Lähes 900 pääkaupunkiseudun koululaista käy seurakuntien iltapäiväkerhoissa – vanhemmat kehuvat toimintaa

Pienten koululaisten iltapäivätoiminta on lakisääteinen palvelu, ja kaupunki ostaa sitä seurakunnilta, järjestöiltä ja yksityisiltä palveluntuottajilta. Haku ip-kerhoihin tapahtuu kaupungin kautta, ja kaupunki myös jakaa kerhopaikat. Kirkon jäsenyydellä ei ole merkitystä. Kerhomaksu on 100–130 euroa kuussa.

Helsingin seurakuntayhtymän ryhmissä on tänä syksynä noin 600 lasta. Viime lukuvuonna kerhoissa oli 738 paikkaa. Vähennys johtuu siitä, että viisi ip-kerhoa on lopetettu.

– Kaikkiaan perusopetuksen iltapäivätoiminnan piirissä on Helsingissä yli 8 000 lasta. He ovat eka- ja tokaluokkalaisia sekä erityisen tuen oppilaita muiltakin luokka-asteilta. Järjestöt, yhdistykset, urheiluseurat ja muut yksityiset palveluntuottajat tuottavat suurimman osan palvelusta, kertoo pedagoginen asiantuntija Sami Eriksson Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalta.

Vantaalla toimii 57 iltapäiväkerhoa, joissa käy noin 2400 lasta. Suurimmat palveluntuottajat ovat seurakunnat ja Nano Lasten ja nuorten kerhotoiminta Oy, joilla molemmilla on 284 kerhopaikkaa. Nanolla on ip-kerhoja sekä Vantaan että Helsingin kouluissa. Seuraavaksi suurimmat ovat Pilke Päiväkodit Oy ja Vantaan Lastenliitto.

Espoon kuusi seurakuntaa eivät järjestä lainkaan iltapäiväkerhoja. Muutamassa seurakunnassa on parkki tai läksykerho, useimmiten kerran viikossa.

Iltapäiväkerhot ovat arjen kristillisyyttä

Vantaalla seurakunnan iltapäiväkerhoja on yhteensä 16. Esimerkiksi Vantaankosken seurakunnassa toimii neljä kerhoa. Jokaisessa työskentelee kaksi lastenohjaajaa, ja lapsia on yhteensä noin 90.

Kaupunki sai satamäärin hakemuksia vielä loppukesästä, ja paikkoja järjesteltiin hakijoille koulujen jo alettua.

Miten seurakunnassa nähdään ip-toiminnan merkitys? Se ei ole perinteistä kristillistä lasten toimintaa.

– Näen tämän palvelutehtävänä. Lapsi saa turvallisen iltapäivän, ja näin mahdollistuu aikuisten työssäkäynti ja opiskelu, sanoo varhaiskasvatuksen ohjaaja Johanna Jansik.

– Ip-toiminta on arjen kristillisyyttä. Keskeiset teemat ovat samoja kuin koulussakin: miten toisten kanssa ollaan, miten ollaan kiusaamatta, miten pyydetään ja annetaan anteeksi.

Jansik on huomannut, että jotkut vanhemmat haluavat lapsensa nimenomaan kirkon kerhoon, toisten mielestä järjestäjällä ei ole niin väliä, ja toisinaan joku kieltäytyy ip-paikasta kirkon kerhossa.

Vantaankoskella kirkon kerho poikkeaa muista ip-kerhoista Jansikin mukaan siinä, että kerhot toimivat muualla kuin koulun tiloissa. Paikan vaihto on monelle perheelle tärkeää, koska iltapäivä on lapsen vapaa-aikaa, mutta kerhon sijainti lähellä kotia on tärkeä.

Myös ryhmät ovat pienempiä ja työntekijät ovat kokoaikaisia. Aamupäivisin lastenohjaajat työskentelevät esimerkiksi perhe- ja päiväkerhoissa.

Tämä teksti on lyhennelmä Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistusta jutusta. Lue koko juttu tästä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Teksti: Eira Serkkola
Kuva: Esko Jämsä