Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Nimellä on kastejuhlassa usein keskeinen rooli, ja vanhemmille oman vauvan nimen valinta on iso ratkaisu. Digi- ja väestötietovirastossa tiedetään hyvin, millaisia etu- ja sukunimiä suomalaiset antavat tällä hetkellä lapsilleen.
Pari vuotta sitten voimaan tullut nimilain uudistus antoi vanhemmille entistä vapaammat kädet lapsen nimen valinnassa. Lain mukaan lapselle saa antaa vähintään yhden, mutta aiemmasta poiketen peräti neljä etunimeä. Suuria mullistuksia nimikäytännöissä ei ainakaan toistaiseksi ole silti näkynyt.
- Tyypillisimmin lapselle annetaan yhä kaksi tai kolme etunimeä. Yhden tai neljän etunimen antaminen on selkeästi harvinaisempaa. Myöskään uuteen mahdollisuuteen antaa lapselle vanhempien sukunimiyhdistelmä, ei ole toistaiseksi tartuttu kovin suuressa mittakaavassa, kertoo ryhmäpäällikkö Laura Mattila Digi- ja väestötietovirastosta.
Nimilain muutostarpeen taustalla olivat muun muassa perherakenteiden muutokset, kansainvälistyminen ja pyrkimys aiempaa yksilöllisempään nimenantoon.
- Täysin uuden, uniikin etunimien antaminen lapselle on lisääntynyt. Myös luontonimet ovat kasvattaneet suosiotaan, Mattila kuvailee trendejä.
Sukupuolineutraaleja nimiäkin rekisteröidään entistä enemmän, vaikka vielä vauvojen nimiä useammin niitä esiintyy aikuisten nimenmuutoshakemuksissa.
Nimistössämme näkyy paitsi yhteiskunnan kansainvälistyminen myös muoti. Digi- ja väestötietovirasti julkaisee tiedot edellisvuoden suosituimmista suomen- ja ruotsinkielisistä vauvannimistä aina huhtikuussa nettisivuillaan täällä.
- Sanotaan, että nimien suosio kiertää 80 - 100 vuoden sykleissä. Nyt suosittuja ovat esimerkiksi nimet Aino ja Leo. Ihan vielä ei ole näkynyt suurten ikäluokkien nimien tuloa, mutta odotan, alkaako se näkyä ja milloin, Mattila pohtii.
Niin, vanhempien korvaa tuntuvat viime vuosina miellyttäneen monet sellaiset nimet, jotka ovat olleet suosionsa huipulla viimeksi viime vuosisadan alkupuolella. Kasteessa nimensä on saanut moni pieni Aada, Sofia, Helmi, Eino, Elias tai Väinö.
On melko harvinaista, että vanhempien lapselleen ilmoittama nimi hylätään.
- Suurin osa ilmoitetuista nimistä voidaan hyväksyä meillä suoraan. Joskus on tarvetta selvittää nimen hyväksyttävyyttä ja esimerkiksi pyytää huoltajilta lisäselvitystä nimestä ja tarvittaessa pyydetään lausunto nimilautakunnalta. Kansainvälisen nimen kohdalla selvitetään yhteyttä tiettyyn nimikulttuuriin. Asiakas saattaa esimerkiksi toimittaa todistuksen siitä, että kyseinen nimi on ollut lapsen isoäidillä, Mattila kuvailee.
Sellainenkin etunimi, joka ei vastaa laissa asetettuja harkinnanvaraisia edellytyksiä, voidaan hyväksyä, jos perheellä on yhteys vieraaseen valtioon ja etunimi vastaa siellä vakiintunutta etunimikäytäntöä.
Kantavana ajatuksena laintulkinnassa on lapsen etu. Nimeksi ei hyväksytä nimeä, joka on omiaan aiheuttamaan pahennusta tai haittaa – vaikkapa kirosanaa. Myöskään etunimeksi ilmeisen soveltumaton ei käy, esimerkiksi # tai @ - merkki.
- Etu- ja sukunimilaissa on myös nimien sukupuolisidonnaisuus. Jos nimi on vakiintunut miehen nimeksi, sitä ei voi antaa tyttövauvalle. Etunimen on myös vastattava vakiintunutta nimikäytäntöä, Mattila selventää.
Siksi vaikkapa jokin tyypillisesti meillä sukunimenä esiintyvä nen-loppuinen nimi ei kelpaa etunimeksi.
Voit lukea lisää nimistä Digi- ja väestötietoviraston sivuilta täältä.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä