Kirkkosalissa saa kävellä, maata tai maalata, kun muusikot improvisoivat

Hannu-Pekka Heikkilä on kanttori, joka rakastaa improvisointia. Hän tykkää tehdä asioita nuoteilla, mutta myös nuottien ulkopuolella.

– Yleensä soitan kirkollisissa toimituksissa intuitiolla kaiken sen, mitä ei ole etukäteen sovittu. Annan musiikin syntyä hetkessä sellaisena kuin se tulee ihmisten, sanojen ja tilan vaikutuksesta, Heikkilä tunnustaa.

Sama intuition idea on Heikkilän järjestämässä Impro flow -musiikkitilaisuudessa Hämeenkylän kirkossa. Tilaisuudessa soi yksi teos.

– Soitan pianoa, urkuja ja selloa niin, että kappaleessa on alku ja loppu. Välissä ei ole tyhjiä tiloja, mutta hiljaisuutta voi olla. Kaikki soitto on yhtä kappaletta, selittää Heikkilä.

Hänen kanssaan improvisoi multi-instrumentalisti Iiro Ollila.

– Luomme kirkkosaliin musiikillisen tilan, jossa jokainen saa olla sitä, mitä on. Emme ole menneessä emmekä tulevassa, vaan tässä hetkessä, Heikkilä toteaa.

Sydän tietää pyhän tilan

Meditatiivisen musiikin soidessa – varsinkin kirkossa – voi mieleen nousta paljon asioita. Niitä voi käsitellä itselleen sopivalla tavalla. Impro flow -musiikkitilaisuuteen voi ottaa mukaan torkkupeiton, joogamaton, lempipehmolelun, piirustuslehtiön, maalausvälineet tai päiväkirjan.

– Ihmiset saavat leijua omassa kuplassaan kirjoittaen päiväkirjaa, piirtäen karikatyyria tai miettien läheisen kuolemaa, Hannu-Pekka Heikkilä toteaa.

Musiikki soi, ja salissa saa liikkua tai olla liikkumatta. Siellä voi istua tai maata.

– Yhteinen tila, jossa olemme, on puhe-, puhelin- ja kuvausvapaa. Sanoja ei ole, eikä muita sääntöjä ole kuin että kunnioitamme sakraalitilan alttarialuetta ja toisen omaa tilaa. Kaikilla on oikeus olla rauhassa, Heikkilä selittää.

Kirkkosalista saa halutessaan poistua. Soittajat eivät loukkaannu, jos joku menee välillä pois ja tulee takaisin. Heikkilä haluaa hyvällä tavalla rikkoa rajoja niin, ettei kirkossa aina tarvitse olla samalla tavalla.

– Kirkkosalin lattialla pötköttäessä voi saada musiikin kuuntelemisesta yhtä pyhän kokemuksen kuin istuen, eikä se ole epäkunnioittavaa kirkkotilaa tai muusikkoa kohtaan.

– Joku ehkä tahtoo kävellä hitaasti kirkon takaseinustan edessä, kuunnella ja mietiskellä omia juttujaan. Ihminen tietää kyllä sydämessään, miten kirkkosalissa voi olla, Heikkilä toteaa.

Meditatiivinen impro flow -musiikki luo tilaa tunteille Hämeenkylän kirkossa.

Kirkossa voi tuntea turvallisesti

Ihmisyyteen liittyy paljon erilaisia tunteita. Hannu-Pekka Heikkilän mielestä tunteet ohjaavat meitä, jos niitä uskaltaa kuunnella.

– Tunteita kokemalla päästään lähemmäs tämän elämän totuutta. Kirkkosalissa voi tuntea turvallisesti.

Jos Heikkilälle annetaan mahdollisuus, hänen soittamisensa lähtee aina meneillään olevasta hetkestä.

– Kun pianosta painaa yhtä kosketinta, kuuluu ääni. Se haluaa toisen äänen. Ja kun painat toista kosketinta, näistä kahdesta äänestä syntyy jo jännite. Siitä se lähtee – syntyy musiikkia, joka on tarpeen juuri silloin.

Impro flow -musiikkitilaisuus to 6.2. kello 19–20.30 Hämeenkylän kirkossa, Auratie 3, Vantaa. Teetarjoilu. Oviraha 5 e. Muusikot Hannu-Pekka Heikkilä ja Iiro Ollila.

Improvisaatiota tarjolla myös Korsossa maaliskuussa:

Friday Flow – perjantai-illan musiikillinen meditaatio pe 13.3. kello 20–20.45 Korson kirkossa, Merikotkantie 4, Vantaa. Musiikkia ja improvisoituja äänimaisemia sisältäen virsiä, kansanmusiikkia ja klassista musiikkia. Soittimina urut, piano, cembalo, harmonikka, kantele ja lyömäsoittimet. Kirkkotilassa voi liikkua, istua tai loikoilla. Voit tuoda mukanasi oman joogamaton. Muusikot Jussi Salonen ja Airi Saloniemi.

Teksti: Nina Riutta
Kuvat: Esko Jämsä

Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä