Gospellattareita voi tanssia kotonakin

Salsan tanssimista pitkään harrastanut Annaelina Mäkilampi tutustui gospellattareihin kymmenen vuotta sitten helsinkiläisen Paavalin seurakunnan tapahtumassa. Hän innostui lajista välittömästi niin paljon, että kävi tapahtuman jälkeen NNKY:n järjestämän ohjaajakoulutuksen ja perusti gospellattari­ryhmän.

Viime toukokuussa Mäkilampi aloitti pappina vantaalaisessa Tikkurilan seurakunnassa. Siellä hän ryhtyi jo aiemmin perustetun ryhmän toiseksi vetäjäksi.

Mäkilammen mielestä gospellattarien tanssiminen on todella hauskaa. Sitä voi myös harrastaa ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Samalla harrastuksesta löytyy syvempikin taso, sillä gospellattareita tanssitaan hengellisen latinalaismusiikin tahdissa. Lisäksi tunnin alussa ja lopussa rukoillaan lyhyesti.

Hengellisyys ei ole Annaelina Mäkilammelle muusta elämästä erillinen asia, sillä ihminen on fyysinen, psyykkinen ja hengellinen kokonaisuus.

Hengellisyyttä voi ilmaista monella tavalla. Gospellattareissa sitä ilmaistaan kehon ja liikkeen avulla.Lattarien tanssiminen gospelmusiikin tahdissa tarjoaa Mäkilammelle hengähdyshetken arjen keskelle. Vaikka tanssitunnille menisi työpäivästä väsyneenä, olo on sen jälkeen yleensä virkistynyt.

Bonuksena Mäkilampi on havainnut, että kun tuntee kehonsa virkeäksi ja hyväksi, tuntee itsensä ihmisenäkin hyväksi.

Tanssi tuottaa Annaelina Mäkilammelle iloa, joka on hänen mielestään aliarvioitu tunne. Hän on huomannut, että ilo hoitaa ja vapauttaa ja voi olla hyvinkin syvällistä.

Tanssi lisää myös yhteyttä ja iloa ryhmäläisten välillä, eikä näitä asioita ole Mäkilammen mukaan elämässä koskaan liikaa.

Annaelina Mäkilampi, 40, asuu Arabianrannassa Helsingissä. Hän on ohjannut gospellattariryhmiä kymmenen vuotta.

Koronavirusepidemian takia Mäkilammen ja Merja Rantalan vetämiä gospellattaritunteja ei järjestetä Tikkurilan seurakunnassa kevään aikana. Sen sijaan Facebookiin on perustettu Gospel-lattarit-niminen avoin ryhmäLinkki avautuu uudessa välilehdessä, jossa julkaistaan uusia videoita pitkin kevättä. Niiden avulla harrastusta voi jatkaa tai uuden harrastuksen voi nyt aloittaa kotioloissa.

Teksti: Marjo Kytöharju
Kuva: Sirpa Päivinen

Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä