Ripari tarjoaa elämänoppeja ja uusia ystäviä

19.6.2019 16.23

Haukilampi-ripari-2019_kuvaaja-Marianna-Siitonen-04-–-kopio_L.jpg

Rippileireillä tehdään loppuelämän muistoja.

Tikkurilan seurakunnan rippileiri Haukilammen leirikeskuksessa on kääntynyt loppusuoralle. Takana ovat monet leikit, isosten vetämät sketsit, oppitunnit, pohdinnat ja tunnelmalliset iltahartaudet.

– Leiri on sujunut hyvin, etukäteen odotin sitä, että saa kavereita ja voi viettää aikaa täällä ihmisten seurassa. Kotiläksyt jännittivät, mutta isoset ovat auttaneet niiden kanssa. Ei niitä läksyjä lopulta olisi kannattanut edes jännittää, ne olivat aika helppoja, kertoo leiriläinen Aki Kankaanpää.

Myös Miina Laitinen sanoo, että leirillä on ollut mukavaa.

– Etukäteen odotin sitä, että pääsee pois kotoa ja saa uusia kavereita. Sitten aloin stressata ulkoläksyjä, mutta ne menivät kuitenkin hyvin. Siitä tuli itselle ylpeä olo, kehaisee Miina ja lisää että loppuleirin voikin ottaa läksyjen läpimenon jälkeen rennosti.

Ei mitään perusmatikkaa

Minkälainen on ollut leirin henki?

– Tosi hyvä, ketään ei täällä ole kiusattu tai syrjitty, kaikki on otettu mukaan tekemiseen. Kurjaa, että kohta porukka joutuu tästä erkanemaan aikanaan kun leiri on ohi, Miina toteaa.

Oppitunneilla on opittu ainakin Jeesuksesta ja moraalista.

– Tunneilla on puhuttu esimerkiksi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Rippikoulussa tunnit eivät kuitenkaan ole mitään perusmatikantunteja, vaan elämänoppeja. Täällä puhutaan paljon asioista, opiskelu on pohdiskelua yhteisesti, ei pänttäystä. Siinä sivussa on oppinut myös tulemaan paremmin toimeen muiden kanssa, Aki ja Miina kertovat.

Parasta on kaksikon mukaan ollut vapaa-aika. Myös isosten järjestämät ilta-ohjelmat keräävät kiitosta.

– Kivointa on ollut uiminen, Uunon pelaaminen, se kun on saanut viettää aikaa isosten ja muiden leiriläisten kanssa. On pelattu jalkapalloa, korista ja lautapelejä, kertoo Miina.

– Kohokohtia ovat olleet leikit, laulut ja sketsit.  Parasta on kun isosilla ei pokka pidä kesken sketsin, kertoo Aki.

Haikea leirin loppu

Edessä on vielä loppukoe ja konfirmaatio.

– On se haikeaa, kun lähdetään kotiin. Itse olen persoonallisuudeltani vähän ujo ja näin loppuleiriä kohti olen tullut rohkeammaksi. Toisaalta kiva kun päästään välillä kotiin, on ollut niitäkin ikävä, myöntää Miina.

Leirielämällä on myös väsyttävät puolensa.

– On myös vähän väsynyt olo, kun on vietetty iltaa huonekavereiden kanssa, eikä ole aina muistanut mennä nukkumaan ajoissa, virnistää Aki. 

Teksti Lotta Numminen

Kuva Marianna Siitonen

« Uutislistaukseen