Uutislistaukseen

Laurinkodissa elämässään monenlaisiin vaikeuksiin ajautuneet ihmiset pääsevät jaloilleen

 ”Laurinkoti antoi minulle elämän”, kiittää Ferjana Chowdhury ja odottaa pääsyä omaan kotiin.

Laurinkodin asukas Fedjana Chowdbury istumassa sohvalla.

Kuvassa: Fedjana Chowdbury on saanut Laurinkodissa monenlaista tukea asunnon lisäksi. Nyt hän tietää selviävänsä asioista itse.

Jos kevyen tuen yksikössä on näin monenlaisia asiakkaita, mitä on raskas tuki? Tämä kysymys tulee mieleen, kun tutustuu Vantaan Asolassa sijaitsevan Vantaan seurakuntien asumispalveluyksikön Laurinkodin toimintaan.

Kevyt tuki tarkoittaa sitä, että Laurinkodin kolme työntekijää tukevat asumispalveluyksikössä asuvia virka-aikaan. Sinä aikana he tekevät kaikkensa, jotta asukkaat pystyisivät jatkossa itsenäiseen elämään.

Näin on kohta käymässä yli kymmenen vuotta sitten Bangladeshista Suomeen muuttaneelle Ferjana Chowdhurylle. Hän on Suomen kansalainen ja hänellä on vakituinen työpaikka siivoojana lentoasemalla.

– Muutin tänne viime syksynä, koska minulla oli vaikeita ongelmia mieheni kanssa ja piti saada heti asunto. Olin hyvin masentunut. Minulla on myös fyysisiä sairauksia, joita ei hoidettu. Laurinkoti antoi minulle elämän, Chowdhury kertoo.

Hän on saanut Laurinkodin työntekijöiltä apua monenlaisissa asioissa. Chowdhury nostaa esiin esimerkiksi tuen ihmissuhteiden hoitamisessa. Nyt hän odottaa muuttoa omaan kotiinsa. Hän tietää selviävänsä jo itse, vaikka samalla ”sydän sattuu”, koska Laurinkodissa on ollut niin hyvä olla.

 

Laurinkodin johtaja Reija Lindh ja erikoissosiaaliohjaaja Lotte Savola iloitsevat siitä, että Ferjaana Chowdhury (keskellä) voi nyt paremmin kuin taloon muuttaessaan.

Laurinkodin johtaja Reija Lindh ja erikoissosiaaliohjaaja Lotte Savola iloitsevat siitä, että Ferjaana Chowdhury (keskellä) voi nyt paremmin kuin taloon muuttaessaan.

 

Jokaiselle asukkaalle tehdään oma palvelusuunnitelma

Laurinkoti sai alkunsa Vantaan seurakuntien ideasta tehdä jotain hyvää kirkoissa vietetyn riemuvuoden 2000Linkki avautuu uudessa välilehdessä kunniaksi. Laurinkoti rakennettiin seurakuntien tontille ja se aloitti toimintansa vuonna 2004. Seurakuntayhtymä tarjoaa tilat ja maksaa sen kolmen työntekijät palkat. Kaupunki ostaa palvelun.

Kun toiminta alkoi, idea oli auttaa erityisesti tuen tarpeessa olevia nuoria yksinhuoltajaäitejä. Välillä toimintaa rukattiin niin, että Laurinkotiin sijoitettiin myös mielenterveyskuntoutujia. Nyt neljääntoista asuntoon otetaan hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, joita yhdistää tuetun asumisen tarve.

– Täällä on lastensuojeluperheitä, aikuissosiaalityön asiakkaita ja mielenterveyskuntoutujia. Nytkin yli puolet asiakkaista on maahanmuuttajataustaisia, Laurinkodin johtaja Reija Lindh kertoo.

Asukkaiden tulee sitoutua heille tarjottuun tukeen. Jokaiselle tehdään tavoitteellinen palvelusuunnitelma, jota tarkistetaan määräajoin. Laurinkodissa asutaan muutamasta kuukaudesta jopa kolmeen vuoteen.

Laurinkoti puuttuu myös yhteiskunnan epäkohtiin

Talossa on nyt neljätoista lasta, ja vanhin asukas on yli viisikymppinen. Asukkaiden taustoista löytyy päihde- ja mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja monenlaisia elämänhallinnan vaikeuksia. Myös asioiminen viranomaisten kanssa on usein hankalaa. Voi olla niin, että puoliso on hoitanut kaiken ja kun tulee ero, jää tyhjän päälle.

– Autamme asiakkaitamme byrokratia-asioissa, seuraamme lasten ja vanhempien vuorovaikutusta, muistutamme vuorokausirytmistä, neuvomme siivouksessa, olemme tukena terveydenhuollossa, neuvolassa ja koulu- ja päiväkotipalavereissa. Ohjaamme asukkaita myös hakemaan töitä ja koulutusta, neuvomme heitä heille kuuluvien palveluiden piiriin ja tuemme oikeusasioissa, Reija Lindh listaa.

Erityissosiaaliohjaaja Lotte Savola lisää, että Laurinkodin sopimukseen on kirjattu, että sen tehtävänä on puuttua myös yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tästä esimerkkinä Lindh nostaa esille samassa elämäntilanteessa olleet maahanmuuttaja-asukkaat, joita kohdeltiin Kelassa hyvin eri tavoin.

Työntekijät neuvoivat asukasta kantelemaan lainvastaisesta ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta eduskunnan oikeusasiamiehelle asti.

– Pyrimme kaikessa toiminnassamme avoimuuteen ja suoruuteen. Hankalia ja yllättäviä tilanteita tulee, mutta ne hoidetaan. Tärkeää on myös yhteisöllisyys. Sitä tuemme yhteisellä viikoittaisella aamupalalla ja kokkikerholla, Savola mainitsee.

Teksti: Pauli Juusela
Kuvat: Marianna Siitonen

Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä

30.9.2020 14.38