Päivä täynnä itkua, naurua ja kommelluksia

Kastejuhlista mieleen tallentuu myös erilaisia sattumuksia ja pieniä tuokiokuvia. Keräsimme joitakin sattumuksia vuosien varrelta.

”Meillä oli ristiäisissä paljon lapsivieraita, ja olin iloinen siitä, että pappi otti heidät huomioon  monella tavalla. Ainokaisena siihen asti ollut isoveli oli tuntunut pikkusiskon syntymän jälkeen vähän huolestuneelta ja mustasukkaiselta asemastaan. Äidistä oli kastejuhlassa sydäntälämmittävää nähdä, miten ylpeästi poika siellä kuitenkin toisteli kaikille vieraille, että ”Hei katsokaa, katsokaa, tuolta MUN siskoni nyt tulee. Se on tuolla vaunuissa.”

”Oli todella kuuma heinäkuun päivä ja kaste pidettiin kotona. Kummisetä, joka piti vauvaa sylissä sai paitansa aivan yltä päältä litimäräksi ja läpinäkyväksi hiestä. Häntä kuivattiin samalla liinalla kuin vauvan päätä.”

”Paikkakunnalla oli nuorimman lapseni kasteen aikaan rento ja suosittu miespappi, joka jutteli sujuvasti vieraiden kanssa. Kirkosta eronnut isäni oli ilmeisesti vähän jännittänyt papin tapaamista. Kun he olivat käyneet papin kanssa yhdessä ulkona tupakalla ja jutelleet niitä näitä, tokaisi isä minulle, että tämä pappihan on ihan ihminen. Samoihin kastejuhliin myös tuli naapurin ison talon vanhaisäntä yllättäen kylään. Isäntä oli mukana koko kastetoimituksen ja tarjoilun ajan kuin kutsuttuna vieraana. Hän vain sanoi, että ”mitkäs juhlat täällä on kun autoja on piha täynnä” ja asettui muiden vieraiden joukkoon istumaan.”

”Hermoilin ennen lapseni kastejuhlan alkua kaikesta mahdollisesta – jälkikäteen ajatellen ihan turhista. Juuri ennen tilaisuuden alkua huomasin vielä, että mekkoni oli käsittämättömän sähköinen. Hävetti mennä valokuvattavaksi ja kaikkien eteen siinä. Lapsen kummitäti osasi kuitenkin niksipirkka-malliin jelpata käsilaukustaan löytyneillä tarpeilla. Nyt tiedän, että käsivoide sukkahousujen pinnassa ja suihkaus hiuslakkaa kankaaseen auttavat, jos hame takertuu sääriin.”

”Olin juuri läpikäynyt leikkauksen ja oli itselle jännä paikka, miten jaksan kummitätinä pidellä vauvaa. Oli sovittu, että annan kummisedän syliin vauvan heti, jos en jaksa, mutta jaksoin ilman ongelmia.”

”Kummipoikani oli oman lapseni ristiäisissä parivuotias vilpertti. Hän löysi kirkon ulkoeteisestä lattiaharjan ja ehti harjailla sillä hiuksiaan ennen kuin aikuiset pääsivät väliin. Kyllähän sitä pitää tärkeissä juhlissa yrittää olla hieno.”

”Esikoisen ristiäisissä lapseni sai hervottoman hepnaadin. Eläkeikää lähestyvä tottunut pappi sanoi, että käydäänpä hakemassa vähän maitoa. Papin rentous ja rauhallisuus sai tuoreet vanhemmatkin rauhoittumaan.”

”Olin sylikummina ja vaippa täyttyi yhtäkkiä. Onneksi oli jo vähän kokemusta vauvoista, joten tiesin, miten pidellä. Hajusta huolimatta ihan hyvin meni silti lopulta.”

”Äitini muistelee aina, miten lapsina minä tai siskoni otimme pikkuveljen ristiäisissä pään kuivaamiseen tarkoitetun liinan ja rupesimme pyyhkimään sillä pölyjä ympäri asuntoa. Tämä tapahtui juuri ennen pikkuveljen kasteen alkua.”

”Olen itkenyt molempien lasteni ristiäisissä ihan hirveästi, koska on ollut niin koskettavaa. Esikoisen ristiäisissä kummityttö, joka oli silloin 5-vuotias lauloi yksin Jumalan kämmenellä. Juhlapaikkana toimi kodin takkahuone ja oli ihanaa, kun paikalla olevan ihmisjoukon keskeltä alkoi kuulua hento ääni. Tyttö lauloi hienosti alusta loppuun. Se on mulle ollut myös ihan oleellinen osa ristiäisiä, että vauvan nimeä ei kerrota etukäteen, vaan sitä jännitetään tilaisuudessa.”

”Pappi kysyi meiltä vanhemmilta ja kummitädiltä juuri ennen tilaisuuden alkua, halusimmeko vauvan nimen sanomisen yhteydessä noudattaakaavaa, jossa kummi vastaa papin kysymykseen: ”Tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia, että hän saa kristillisen kasvatuksen?” Kummitäti tokaisi siihen kantanaan painokkaasti: että ”No ehdottomasti haluan päästä sanomaan ainakin kerran papin edessä tahdon!”

Kummisetä pitää kastevauvaa.
Piirros, Johanna Hörkkö