Jopa 150 asiakasta osallistuu Hakunilassa yhteisöruokailuun

Tavallisimmin yhteisöruokailuun tullaan kavereiden kannustamana. Huomattava osa asiakkaista on yksineläjiä.

Hakunilan kirkon seurakuntakuntasalista riittää jonoa kynnyksen yli kirkon aulaan. Moni näyttää tuntevan toisensa. Muutama iäkkäämpi ihminen painelee ruokalinjastoa pitkin rollaattorilla. Silloin tarvitaan vapaaehtoistyöntekijöiden auttavia käsiä tarjottimien täyttämisessä. Tunnelma on tiiviinlainen, mutta kaikille riittää istumapaikka.

Eero Hiltunen oli pitkään sitä mieltä, ettei yhteisöruokailu ole hänen juttunsa. Hän koki, että seurakunta järjestää ruokailun vain niille, jotka tarvitsevat välitöntä taloudellista apua.

– Aika pitkään vierastin tätä. Ajattelin, että täytyisi olla jollain köyhyysrajalla. Sitten parikin kaveria sanoi, että kyllä tänne kaikki ovat tervetulleita. Nyt tämä on minulle viides kerta. Tämänpäiväinen lihakastike oli tähänastisista ruoista paras, Hiltunen sanoo.

Aiemmilla kerroilla on ollut keitto- ja laatikkoruokia. Nekin ovat olleet hyviä. Hiltunen arvioi, että hänellä menee kuukaudessa noin kolmisen sataa euroa ruokakuluihin.

– Mutta siihen kuuluu sitten kaikki pesuaineista ja muista kodinhoitoaineista lähtien. Tavallisesti teen ruoan itse. Välillä vain on niin mukava tulla valmiiseen pöytään, Hiltunen sanoo.

Hakunilan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Liisa Juusela sanoo, ettei yhteisöruokailu olisi mahdollinen ilman seurakunnan vapaaehtoisia.

Ruoka on vapaaehtoisten valmistamaa

Kahdeksan kymmenestä Hakunilan seurakunnan yhteisöruokailun osallistujasta on eläkeläisiä. Tämä käy ilmi kyselystä, jonka Hakunilan seurakunta viime syksynä teki yhteisöruokailun asiakkaille. Kyselyssä yksikään mies ei ollut työelämässä, mutta joukossa oli muutama opiskelija. Jotkut miehistä olivat asunnottomia.

Kyselyn mukaan peräti 71 prosenttia ja miehistäkin 65 prosenttia asuin yksin. Yksinäisyys tai se, ettei tarvitse syödä yksin, olikin tärkein yksittäinen syy yhteisöruokailuun osallistumiselle. Myös taloudelliset syyt painoivat. Vähän alle puolet osallistujista piti myös tärkeänä osallistua ruokailun jälkeen leipien jakoon.

Enemmistö eli 39 prosenttia kävijöistä oli noin 60-70-vuotiaita. Vajaa kolmannes oli yli 70-vuotiaita, ja kymmenesosa 50-60-vuotiaita. Vain kaksi sadasta oli syntynyt 1980-luvulla.

Kävijät olivat hyvin sitoutuneita. Kolme neljästä osallistui yhteisöruokailuun viikoittain, ja viidennes osallistui joka toinen viikko. Yhteisöruokailun osallistujamääräkin näyttäisi olevan hienoisessa kasvussa. Keskimäärin osallistujia on 130–150.

Reilu kymmenes vastaajista kokee, että ruumiin ravinnon lisäksi yhteisöruokailu ruokkii myös hengellisesti, sillä joka toinen viikko ruokailuun yhteydessä on hartaus ja joka toinen viikko ehtoollinen.

– Hartaudessa lähes kaikki tehdään vapaaehtoisvoimin. Aina, kun yhteisöruokailun hartaudessa on ehtoollinen, joukossa on ihmisiä, jotka tulevat kirkkoon juuri sen vuoksi. He piipahtavat kirkkoon ehtoolliselle ja jatkavat siitä sitten omaan arkeensa, kertoo Hakunilan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Liisa Juusela.

Hartauksien lisäksi itse asiassa koko yhteisöruokailu rakentuu pitkälti juuri vapaaehtoisen varaan.

– Ruoka on vapaaehtoisten valmistamaa. He ovat mukana aikaisesta aamusta iltapäivään saakka. Ilman heitä ei olisi tätä ruokailu, Juusela sanoo.

Joka toinen viikko yhteisöruokailun yhteydessä on hartaus ja joka toinen viikko ehtoollinen. – Jotkut piipahtavat pelkästään ehtoolliselle, sanoo Liisa Juusela.

”Näkee paljon kavereita”

Antero Nyström on paitsi Hakunilan yhteisöruokailun vakioasiakas, myös Länsimäessä toimivan kokkikerhon jäsen.

– Kyllä minä jonkin verran teen itsekin ruokaa. Sitä on kokkikerhossa oppinut sen verran, että perusmakaronilaatikot tai lohikiusaukset ja muut tällaiset onnistuvat. Salaatteja tulee aika harvoin tehtyä, mutta kyllähän tomaatin ja kurkun pilkkominen on aika helppoa, Nyström sanoo.

– Viime kerralla tehtiin nakkikeitto kalkkunanakeista. Ne olivatkin oikeastaan ihan hyviä nakkeja.

Hakunilan yhteisöruokailun ehdottomasti paras puoli on siinä, ettei se leimaa ketään ihmistä.

– Olisi alentavaa, jos puhuttaisiin köyhien tai työttömien ruokailusta. Tämä on tällainen kohtaamispaikka, jossa näkee paljon kavereita, hän sanoo.

Nyström kuuluu Hakunilan seurakunnan vapaaehtoispankkiin. Se tarkoittaa reserviä, josta diakoniatyöntekijät saavat hyvinkin lyhyellä varoitusajalla hälytettyä apuja.

– Juuri tässä yhtenä päivänä oli juuri tällainen tyypillinen keikka, että eräs vanhus tarvitsi saattoapua apteekkiin. Minä sitten lähdin tietenkin heti, Nyström kertoo.

Teksti: Juhani Huttunen
Kuvat: Marianna Siitonen

Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Hakunilan kirkolla (Hakunilantie 48) on joka maanantai klo 11-12.30 yhteisöruokailu. Klo 11 pidetään hartaus (ehtoollinen joka toinen viikko) ja sen jälkeen tarjoillaan maksuton lounas ja kahvit. Vuoronumeroita ruokailuun jaetaan klo 10.45 alkaen.

Katso kaikki Vantaan seurakuntien ilmaiset tai edulliset yhteisöruokailut