Pyhän Laurin kirkon historia

Helsingin pitäjä oli vauras ja keskeinen asuinpaikka jo silloin kun Helsingin kaupunki perustetiin vuonna 1550.

Helsingin pitäjän asukkaat olivat vielä 1900-luvun alkuvuosikymmenille pääosin ruotsinkielisiä. Suomenkielisillä oli 1600- ja 1700-luvuilla oma puukirkko kivikirkon vieressä. Suomenkieliset asuivat enimmäkseen Tuusulan ja Nurmijärven alueella.

Suomenkieliset jumalanpalvelukset siirrettiin kivikirkkoon 1800-luvun alussa. Puukirkko purettiin. Siitä muistuttaa kuvanveistäjä Heikki Häiväojan veistos entisen puukirkon paikalla.

Nykyisen kivikirkon tarkasta iästä on esitetty eri tulkintoja. Kirkon rakentamisajankohana pidettiin pitkään 1490-lukua. Vanhin säilynyt kivikirkkoa koskeva asiakirja, valtaneuvos Gregers Matinpojan kirkolle antama testamenttilahjoitus, on päivätty vuonna 1494.Tämän ajoituksen perusteella kirkon 500-vuotisjuhlia vietettiin vuonna1994. Tutkija Markus Hiekkanen on kuitenkin väitöskirjaansa varten tekemissään tutkimuksissa arvioinut kirkon puoli vuosisataa vanhemmaksi, 1400-luvun puoliväliin.

Maltillinen uskonpuhdistus

Uskonpuhdistuksen vaikutukset näkyivät kirkon sisustuksessa hyvin hitaasti. Alttarikaapit ja pyhimysveistokset saivat olla paikoillaan, mutta pyhimysten kuvia ei saanut palvoa. Sivualttarit poistettiin vasta lisätilan saamiseksi.

Saarnastuolin hankkiminen tuli ajankohtaiseksi, kun katolisuudesta siirryttiin luterilaiseen, sanaa korostavaan kirkkoon. Saarnastuoli saatiin vuonna 1649 lahjoituksena. Koska kruunu takavarikoi valtaosan niin katolisen kirkon maaomaisuudesta kuin arvoesineistäkin, aateliston lahjoitusten merkitys korostui entisestään.

Sekä isonvihan että pikkuvihan aikana kirkko kärsi venäläismiehityksestä. Kirkkoa kunnostettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Pyhän Laurin kirkon hyväksi kerättiin valtakunnallinen kolehti 1725.

Ensimmäiset urut saatiin 1800-luvun puolivälissä. Nykyinen urkufasadi on Theodor Höijerin suunnittelema, mutta urut on uusittu. Ne ovat Veikko Virtasen valmistamat ja 37-äänikertaiset.
Pyhän Laurin kirkko oli alkuaan laajan alueen emäkirkko. Siihen kuuluivat mm. Tuusula ja Nurmijärvi sekä pääosa nykyisistä Helsingin seurakunnista.

Kirkko tuhoutuu tulipalossa 1893

Järkyttävä onnettomuus kohtasi Helsingin pitäjän kirkonkylää toukokuisena sunnuntaiaamuna vuonna 1893. Tiettävästi kirkon lämmityslaitteesta alkanut palo tuhosi kirkon niin perusteellisesti, että kaikki puuosat paloivat ja osa kivirakenteistakin vahingoittui. Tulesta saatiin pelastetuksi alttaritaulu, kynttiläkruunut, messinkilampetit ja messuvaatteet.

Kirkko kunnostettiin arkkitehti Theodor Höijerin laatimien suunnitelmien mukaan seuraavaan kevääseen mennessä. Lopputulos on yhdistelmä keskiaikaa ja höijeriläisyyttä, ainutlaatuinen esimerkki Suomen rakennustaiteen historiassa.

Uusgotiikan tyylin suippokaariset ikkunat, saarnastuoli, penkit ja lehterit ovat tältä ajalta. Holvimaalausten malleina ovat olleet Pariisin Notre Dame -kirkon koristefriisit. Myös kellotapuli uusittiin samaan aikaan.

Katso myös:

► Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan historiaa

► Helsingin pitäjän pappilan historiaa