Sitä tarvitsevat niin eskarilainen, leski kuin maahanmuuttajakin – kirkko Vantaalla kysyi, mitä on rohkeus

18.10.2017 10.05

Pirjo Virkkala tanssii miehensä paidan kanssa.
Vantaan seurakunnat kysyi ihmisiltä, millaisissa elämäntilanteissa tarvitaan rohkeutta. Leskeksi jäänyt Pirjo Virkkala jakoi tarinansa.

 

Sanat strategia, missio ja ydinviesti kuulostavat kaukaisilta, mutta niin ei välttämättä tarvitse olla. Vantaan seurakuntien viestintä lähti kysymään vantaalaisilta sitä, miten he ymmärtävät seurakuntien strategian tavoitteen olla ”Rohkeasti armon asialla”. Tai oikeastaan päätettiin kysyä sitä, mitä sana rohkeus vantaalaisille merkitsee.

Ajatuksia rohkeudesta kysyttiin ja haastateltavia etsittiin Facebookin Vantaan puskaradio -ryhmästä, mutta myös henkilökohtaisten kontaktien kautta. Syntyi kuusi tarinaa ja kuusi valokuvaa, joita käytetään rohkeus-aiheisessa kampanjassa netissä, sosiaalisessa mediassa ja bussipysäkkien kuvissa.

Yksi haastatelluista ja kuvatuista on Pirjo Virkkala, jonka mies Tapio kuoli kolme vuotta sitten syöpään. Tämä sairasti kahdeksan vuoden ajan, vaikka välillä syöpä olikin piilossa ja näytti talttuneen. Lopulta sairaus kuitenkin vei voiton ja Pirjo jäi leskeksi.

– Tapiolla oli hyvä huumorintaju ja hän huolehti siitä, että minulla on asiat hyvin. Elin hänen rinnallaan hyvän elämän ja kannan yhä vihkisormusta ristissä kaulallani, Pirjo Virkkala kertoo.

Pirjo Virkkula on nyt myös itse eläkkeellä. Päivät täyttyvät lasten ja lastenlasten seurassa sekä mökillä käydessä. Kun häntä pyydettiin kuvaan, häneltä kysyttiin, onko miehen tavaroiden pakkaaminen ja niistä luopuminen rohkeutta vaativa vaikea asia. Ei hänen mielestään ollut, paitsi yhdestä vaatteesta.

Armoa on koettu elämä

Englantilainen paita on pehmeä ja siihen liittyy hyviä muistoja. Tapio puki paidan ylleen, kun pari kävi kerran viikossa yhdessä tanssimassa. Tanssimusiikin kuuntelu tuo Pirjon mieleen voimakkaan, fyysisen ikävän. Sen kohtaaminen vaatii rohkeutta.

– Aina kun kuulen tanssimusiikkia, tulee haiku. Niin sitä kutsun, haikeaa ikävää. Se pitää kohdata, sillä sen jälkeen tulee kiitollisuus siitä, mitä on ollut.

Pirjo Virkkalan mukaan sanaan rohkeus liittyy hyvin myös seurakunnan viesti armosta. Armoa on koettu elämä ja se, että kerran taivaassa kohdataan. Armo on sitä, että ihminen voi Jumalan edessä olla riittävä sellaisenaan. Sen varassa jaksaa kohdata arjen.

Muut seurakuntien joukkoistamalla löytämät kuvat ja tarinat kertovat niin ikään tilanteista, joita kuka tahansa voi kohdata ja joissa vaaditaan rohkeutta.

– Eräässä kuvassa on 6-vuotias eskarin aloittanut ja hänen yksinhuoltajaäitinsä. Eskarin tai koulun aloittaminen on lapselle rohkeutta vaativa asia, hyppy uuteen, kertoo seurakuntien kampanjaa koonnut viestintäsuunnittelija Johanna Puolitaival.

Muut kuvat kertovat omaan kotiin muuttavasta kehitysvammaisesta ja hänen vanhemmistaan, työuupumuksesta, perheestä, joka on juuri saanut ensimmäisen lapsensa ja monikulttuurisesta pariskunnasta. Heidät on kuvattu pimeässä junassa, koska sosiaalisessa mediassa arveltiin, että ulkomailta muuttanut tarvitsee rohkeutta liikkuessaan pimeällä.

– Kampanjaa tehdessä syntyi ajatus siitä, että perinteinen kohderyhmäajattelu, mitä ja miten viestiä kenellekin, muuttuu merkityksettömäksi, kun asioita tehdään suoraan ihmisten kanssa, sanoo viestintäpäällikkö Meri-Anna Hintsala.

Kampanja näkyy Vantaan katukuvassa 54 julistepaikassa bussipysäkeillä 23.10.–30.10. Siihen liittyvät nettisivut rohkeastivantaalla.fi ja seurakuntien omat sosiaalisen median kanavat.

Teksti: Pauli Juusela

Kuva: Usva Torkki

« Uutislistaukseen