Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin ”sen tien kulkijoiksi”. Olen aina pitänyt tuosta ajatuksesta, että olen Jeesuksen seuraaja hänen viitoittamallaan tiellä.

Ajattelen, että tuota tietä kuljetaan kävelyvauhtia. Kävelyssä vauhti pysyy sellaisena, että ihminen ehtii tarkkailla ympäristöään, huomioida sen missä kulkee ja millaisia muita kulkijoita tiellä liikkuu.

Kävellessä ehtii huomioida lumen kimalluksen auringossa, vesilätäkön jäätyneen pinnan, auringon lämmön kasvoilla, pajunkissojen pehmeyden ja ensimmäiset nuppuun puhkeavat krookukset hangen alta.

Pääsiäisen aikaan Korson seurakunnassa seurakuntalaisia kutsutaan tälle tielle, ”sen tien kulkijoiksi”. Via Dolorosa on latinaa ja tarkoittaa kärsimysten tietä.

Jeesuksen kärsimystietä Jerusalemin kaduilla seurataan vajaan tunnin mittaisella kierroksella, jossa kirkon tiloihin on tuotu Raamatun kertomus Jeesuksen viimeisistä päivistä ja siitä mitä kolmantena päivänä tapahtui. Vaelluskertomus sopii niin lapsille kuin aikuisillekin.

Via Dolorosa on lopulta suuren rakkauden tie.

Se on silmien avautumista niille pienille ja suurille asioille mitä ympärilläni ja minussa itsessäni tapahtuu. Se on toisen ihmisen näkemistä ja palvelemista. Se on hyvän ja pahan tunnistamista itsessäni ja maailmassa. Se on anteeksiantoa, hyvyyttä, hyväksyntää ja rakkautta.

Tervetuloa tälle tielle!