Valon kirkko

Myyrmäen kirkolle aikanaan varattu tontti oli vaativa: pitkä ja kapea. Länsilaidalla nousi korkea ratapenkere, itälaidalla oli vastassa Louhelantie.

Kirkon suunnittelusta järjestettiin kilpailu, jonka voitti yksimielisesti ehdotus Päivänsäde. Tekijäksi paljastui Juha Leiviskä.

Leiviskä tunnetaan ennen muuta sakraalirakennuksistaan. Hänen päätöikseen luetaan Myyrmäen kirkon lisäksi Pyhän Tuomaan kirkko Oulussa sekä Männistön kirkko Kuopiossa.

Esikuvana saksalainen luostarikirkko

Leiviskän mukaan Myyrmäen kirkon esikuvana on Neresheimin luostarikirkko Etelä-Saksassa. Balthasar Neumannin suunnittelema kirkko 1700-luvun loppupuolelta edustaa myöhäisbarokkia.

- Minulle rakennus sellaisenaan, "as a piece of Architecture", ei ole vielä mitään. Se saa merkityksen vasta kontrapunktissa ympäristön, elämän ja valon kanssa, sanoo Leiviskä.

Akateemikko, arkkitehti Juha Leiviskä (1936-2023), sai vuonna 1995 arvostetun kansainvälisen Carlsberg-arkkitehtuuripalkinnon. Vuonna 2003 Leiviskälle myönnettiin saksalainen Henrik Steffens –palkinto mm. eurooppalaisen rakennusperinteen uudistamisesta.

Myyrmäen kirkosta sanottua

Myyrmäen kirkko, kotikirkko, kävelymatkan päässä. Löydän sieltä sitä yhteyttä, jota haen. Kun istun kirkon penkissä, minulla on tunne katedraalimaisesta avaruudesta, jossa on kuitenkin kodikasta veisata virttä. Värien hillitty harmonia ja valo virittävät pyhyyden kokemukseen tässä ja nyt. Salin ylöspäin suuntautuvat vakuuttavat linjat muistuttavat iankaikkisuudesta. Pyhyys, usko, arkkitehtuuri, musiikki, taide – kaikki lähellä toisiaan.

Jorma Hynninen, oopperalaulaja, entinen vantaalainen


Kirkkotilojen pyhyyden vaikutelma syntyy monenlaisista aineksista, kuten vaikuttavasta mittakaavasta, keskittyneestä yksinkertaisuudesta, muotorikkaudesta, materiaali- ja värikylläisyydestä tai koskettavasta valaistuksesta. Kirkkotilan akustiset ominaisuudet, kosketuselämykset ja tuoksutkin ovat osana hartauden vaikutelmaa, joka irrottaa meidät normaalitodellisuudesta ja suuntaa tajuntamme kohti uskonnollisia arvoja, elämyksiä ja tunteita.

Juhani Pallasmaa, arkkitehti, professori emeritus

Leiviskä ammentaa tietoisesti vaikutteita Etelä-Saksan barokkikirkoista, kuten hän avoimesti myöntää, vaikka hänen rakennusmuotonsa sinänsä voisivat tuskin olla etäämpänä Balthazar Neumannin plastisuudesta. Epäsuora valo, joka väikehtii tavattoman herkästi hyvin hienovaraisissa kerroksissa säleiköissä ja seinäpinnoissa, on ilman muuta Leiviskän kirkkojen vaikuttavin esteettinen tekijä. Tähän valoleikkiin on vielä lisättävä vaihtelevasti eri korkeuksille sijoitetut lamput, jotka leijuvat yliluonnollisesti näkymättömien kannattimien varassa; niihin on selvästi vaikuttanut Aallon 1950-luvun alun tapa käyttää riippuvia valaisimia.

Kenneth Frampton, arkkitehti

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Raamattu, 1. Mooseksen kirja 1: 1–5

Arkkitehtuurin kielen aineksista herkin ja ilmaisuvoimaisin on valo. Talo rakennetaan aina rakennusaineista, mutta tilan olemuksen ja tunnetilan virittää valo. Valo voi ilmaista toivoa, vapautusta, iloa, autuutta, hartautta tai ekstaasia, tunnetiloja, joita rakentamisen materiaaliset keinot tuskin pystyvät herättämään. Myös kirkkotilan pyhyyden vaikutelma syntyy useimmiten valaistuksesta. Alvar Aallon Kolmen Ristin Kirkko Imatralla sekä Juha Leiviskän Myyrmäen ja Männistön kirkot ovat vaikuttavia esimerkkejä meidän aikamme kirkkotiloista, joissa juuri valo luo ylevyyden ja pyhyyden ilmapiirin. Kummassakin tapauksessa kirkkotilan valo on samalla pohjoisen maiseman ja metsän rauhoittavaa ja lohduttavaa valoa.

Juhani Pallasmaa

Kun astun alttarille tai saarnatuoliin, kotikirkkoni valoisana tilana puhdistaa mielen ja sielun. Tunnen seisovani sekä lähellä taivasta että seurakuntalaisia. Kirkon valot ja varjot koskettavat ja läpäisevät ruumiini. Ne kertovat minulle Jumalan tuhlailevasta rakkaudesta. Hänelle kaikki elävät.
En ole Myyrmäen kirkossa koskaan yksin. Saan liittyä vaeltavaan Jumalan kansaan yhdessä kaikkien pyhien ja enkeleiden kanssa.

Jaakko Simojoki, seurakunnan kirkkoherra 1998–2011

…kirkas särmä naulitsee rakennuksen maailmankaikkeuteen paljon tehokkaammin kuin pyöristetty kulma. Keveys edellyttää särmiä, joihin valo tarttuu. Silloin valot ja varjot toimivat mahdollisimman voimakkaasti.

Juha Leiviskä, arkkitehti

Alttariseinän tekstiiliteos elää valon myötä. Sen osat toistavat kirkkovuoden värisymboleita; vihreä elämää ja kasvua, violetti hiljentymistä ja kärsimystä, sininen taivasta sekä valkoinen juhlaa, puhtautta ja ikuista iloa. Sama symboliikka toistuu liturgisissa vaatteissa ja muissa tekstiileissä.

Kristiina Nyrhinen, tekstiilitaiteilija

Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna. Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa tähän äärettömään, käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen.

Juha Leiviskä

Myyrmäen kirkon urkuja voidaan pitää yhtenä suomalaisen urkujen rakennuksen merkkipaaluista. Soitin on yhtenäinen kokonaisuus, jonka 36 äänikertaa yhdistelemällä urkuri voi saada aikaan lukemattomia erilaisia sointivärejä. Soittimen yhtenäisyys ilmenee myös monipuolisuutena: sillä voi hyvin soittaa monien eri tyylikausien musiikkia. Tämä innostaa käyttämään esimerkiksi messuissa kirkkomusiikin koko ajallista ja tyylillistä asteikkoa. Juuri messussa kirkkomusiikki on omimmalla paikallaan. Urkukonserttien ohjelmistot eivät rajoitu vain barokin ajan musiikkiin. Kirkon loistava musiikkiakustiikka ja muut otolliset olosuhteet ovat tehneet siitä yhden Vantaan suosituimmista konserttipaikoista. Paikalliset musiikkiyhteisöt ja muusikot tarjoavat myös auliisti apuaan messujen musiikin rikastuttamiseksi.

Kari Jerkku, seurakunnan kanttori

Myyrmäen kirkon urut on rakentanut Kangasalan urkurakentamo. Ne ovat saaneet vaikutteita alankomaalaisesta ja pohjoissaksalaisesta urkujenrakennusperinteestä, jonka kukoistuskausi oli 1600-luvun lopulta noin sata vuotta eteenpäin. Samaan aikaan myös luterilainen kirkkomusiikki oli huipussaan.

Juha Leiviskällä ja Kangasalan urkurakentamolla oli täysin eri näkemys urkujen ulkoasusta. Urkurakentajan mielestä urkujen barokki-ilmeen tuli näkyä urkujen julkisivuissa, säleikössä ja pillistön symmetrisyydessä riippumatta ympäristöstä johon ne sijoitetaan. Leiviskän lähtökohtana oli, että urut ovat olennainen osa arkkitehtuuria. Leiviskä halusi, että pillistön ryhmittely on epäsymmetrinen. Urkujen sivujen ulkoasua hän piti yhtä tärkeä kuin etujulkisivua, koska Myyrmäen urkuja katsotaan useimmiten sivusta.
Lopputulos on kompromissi. Urkuja verhoaa valkoiseksi maalattu, koristeellinen puuverhous.