Luonnossa mieli latautuu ja metsä on yllätyksiä täynnä  

 Tiina Kaaresvirran rakkaus luontoon kumpuaa Pohjois-Savossa vietetystä lapsuudesta ja nuoruudesta.  

- Vuodenaikojen vaihtelut olivat selkeitä ja elämä sidottu maahan. Sain kotoa arvot ja mallin kokea rakkautta kaikkeen luotuun: eläimiin, kasveihin, sääilmiöihin ja siihen, miten hienolla tavalla ne kaikki liittyvät toisiinsa, hän kertoo. 

Maanviljelijäperheessä Riihimäellä varttunut Markku Elo muistelee käyneensä vanhempiensa kanssa marjastamassa. Isän kanssa hän kävi kalastamassa ja isoisän kanssa metsästämässä. Varsinkin kalastus- ja metsästysreissut olivat pienestä pojasta varsin jännittäviä.  

Hän myös luki ahkerasti luontokirjoja ja piti luontopäiväkirjaa. 

- Kirjoitin siihen, milloin ensimmäiset muuttolinnut saapuivat ja milloin kukat heräsivät. Aikuisena luontopäiväkirjan pitäminen jäi, mutta nyt iän myötä olen alkanut sitä taas kirjoittaa, hän kertoo.  

Lähelle ja kauas 

Tiinan ja Markun perhe retkeilee lähimetsissä ja koluaa kaukaisemmissakin kohteissa. Sipoonkorpi on sopivan lähellä kotoa ja Kivinokassa heillä on pikkuinen mökki.   

- Työajan ulkopuolella ja lomilla liikumme kansallispuistoissa ja yritämme käydä katsomassa kaikki kansallismaisemat. Tykkäämme koluta myös tuntureita ja saaristoja, niissä on avaruutta ja ihan omanlaisensa taivas, Tiina sanoo. 

Retkillään heillä on usein joku teema. He keskittyvät tarkkailemaan vaikkapa nisäkkäitä, lintuja tai kaloja. Tai kasveja ja sieniä, tai tunnistavat eri lajeja, tai tarkkailevat säätä tai opiskelevat suo- ja metsätyyppejä. Toisinaan marjastetaan, sienestetään tai hiihdetään.  

- Tekeminen ja teemat eivät lopu luonnossa kesken. Tammikuussa meillä oli teemana pöllöretket, kun valo alkoi lisääntyä ja pöllöt huhuilla, Tiina kertoo.  

Nuorempana Markku harrasti pitkänmatkanjuoksua ja suunnistusta. Hän kertoo lenkkien lomassa seuranneensa vuodenaikojen tapahtumia ja luontoa. Nykyisin luonto on hänelle yhä enemmän rentoutumisen ja rauhoittumisen paikka. 

- Mielen lataamisen paikka, hän kuvailee. 

Eväitä ja yllätyksiä 

He kertovat ottavansa perheretkille usein eväät mukaan. Pari kertaa vuodessa reppuun sujahtaa myös teltta.   

- Metsässä on mukava paistaa makkaraa ja keittää kahvia tulella. Eväät maistuvat luonnossa oikein erityisen hyvältä. Muutaman kerran vuodessa pyrimme myös yöpymään teltassa. Siellä luonnon ääniä kuulee eri tavalla ja nukkuu sikeästi, vaikka välillä saattaa luonnon ääniin heräilläkin, Markku sanoo.  

Vaikka perhe on tottunut luonnossa liikkuja, yllättää luonto heidät tavalla tai toisella joka kerta.  

- Sehän tässä onkin hauskaa, että se on niin yllätyksiä täynnä. Jos ajattelee lähtevänsä vaikka puolukkaan, niin voi olla, että niitä ei löydy. Mutta todennäköisesti vastaan tulee jotain muuta, kuten kantarelleja, haukka, pöllö tai käärme.  

Tiina lisää, että on mielikuvituksesta kiinni, mitä kaikkea metsästä löytää. 

- Puissa on jänniä oksantynkiä, joista ilmestyy muotoja, ja kivissä voi nähdä hahmoja tai kasvoja.  

Viimeksi Markku yllättyi muutama päivä sitten mökille ajaessaan. Hän kertoo toivoneensa, että näkisi matkalla sellaisen linnun, jota ei pääkaupunkiseudulla näe.  

- Odotin ehkä muuttolintuja, mutta melkein perille päästyäni tienposkessa oli teerikukko soitimella. Se oli yllättävää, että satuin niin läheltä näkemään.  

Pyhä luonto 

Tiina kertoo kokevansa luonnossa usein vahvaa kuulumisen tunnetta. Sitä, että on osa luomakuntaa. Se tarkoittaa hänelle myös vastuuta luonnosta.  

- Pidän sydäntä särkevänä, että ihminen toimii vastuuttomasti luontoa ja eläimiä kohtaan. Tämä kaikki on meillä lainassa seuraavilta sukupolvilta. 

Hän kokee pyhyyden läsnäolosta kiitollisuutta.  

- On ihanaa tajuta, että tämä Jumalan maailma, mutta silti kaikki kuuluu myös minulle. Saan katsella ja ihmetellä, olla osa luontoa. Olen luonnossa yhtä oikeutetusti kuin tikka oksalla tai kettu, joka juosta jolkottaa polulla.  

-Luonto on kuin herkkubuffet, jonka äärellä tulee riemu, että tämä kaikki on minua varten, hän lisää.  

Markun mukaan pyhyyttä voi nähdä niin pienissä yksityiskohdissa kuin vaikuttavissa luontokohteissa.  

- Pyhyyttä on tunturilta aukeavissa näköaloissa, kosken kuohuissa, tuulisessa meressä, tyynessä järvenpinnassa ja tähdenlennossa. Joskus taas on mukava vain olla hiljaa ja rauhoittua, istua kannon nokassa ja katsella mitä ympärillä tapahtuu. Näistä kokemuksista syntyy erityinen ja ainutlaatuinen kiitollisuuden, ilon ja pyhän kokemus.  

- Luonnossa kaikki ylimääräinen häly hiljenee ja alkaa kuulla omia ajatuksiaan.  Alkaa nähdä ympäristöä paremmin ja suhteuttaa itseään siihen, Tiina jatkaa. 

Entä rukoilevatko he luonnossa? 

- Minulla on luonnossa ikään kuin rukoushuokauksia. En lausu rukouksia ääneen, vaan kiitän ja joskus myös pyydän, Tiina kuvailee.  

- Luonnossa hiljentymisen ja rauhoittumisen kautta tulee kiitollisuuden tunto. Ehkä muistuu mieleen asioita, joiden puolesta haluaa rukoilla, Markku jatkaa. 

Pariskunta kannustaa ihmisiä luontoon, jokaista omien kykyjen mukaan.  

- Ei tarvitse lukea erä- ja metsästyslehtiä ja ajatella, että heti pitää lähteä Lemmenjoen vaellukselle. Rima pitää asettaa omalle korkeudelle. Myöskään kalliita ja yliteknisiä retkeilyvarusteita ei tarvitse olla, vaan kunnolliset jalkineet ja juomapullo riittävät. 

Tiina muistuttaa, että superelämyksiä ei tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Vantaalaisilla on upeita luontokohteita ihan lähelläkin.  

- Heille, jotka eivät ole vielä käyneet Pyhän Laurin kirkossa, niin vinkkinä, että kirkon kyljessä on hieno koskialue. Vantaalla on muitakin upeita luontokohteita, jotka näin keväällä luonnon puhjetessa kukkaan ovat parhaimmillaan, hän sanoo.  

Hän kiteyttää rakkautensa luontoon yksinkertaisella vertauskuvalla.  

- Toisessa kädessä on kiitos ja toisessa vastuu luonnosta. Siinäpä tärkeimmät, hän hymyilee.

Teksti Teija Varis

Kuva Marianna Siitonen

Juttu on julkaistu ensin Vantaan Sanomien toimitetulla mainosaukeamalla 24.4.2021