Ulla ja Matti, Pyhän Laurin kirkko 1966 & 2023

Ulla ja Matti Mustonen vihittiin Pyhän Laurin kirkossa 6.11.1966. Pariskunta oli tavannut toisensa samana vuonna ja avioon asteltiin ajan tavan mukaan varsin nopeasti.

Ensimmäisen kerran pari kohtasi tansseissa Sturenkadun Kulttuuritalolla Helsingissä.

– Matti haki ensimmäiseen valssiin, ja sitten se haki vielä viimeiseen valssiin, kertoo Ulla.

– Siitä lähtien olemme tanssineet yhdessä, lisää Matti joka on alun perin kotoisin pohjanmaalta.

– Mä oon ihan stadin kimma, ja sitten löysin tällaisen maalaispojan, tai oikeastaan maalaispoika löysi minut, hymyilee Ulla.

Ulla ja Matti vihittiin Vantaan Pyhän Laurin kirkossa erittäin tuulisena marraskuisena sunnuntaina.

– Olin silloin 19-vuotias ja vihkimiseen tarvittiin vanhempien lupa. Isäni oli vain onnellinen, kun pääsin avioliiton turvasatamaan, kertoo Ulla.

Tansseissa tavanneen pariskunnan häissäkin toki tanssittiin.

– Kultaa ja hopeaa oli meidän häävalssi. Hääjuhla pidettiin Helsingissä Ateneumin takana olleessa Kalevalaisten Naisten liiton Kestikartanossa, sittemmin puretussa ravintolassa, kertoo Matti.

Vieraita oli paikalla 50 henkeä, ystäviä ja sukulaisia. Pariskunnan mukaan häät oli järjestetty pienellä budjetilla. Yhteen muutettiin vasta häiden jälkeen.

Häät menivät vaatimattomasti. Ei se rakkaus siihen kaatunut.

– Ei silloin ollut tapana muuttaa yhteen enne aviota. Olimme molemmat myös palkkatöissä jo. Tänä päivänä se on varmaan niin, että suurin osa pareista asuu yhdessä eikä ole naimisissa.

– Meidän ensimmäinen yhteinen asunto oli Pohjois-Haagassa, siellä vietettiin myös hääyö. Kaksiota me ei silloin saatu kahdelle henkilölle, joten alivuokralainen tuli sitten aamuyöstä kotiin. Näin vaatimattomasti menivät häät. Ei se rakkaus siihen kaatunut.

Muutama vuosi häiden jälkeen pari muutti Vantaalle, Nurmijärven tien varteen Ullan vanhempien kotitaloon rakennettuun lisäsiipeen. Pariskunnan ensimmäinen tytär on syntynyt vuonna 1968.

– Ja toinen tyttö syntyi vuonna 1972. Isänsä on sen verran urheiluhenkinen, että molemmat ovat ovat Olympiavuosina syntyneet, naurahtaa Ulla.

Kuvien väliin mahtuu surua ja iloa

Pariskunnalle on hääkuvien välissä tapahtunut paljon, onhan yhteistä elettyä elämää takana yli puoli vuosisataa.

– Kuvien välissä on tapahtunut kovin paljon, sekä iloisia, että myös ikäviä asioita, syntymiä ja kuolemia. Niin kuin elämässä yleensä on ja jotkut asiat liittyvät aika vahvasti myös tähän kirkkoon, viittaa Matti pariskunnan vihkikirkkoon.

Ullan ja Matin nuorempi tytär kuoli liikenneonnettomuudessa 21 vuotiaana.

– Se on kaikkein pahin asia, mikä on tapahtunut, mutta siitäkin selvittiin. Hänet on haudattu sukuhautaan täällä Helsingin Pitäjän kirkon hautausmaalla, toteaa Ulla.

– Myös meidän molempien tuleva hautapaikka on täällä.

Pariskunnan toinen tytär perheineen asuu naapurissa.

– He asuvat ihan vieressä, heillä on tontti ja kaksi lasta. Kun Ullan äiti vielä eli, meitä oli neljä sukupolvea samassa korttelissa, kertoo Matti.

– Elämä etenee, olemme molemmat olleet eläkkeellä jo pitkän aikaa. Molemmat teemme aktiivisesti vapaaehtoistyötä ja tekemistä riittää.

Rakkaus on yhteisen elämän perusta

Siihen, mitä rakkaus teille merkitsee, vastaus on varsin simppeli.

– Siihenhän se kaikki perustuu, toteaa Matti.

– Meidän yhteiselämämme ainakin perustuu siihen. Ei me olla koskaan tarkemmin mietitty sitä, kun on niin itsestään selvä asia, kertoo Ulla.

Kun on pitänyt yhtä yli 50 vuotta, saattaa mielessä olla vinkkejä avioliittoon aikoville.

– Vinkkinä nuorelleparille, että kummallakin pitää olla yhteisiä harrastuksia, mutta myös jotain omaa. Ei saa liikaa ripustautua toiseen. Meilläkin kummallakin on omia menoja, mutta myös yhteisiä juttuja. Tekemistä pitää olla, kertoo Ulla.

Yhdessä he harrastavat liikuntaa ja kulkevat eläkeläisporukoissa. Molemmilla on omat vapaaehtoisharrastuksensa.

– Silloin, kun oltiin paremmassa kunnossa, me myös lasketeltiin ja hiihdettiin. Nyt meillä on sähköpyörät, niillä pääsee kulkemaan kivasti, kertoo Ulla.

Kummallakin pitää olla yhteisiä harrastuksia, mutta myös jotain omaa.

Matti on kätevä käsistään ja hän on mukana Vantaankosken seurakunnan vapaaehtoisissa Nikkaristi-toiminnassa.

– Olen ihan alusta saakka ollut siinä mukana, siitä kun se noin 15 vuotta sitten perustettiin. Siellä tulee hyviä kavereita, paikalle tulee kuka kerkeää.

Myös Ulla tekee vapaaehtoistöitä Myyrmäen vanhustenkeskuksessa. Matti on korjannut myös heidän kotitaloaan vuosikymmenien kuluessa. Käy ilmi että itseasiassa se on parin yhteinen harrastus. Luonnollisesti myös omakotitalon piha kaipaa hoitoa.

– Minä komentelen, että mitä pitää pihalla kaivaa, aloittaa Ulla pilke silmäkulmassa.

– Ja mitä penkkejä pitää siirtää toiseen paikkan. Uudet reunat sun muuta, lisää Matti vierestä.

Parin yhteen tuonut tanssiharrastus on kulkenut mukana elämässä.

– Tanssimassa kävimme pitkään, nyt tahtoo olla niin että jalat eivät enää sitä kestä.

Tanssitaito on kuitenkin jäänyt selkärankaan muistiin nuoruudesta ja valssi taittuu edelleenkin, sopivan hetken tullen.

–  Juhannusaattona viimeksi sain sinut valssiin. Oli eläkeläiskerhon kemut, niin viimeiseen valssiin nytkin, toteaa Ulla Matille.

Myös Kirkko ja kaupunki -lehti teki parista jutun.
 

Ullan ja Matin rakkaustarina saatiin osaksi Vantaan seurakuntien Vantaalainen rakkaus -kampanjaa, jossa Vantaan kirkoissa naimisiin menneitä pareja kuvattiin samassa paikassa, kuin parin vihkikuva on alun perin otettu. Muita rakkaustarinoita pääset lukemaan tästä.

Alkuperäinen hääkuva: Ulla ja Matti Mustosen kotialbumi, uusi kuva Jani  Karlsson.