Uutislistaukseen

Leskenlehdet-ryhmää ohjaava Kaija Väänänen.

Leskenlehdet-ryhmässä puhutaan siitä, kun puolisoa ei enää ole

11.3.2020 11.45 Kaija Väänänen toimii Leskenlehdet-ryhmän vetäjänä kevätkaudella.

Leskenlehdissä voi jakaa kokemuksia siitä, miten on selvinnyt puolison kuoleman aiheuttamasta surusta ja päässyt eteenpäin elämässä.

– Jos tunteet patoaa, ne jäävät kytemään sisälle, ja elämässä on vaikea päästä eteenpäin, sanoo ryhmän vetäjänä toimiva Kaija Väänänen.

Tikkurilan seurakunnassa Vantaalla perustettiin Leskenlehdet-vertaistukiryhmä, kun sururyhmässä käyneet halusivat jatkoryhmän. Leskenlehtiä alkoi viime keväänä ohjata vapaaehtoistyöntekijä Soili Saarto. Ryhmän nimi löytyi Salon omaishoitajat ry:ltä, joka antoi luvan käyttää nimeä.

– Leskelle tulee vastaan paljon asioita, joita ei ole tullut aiemmin ajatelleeksi. On valtava elämänmuutos, kun on ollut vaikkapa vuosikymmeniä naimisissa ja puolisoa ei yhtäkkiä enää ole. Surusta ja monesta käytännön asiasta selviäminen ei ole helppoa vaan se voi vaatia aikaa, sanoo Leskenlehdet-ryhmän vetäjänä kevätkaudella toimiva vapaaehtoinen Kaija Väänänen.

Kerran kuussa kokoontuvalla ryhmällä on aina jokin teema, josta keskustellaan. Lisäksi tapaamisissa on alku- ja loppurukous.

Kevätkaudella on jo käsitelty sitä, miten ryhmäläiset ovat päässeet irti menneisyydestä ja onko leskellä lupa myös iloita. Väänäsen mukaan seuraavina kertoina aiheina ovat lesken juhlapyhä- ja muiden perinteiden muuttuminen ja talousasioihin liittyvä huoli.

– Toimimme kuitenkin joustavasti. Ryhmässä voidaan keskustella myös muista asioista, jotka ovat suruprosessin aikana nousseet pintaan ja joissa tuntee kaipaavansa tukea.

Kaija Väänänen korostaa, että jokainen suree menetystään omalla tavallaan. Suruun voi liittyä monenlaisia tunteita, myös negatiivisia, kuten vihaa ja katkeruutta. Osalla myös saattaa kestää pitkään ennen kuin pääsee yli puolison kuolemasta.

– Rakkaasta ihmisestä luopuminen ei ole yksinkertaista. Se voi tuntua todella raskaalta ja aiheuttaa jopa vakavan kriisin. Silloin on hyvä hakea vertaistukea tai ammattiapua.

Tärkeimpänä selviytymiskeinona Väänänen pitää sitä, että puhuu surustaan.

– Jos tunteet patoaa, ne jäävät kytemään sisälle, ja elämässä on vaikea päästä eteenpäin. Näin on kaikkien raskaiden kokemusten kohdalla.

Leskenlehdet-ryhmään on osallistunut kerralla 2–10 leskeä. Väänäsen mukaan ryhmäläiset ovat kokeneet helpottavana sen, että on voinut puhua asioista samaa kokeneiden kanssa.

– Osa on huomannut, että läheisetkään ihmiset eivät aina ymmärrä, miksi leskeksi jäänyt jatkaa suremista ja kuolemaan liittyvistä asioista puhumista.

– Ryhmän tuki auttaa hyväksymään myös sen, että tämä on nyt omaa elämää ja siitä voi löytyä mielekkyyttä. Menneisyyttä ei silti tarvitse unohtaa vaan se kulkee edelleen mukana eri tavoin.

Leskenlehdet-ryhmä on tarkoitettu leskeksi jääneille, jotka ovat jo käyneet seurakunnan sururyhmän. Ryhmä kokoontuu ke 18.3, 15.4. ja 27.5. klo 13–14.30 Tikkurilan Koskikeskuksessa, Vernissa­katu 4. Ei ­ennakkoilmoittautumista.

Tiedustelut: ­tuula.­lapvetelainen@­evl.­fi, p. 050 5236 308.

Teksti: Marjo Kytöharju
Kuva: Vilja Harala

Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä