Hakunilassa eletään monen kulttuurin arkea – seurakuntaan kuuluu alle puolet alueen asukkaista

”Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä”.

Hakunilan kirkkoherra Hans Tuominen ja Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen toiminnanjohtaja Burhan Hamdon seisovat kuvattavina Hakunilantiellä. Jutustelun sijasta he alkavat laulaa suomalaista kansanlaulua.

Ohikulkijoiden huulet kääntyvät hymyyn. Luterilaisen papin ja kolmekymmentä vuotta sitten Syyriasta Suomeen muuttaneen muslimimiehen yhteishenki ja huumori välittyvät ihmisille.

Hakunilan seurakunta ja kansainvälinen yhdistys haluavat rakentaa Hakunilasta paikkaa, joka on vahvasti yhteisöllinen, ja jossa ihmisillä on turvallista olla ja elää.

Toisinkin voisi olla. Hakunilassa oli väestöryhmien välisiä levottomuuksia 2000-luvun taitteessa. Kaupunki, seurakunta ja erilaiset yhdistykset alkoivat toimia yhdessä, jotta jännitteet häviäisivät. Viisitoista vuotta myöhemmin Suomen Kotiseutuliitto valitsi Hakunilan vuoden kaupunginosaksi. Perusteluina olivat yhteisöllisyys, eri toimijoiden yhteistoiminta, runsas kulttuuritarjonta ja kansainvälisyys.

Jos joku outoa kieltä puhuva tulee kirkkoherranvirastoon, soitan Hamdonille. - Hans Tuominen

Ihmisten on tutustuttava toisiinsa

Hakunilan monikulttuurisuus on tosiasia, johon Hans Tuomisen ja Burhan Hamdonin mukaan kannattaa suhtautua voimavarana. Tämä vaatii sitä, että eri kulttuureista tulevat ihmiset tutustuvat toisiinsa.

Seurakunnalle Hakunilan väestörakenteen muutos on merkinnyt enemmistöaseman katoamista. Kun suurin osa alueelle muuttajista on maahanmuuttajia ja enimmäkseen muita kuin luterilaisia, Hakunilasta tuli ensimmäinen vantaalaisseurakunta, jonka jäseniä on alle puolet alueen asukkaista.

► Miten Hakunilassa konkreettisesti eletään yhdessä - Lue koko juttu Kirkko ja kaupungistaLinkki avautuu uudessa välilehdessä

Teksti Pauli Juusela

Kuva Marianna Siitonen

Grafiikka Mari Aarnio