Vankilapappi näkee valoa sielläkin, missä sitä ei ensisilmäyksellä erota

28.8.2019 09.38

Terno Theslundin (vas.) sellissä ovat käymässä vankilapappi Marko Meijer ja vankitoveri Ifaa Gada Gurmu. Terno Theslundin (vas.) sellissä ovat käymässä vankilapappi Marko Meijer ja vankitoveri Ifaa Gada Gurmu. Molemmilla vangeilla on pitkät tuomiot, joista on valitettu hovioikeuteen.

Vain kohtaamalla tekonsa ihminen voi päästä eteenpäin. Vantaan vankilan pappi Marko Meijer kohtaa työssään pahan. Silti hän tukee eikä tuomitse.

 

Marko, katso tuonne valoon päin, ohjeistaa kuvaaja Vantaan tutkintavankilan kappelissa.

Ja niin vankilapappi Marko Meijer tekee. Katsoo valoon myös tänään, kuten on yrittänyt tehdä joka päivä yhdentoista vuoden vankilapapin uransa aikana. Se on hänen perimmäinen tehtävänsä: nähdä valoa sielläkin, missä sitä ei ensi silmäyksellä erota.

Valo siivilöityy ristikolla peitetyn lasikaton läpi. Se saa lyijylasityötä muistuttavan kattokoristeen kirkkaat värit hehkumaan. Koristeen on tehnyt elinkautisvanki Tartossa, ja se päätyi Vantaalle tuliaisena. Ulkomailta on peräisin myös Pyhän Nikolauksen ikoni.

– Toin ikonin Kyprokselta. Pyhä Nikolaus on muun muassa vankien ja haaksirikkoutuneiden suojelija, Meijer perustelee.

Hänen asiakkaansa ovat omalla tavallaan haaksirikkoutuneita: he ovat ajautuneet pois kurssilta ja syyllistyneet joskus hyvin vakaviin rikoksiin. Näistä pahimpia ovat murhien ja tappojen ohella lapsiin kohdistuneet rikokset ja seksuaalirikokset.

Meijerin asiakkaat ovat tutkintavankeja, eli he odottavat joko poliisin esitutkinnan valmistumista tai tuomiotaan käräjä- tai hovioikeudesta.

”En aio luovuttaa, vaan palata normaaliin elämään”

Terno Theslund, 53, sai käräjäoikeudessa yhdeksän vuoden vankeustuomion muun muassa törkeästä huumausainerikoksesta. Nyt hän odottaa hovioikeuden päätöstä.

Vankilassaolo ei ole yhteensä 18 vuotta istuneelle Theslundille mitään uutta. Aiemmin hänen elämäänsä kuuluivat petokset ja omaisuusrikokset, amfetamiini ja kokaiini. Sitten Theslund koki hengellisen heräämisen, ja pysytteli kuivilla vuodet 2005–2014.

– Se oli hyvää aikaa. Kouluttauduin lähihoitajaksi ja erikoistuin mielenterveys- ja päihdepuolelle. Työskentelin Diakonissalaitoksella ja tein vankityötä romanien parissa. Sitten paineet kasvoivat liian suuriksi, sillä jotkut asiakkaat uhkailivat minua. Koin työssäni myös ristiriitoja: kun kumarsi yhteen suuntaan, pyllisti toiseen. Lopulta sanoin itseni irti. Stressaantuneena turvauduin taas päihteisiin, ja tuttu kuvio alkoi uudelleen.

Theslundin selli on siisti. Televisiossa pyörii koripallo-ottelu.

– Täällä vartijat ovat ihan omaa luokkaansa, aivan mahtavaa porukkaa. En ole kokenut täällä minkäänlaisia yhteentörmäyksiä etnisen taustani takia.

Sellin seiniä koristavat valokuvat, mutta Theslundin uskonnollisuudesta ei ole nähtävissä suoranaisia viitteitä, vaikka hän on ollut aikoinaan harras helluntaiseurakuntalainen.

– Olen ollut uskossa, mutta en ole enää.

– Ei ole mahdollista kulkea uskon tietä ja maailman tietä. Koen, että olen kulkenut maailman tietä, koska olen nyt täällä huumekaupan takia.

Theslund kamppailee uskonasioiden kanssa ja suunnittelee elämäänsä eteenpäin. Hän laittaa mielellään ruokaa, ja kokoaa parhaillaan kokkausryhmää avo-osastolle.

– Aion hakea avovankilaan ja suorittaa catering-opinnot. En aio luovuttaa, vaan palata takaisin normaaliin elämään ja tehdä töitä.

Yhdeksällä vangilla kymmenestä on päihderiippuvuus

Vankilan kappelin seinälle on ripustettu Kristus Kaikkivaltiaan ikoni. Siinä Kristus pitää kädessään evankeliumikirjaa, joka on avattu rakkauden kaksoiskäskyn kohdalta: rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Mikä on siis mennyt vikaan, kun joku päätyy yhdeksi Vantaan tutkintavankilan liki 200 vangista? ► Lue koko juttu Kirkko ja kaupungista 

Teksti Susanna Somppi

Kuva Esko Jämsä

 

« Uutislistaukseen