Taas on löytynyt laji, jossa suomalaiset ovat maailman parhaita – isostoimintaa viedään Vantaalta ulkomaille

1.11.2019 13.17

Nuorisotyönohjaaja Riikka Hillebrand ottaa selfien isosryhmän kanssa. Nuorisotyönohjaaja Riikka Hillebrand ottaa selfien isosryhmän kanssa.

Viisitoista Vantaan seurakuntien isosta kävi jakamassa osaamistaan Walesiin.

Avoimia, vastuuntuntoisia, oma-aloitteisia, heittäytymiskykyisiä, empaattisia, esiintymistaitoisia, reiluja – tällaisia osaajia suomalaiset seurakunnat kasvattavat isostoiminnassaan. Ilman isosia rippikoulut olisivat paljon tylsempiä, eivätkä luultavasti läheskään niin suosittuja kuin nykyisin.

– Rippikoulussa ohjaajat hoitavat jeesustelun ja säännöt. Me isoset teemme sen, mikä ihmisille jää leiristä mieleen. Meidän homma on yrittää tehdä leiristä kiva, kiteyttää isosen tehtävän 17-vuotias Tyko Paloheimo, jolla on nyt menossa kolmas vuosi Vantaankosken seurakunnan isosena.

 

– Isosen pitää olla avoin ja helposti lähestyttävä, sanoo Tyko Paloheimo.

– Isosen pitää olla avoin ja helposti lähestyttävä, sanoo Tyko Paloheimo.

 

– Leirillä isosten vastuulla on vapaa-aika, raamikset, iltaohjelma ja skabat. Isoset auttavat oppitunneilla, kuulustelevat ulkoläksyt, leikkivät ja pelaavat ja yrittävät saada riparilaiset yhtenäiseksi ja toimivaksi ryhmäksi, luettelee 17-vuotias Saana Honkatukia.

Kivan tekemisessä on selvästi onnistuttu, sillä tutkimusten mukaan noin kolmasosa rippikoulun käyneistä nuorista jatkaa isostoimintaan.

– Meillä Hakunilassa isosia on paljon. Syynä on ehkä se, että leirit on tosi hyvin järjestetty ja nuoria kannustetaan isosiksi, Honkatukia kertoo.

Hänen syynsä lähteä isoseksi olivat samoja kuin monella muullakin: hänen omalla riparillaan oli kivaa ja isosilla näytti olevan hauskaa. Mukaan houkutti myös mahdollisuus saada uusia kavereita. Niitä onkin tullut. Kavereiden lisäksi Honkatukia arvioi saaneensa uskallusta ja osaamista, joista on hyötyä myöhemmin myös työelämässä.

– Isosena kasvaa. Aina alussa kaikki ovat hiljaisia, mutta pikkuhiljaa tottuu ja oppii menemään mukaan. Itse en enää ole niin tarkka enkä pelkää esiintymistä, hän sanoo.

Saana Honkatukia ja Nea Salminen vetävät työpajaa.

Saana Honkatukia ja Nea Salminen vetävät työpajaa.

 

Enemmistö isosista sitoutuu kirkkoon

Hauskuus on isostoiminnassa se juttu, vahvistaa Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtori Jouko Porkka, joka väitteli elokuussa teologian tohtoriksi isostoiminnasta. Hauskuus tarkoittaa hänen mukaansa sitä, että toiminta on nuoren näkökulmasta mielekästä ja nuori kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi.

Isostoiminta on suomalainen keksintö. Ensimmäiset isoset pestattiin jo vuonna 1937, kun Nurmijärvellä pidettiin ensimmäinen leirimuotoinen rippikoulu. Todella vetovoimaista isostoiminnasta tuli kuitenkin vasta 1990-luvulla. Porkan mukaan suosion kasvun taustalla oli ainakin osaksi se, että isostoiminnan vastuu siirtyi papeilta nuorisotyönohjaajille.

– Sen myötä isostoiminnasta tuli osa nuorisotyötä ja se löysi paikkansa nuorisokulttuurissa. Siitä tuli valtavirtaa, eikä se enää leimannut osallistujia jotenkin hurahtaneiksi. Mukaan voi lähteä monenlaisista motiiveista, Porkka sanoo.

 

Mila Henttonen käyttää iltapäivätauon Tomi Malmivaaran meikkaamiseen.

Mila Henttonen käyttää iltapäivätauon Tomi Malmivaaran meikkaamiseen.

 

Tyko Paloheimo vahvistaa, ettei ainakaan hänen koulussaan ja kaveripiirissään isosena oloa ihmetellä.

– Kaikki tietävät, että se on kivaa. Olen itse enemmänkin agnostikko kuin uskonnollinen, mutta isoskoulutuksessa kasvaa ja suhde uskontoon muuttuu. Rupeaa ajattelemaan itse. Monet minun ikäisenihän sanovat itseään ateisteiksi.

Porkka huomauttaa, että vaikka isosten joukossa on monella tavalla ajattelevia ja uskovia ja myös ateisteina itseään pitäviä, enemmistö heistä on sitoutunut kirkkoon. Niistä, jotka ovat olleet isosina kauemmin kuin yhden vuoden, noin 90 prosenttia pysyy aikuisenakin kirkon jäsenenä.

Porkan mukaan se, että isoset ovat katsomukseltaan ja taustoiltaan kirjavaa joukkoa, on yksi toiminnan vahvuuksista. Juuri siksi rippikoululaisten on helppo samastua heihin.

– Kaikki eivät ole kymmentä asiaa harrastavia hyvin menestyviä lukiolaisia, vaan yhtä hyvin mukana voi olla ammattikoululaisia ja koulupudokkaita. Jokaisen tekemisellä on merkitystä.

Porkan tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta isosesta haluaisi isostoiminnan lopetettuaan jatkaa mukana muussa seurakunnan toiminnassa.

– Kirkolla vain on harvoin nuorille aikuisille mitään tarjottavaa. Kirkon aikuistyössä toimitaan hyvin eri tavalla, sillä se on usein työntekijävetoista.

17-vuotias Nea Salminen on huomannut saman. Hän ehdottaa, että myös aikuisille voisi järjestää nuorteniltojen tyyppisiä hengausaikoja, joissa syödään, lauletaan, jutellaan, pelataan lautapelejä ja kuunnellaan musiikkia.

Walesissa isosista halutaan kirkon istuttajia

Vantaalaisten isosten osaaminen on huomattu Walesissa asti. Pohjois-Walesissa sijaitsevan St. Asaphin hiippakunnan työntekijöitä vieraili helmikuussa Hakunilan seurakunnan urheilurippileirillä, ja viime kesänä kaksitoista walesilaista nuorta ohjaajineen osallistui Vantaankosken seurakunnan rippileirille. Nyt walesilaisnuorista koulutetaan suomalaisten avulla isosia, ja siksi viisitoista isosta viidestä vantaalaisseurakunnasta vietti osan syyslomastaan Isossa-Britanniassa.

Walesissa ei ole samanlaisia rippikouluja kuin meillä, joten isostenkin tehtävät ovat erilaisia. He ohjaavat esimerkiksi nuoriso- ja lapsiryhmiä ja ovat järjestämässä nuorteniltoja ja jumalanpalveluksia.

– Melkein kaikki niistä hiippakuntamme nuorista, jotka olivat mukana Suomessa, ovat olleet sen jälkeen aloitteellisia ja halunneet ottaa enemmän vastuuta. Osa heistä on myös muuttanut urasuunnitelmiaan ja haluaisi kirkkoon töihin, kertoo St. Asaphin hiippakunnan nuorisosihteeri Tim Feak.

– Perinteinen kirkon toiminta ei kiinnosta nuoria, vaan tarvitsemme luovia ja vuorovaikutteisia tapoja puhua uskosta. Jos kirkko ei nyt tee mitään, sitä ei enää parinkymmenen vuoden päästä ole. Meidän toiveenamme olisi, että isosista tulisi kirkon istuttajia.

 

Walesilainen Melody Lewis sai viime kesän rippileirillä Suomesta uusia ystäviä.

Walesilainen Melody Lewis sai viime kesän rippileirillä Suomesta uusia ystäviä.

Millaista on kirkon nuorisotyö Walesissa ja miksi Vantaankosken seurakunta halusi yhteistyöhön walesilaisten kanssa? Lue koko juttu Kirkko ja kaupunki -lehdestä

Teksti ja kuvat: Kaisa Halonen

« Uutislistaukseen