Ruskeasannan hautausmaan historia

Senaatti myönsi perustamisluvan Ruskeasannan hautausmaalle vuonna 1885. Alueelta raivattiin puut ja pensaat, ja aloitettiin aidan rakentaminen hautausmaan ympärille.

Perimätiedon mukaan hautausmaan pääportin takoi oman pitäjän seppä Johan Palenius, joka itsekin lepää hautausmaan mullassa. Pääportin molemmin puolin olleet rautarenkaat olivat hevosten kiinnittämistä varten.

Hautausmaa vihittiin käyttöön kesällä 1887. Vihkimisen suoritti kirkkoherra Ahlgren, joka puhui sydämellisesti sekä ruotsiksi että suomeksi tilaisuuteen rakennetun seppelein ja kukin koristetun alttarin äärellä. Paikalla oli säätyläisistä ja rahvaasta koostuva runsaslukuinen yleisö.

Vihkimisen jälkeen vuonna 1888 laskettiin ensimmäiset vainajat Ruskeasannan maan poveen.

Hautaamiset aloitettiin hautausmaan eteläosasta. Siellä sijaitsi myös hautausmaan ruumiinavaus- ja ruumishuone, joka oli muurin ulkopuolella. Haudoilla oli puuristi, perinteinen hautalauta (laudasta tehty kapea merkki) tai rautaristi. Vanhimmat hautakivet ovat 1890-luvun alusta.

Hautausmaan laajennus

Hautausmaan kokoa päätettiin suurentaa vuonna 1934 ja sitä varten ostettiin Knapaksen tilasta noin neljänneshehtaari maata. Lisäksi pakkolunastettiin kirkkoherran virkatalosta noin 1,4 hehtaarin mittainen maa-alue.

Opetusministeri vahvisti liitokset vuonna 1935. Liitetyt alueet sijaitsevat hautausmaan pohjoisosassa. Hautausmaa kasvoi lähes kaksinkertaiseksi alkuperäisestä laajuudestaan, jota kirkkoneuvosto oli hankintavaiheessa pitänyt aivan liian suurena.

Ruskeasannan hautausmaan laajennuksen yhteydessä päätettiin rakentaa ajanmukainen ruumishuone. Piirustukset laati rakennusmestari J. Johansson ja urakoitsijaksi valittiin Fredrik Wilhelm Wirtanen. Ruumishuone valmistui vuonna 1935 hautausmaan eteläkulmalle. Tilaa oli kuudelle arkulle.

Kappelin lähellä sijaitsevan kellotapulin on suunnitellut Veikko Voutilainen ja sen loppukatselmus pidettiin 17.2.1982.

► Ruskeasannan kappelin historia

► Ruskeasannan vanhat hautamuistomerkit