- Se oli eräänlainen ”kelloherätys”. Mukaan tuli iso joukko väkeä, muistelee rovasti Jukka Nevala, joka oli vuonna 1985 yksi Seutulan kappelin kellohankkeen puuhaihmisiä.
Nevala työskenteli tuolloin Seutulan alueen piiripappina. 

Seutulan kappeli oli peruskorjattu vuonna 1978. Kappelissa oli kellotorni, mutta siellä ei ollut kelloa.

- Kyläläisten kanssa alettiin toimeen. Perustettiin kellotoimikuntakin, jossa puheenjohtajana oli Kalervo Ojanperä. Hän oli rehtori ja paikallinen aktiivi. Varoja kellon hankkimiseen kerättiin monin tavoin. Kappelissa pidettiin ”kellokonsertteja”, joihin saatiin nimekkäitä esiintyjiä. 

Seutulalainen keramiikkataiteilija Paul Envalds teki keramiikkakelloja, joita myytiin hankkeen hyväksi.

- Keraamisia kelloja pystyi soittamaan. Niissä luki Seutulan kappeli ja vuosiluku. Minulla on vieläkin sellainen, Nevala kertaa.

Taiteilija Pertti Tuominen puolestaan teki tauluja ja joulupostikortteja, joita samoin myytiin kellojen hyväksi.

Nevalan mukaan Seutulassa on aina ollut vanhan ajan kotiseutuhenkeä. 

- Kyläläiset sitoutuivat omaan kappeliinsa, halusivat rakentaa sitä ja ottivat siitä vastuuta. 

- Kellot olivat ison verkoston aikaansaannos. Koko minun työni on ollut sitä, että teen verkostoja. Kellohanke oli yksi oman uran parhaita hetkiä, summaa Nevala, joka jäi eläkkeelle Hämeenkylän kirkkoherran virasta 2021.

Nevalalla on myös henkilökohtaisia muistoja Seutulan kappelista. 

- Olen kastanut oman ensimmäisen lapseni siellä. Pikkulapsena olin itse joskus kappelilla, kun sukulaiseni työskenteli kappelin vahtimestarina ja asui kappelin yläkerran asunnossa.

Lähteenä käytetty myös: Kristina Eskola: Seutulan kappeli. Helsingin pitäjä – Vantaa 2025. Vantaa-seuran vuosikirja.

Kuva Sanna Viherväs