Suru on osa ihmisen elämää.
Kukaan ei selviä elämästä ilman menetyksia ja niihin liittyvää kipua.
Valoa kohti me kurkottaudumme, lohdutusta kohti, kun yö on pimeimmillään kun tuuli ei liiku ja valo on vain kaipauksesta syntynyt äänetön lupaus. (Pia Perkiö)
Surussa on hyvä, jos rinnalla on toinen ihminen, kuuntelija, tukija.
Seurakunnan työntekijät, erityisesti papit ja diakoniatyöntekijät voivat olla rinnallakulkijoita myös surun kohdatessa. Ota yhteyttä ja tule jakamaan taakkaasi.
Sururyhmässä voit keskustella muiden läheisensä menettäneiden kanssa kuolemaan ja suruun liittyvistä kokemuksista ja ajatuksista.
►Ryhmä alkaa yleensä kerran vuodessa. On todettu, että sururyhmä auttaa parhaiten, jos läheisen menetyksestä on ryhmän alkaessa kulunut jo jonkin aikaa, noin neljä-viisi kuukautta. Seuraava ryhmä aloittaa mahdollisesti keväällä 2026.
Ryhmä on luottamuksellinen, suljettu vertaisryhmä. Ryhmäläiset (5-8 henkilöä) sitoutuvat olemaan paikalla kaikilla osallistumiskerroilla, mikäli voittamatonta estettä ei tule (esteestä ilmoitetaan ohjaajille). Ryhmän toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, omavastuisuuteen ja vuorovaikutukseen. Ryhmä kokoontuu yleensä 6-7 kertaa
Voit ilmoittautua ryhmään jättämällä soittopyynnön kirkkoherranvirastoon p. 09 8306700 tai sähköpostilla diakonia.rekola@evl.fi .
Otamme yhteyttä kaikkiin ilmoittautuneisiin ennen seuraavan ryhmän alkamista.
Ota yhteyttä
Myös WhatsApp.
Työskentelen Rekolan seurakunnassa vastaavana diakoniatyöntekijänä.
Minulta voi kysyä kaikkea seurakunnan auttamis- ja diakoniatyöhön liittyvää. Jos kaipaat apua, ota yhteyttä tai tule käymään! Diakoniatyöntekijöiden tavoitettavuudesta Rekolassa löydät tietoa tältä sivulta.
Myös WhatsApp.
Olen toiminut pastorina Rekolan seurakunnassa vuodesta 2003.
Pappina minulla on etuoikeus osallistua ihmisten juhlaan ja iloon ja kulkea vierellä myös silloin, kun on vaikeuksia, surua ja kaipausta.
Olen paljasjalkainen itävantaalainen, asunut Korso–Rekola-alueella koko ikäni. Harrastan salibandya, musiikkia, elokuvia, kitaransoittoa ja valokuvausta. Mottoni pappina voisi olla Paavalin puheesta ateenalaisille: ”Hänessä me elämme, olemme, liikumme.” Jumala ei ole kaukana meistä, vaan keskellä elämäämme.
On sanottu, että olen semmoinen aika lempeä ja helposti lähestyttävä tapaus. Ota siis rohkeasti yhteyttä. Ruotsiakin on kotona puhuttu, vaikka koulut on käyty suomeksi, joten asiat hoituvat också på svenska.