Sairaalapapit kertovat: näkemykset kuolemasta ovat muutoksessa, mutta suru on ihmisille yhteinen

Vantaalla työskentelevät sairaalapapit Satu-Elina Ansas ja Veera Konttaniemi ovat tekemisissä kuoleman kanssa päivittäin. He ovat työssään Peijaksen ja Katriinan sairaaloissa, sekä Vantaan hoivalaitoksissa huomanneet, että ihmisten käsitykset kuolemasta ovat muuttuneet.

– Enenevissä määrin ihmiset ajattelevat kuoleman loppuna, jonka jälkeen ei ole mitään. Toki monille niille, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus, kuolema merkitsee Taivaan kotiin pääsemistä, sanoo Veera Konttaniemi.

Kuolemasta puhutaan hyvin eri tavoin. Sairaalapapit kuulevat usein käytettävän kiertoilmauksia kuten loppu, päätepiste, siellä jossain, hän on poissa, nukkunut pois, taivas, yläkerta, alakerta, tai tuonpuoleinen.

– Kuolema on todellinen asia ja mielestäni siitä pitää pystyä puhumaan myös kuolema-sanaa käyttäen.

Suru on ihmisille yhteistä kulttuurista ja uskonnosta riippumatta

Vantaan monikulttuurisuus ja uskontojen kirjo näkyy myös sairaaloissa, mutta vakaumuksesta riippumatta surun kokemus on yhteinen.

– Suru on ihmisille yhteistä kulttuurista ja uskonnosta riippumatta. Kulttuuriset piirteet toki vaihtelevat uskonnosta riippuen. Me papit kohtaamme ihmisen uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta ja jokaisen vakaumusta kunnioittaen, toteaa Satu-Elina Ansas.

– Moni ajattelee, että sairaalapapit puhuvat vain Jumalasta. Meidän työmme kattaa kuitenkin kaikkea hengellistä ja henkistä hoitoa. Keskustelut käydään potilaan ehdoilla ja hänen omista kysymyksistä ja pohdinnoista lähtien.

Jotkut kertovat esimerkiksi siitä, mistä he ovat kiitollisia tai mitä he katuvat. Puheissa nousevat esiin myös odotukset ja pelot tulevasta.

– Ihmiset, jotka tietävät aikansa lähestyvän loppuaan, haluavat monesti kerrata elämänkaartaan. Keskusteluissa on surua, luopumisen vaikeutta, haikeutta, iloa, kiitollisuutta ja toivoa. Samat teemat korostuvat myös kuolevan läheisten kanssa käytävissä keskusteluissa, Konttaniemi sanoo.

Kun puhutaan kuolemasta, puhutaan myös elämästä

Kuoleman voidaan nähdä etääntyneen ihmisten arjesta. Aiemmin kuolema ja siihen liittyvä suru olivat enemmän yhteisöllisiä tapahtumia. Nykyään kuolema ja siihen liittyvät asiat koetaan yksilöllisempinä. Kuoleman hoitavat ammattilaiset.

– Nykyään kuolema tapahtuu monesti sairaalassa ja hautaustoimisto huolehtii vainajasta. Moni ei tahdo nähdä kuollutta omaistaan, vaan haluaa säilyttää muiston elävästä ihmisestä. Pohditaan, ovatko hautajaiset lapsille sopiva paikka, Konttaniemi kertoo.

Ihmiset väistelevät keskustelua kuolemasta, silloin kun se on lähellä.

– Toisaalta saatamme puhua kuolemasta sujuvastikin ja katsoa elokuvia aiheesta, mutta silloin itse kuolema on kuitenkin etäällä, Konttaniemi sanoo.

Joillekin on vaikeaa ottaa osaa toisen suruun, vaikka tietävätkin läheisensä menetyksestä. Sairaalapapit kohtaavat toistuvasti ihmisten kertomuksia siitä, kuinka he olisivat halunneet puhua omasta lähestyvästä kuolemastaan tai oman läheisensä menetyksestä, mutta ovat tulleetkin aiheessa ohitetuksi. Ansaksen mukaan kuolemasta on tärkeää puhua koska se mistä vaietaan, sitoo ihmisen voimavaroja.

– Puhuminen vahvistaa kuolevan ihmisen kokonaisvaltaista elämää ja tuo merkityksellisyyttä jäljellä oleviin päiviin. Jotkut haluavat tehdä viimeisinä viikkoa ja kuukausina iloa ja onnea tuottavia asioita läheisten kanssa. Vaikka kuolema on lähellä ja elämä kääriytyy sen ympärille, koko elämä ei kuitenkaan ole kuolemaa. Siksi on tärkeää puhua kuolemasta. Kun puhutaan kuolemasta, puhutaan myös elämästä, toteaa Ansas.

Jos lähestyvästä kuolemasta on vaikeaa puhua potilaan ja omaisten kesken, voi sairaalapappi toimia sillanrakentajana. On myös mahdollista, että perheen kulttuuriin ei kuulu kuolemasta puhuminen, silloin sitä on tärkeää kunnioittaa.

SairaalapapitLinkki avautuu uudessa välilehdessä ovat sairaaloissa ja hoitolaitoksissa potilaita, omaisia ja henkilökuntaa varten. He palvelevat maksutta ja vaitioloon sitoutuneina kaikkia kunnioittaen uskonnonvapautta ja erilaisia uskonnollisia vakaumuksia ja elämänkatsomuksia. Vantaalla työskentelee viisi sairaalapappia, jotka toimivat yhteistyössä VaKe-hyvinvointialueen sekä alueen eri toimijoiden kanssa.

Pyhäinpäivä on mahdollisuus surun käsittelyyn

Yksi hetki pysähtyä kuoleman ja surun äärelle on pyhäinpäivä. Pyhäinpäivänä la 4.11. muistetaan kuolleita läheisiä sytyttämällä kynttilöitä hautausmailla, kuollutta läheistä voi muistella myös kotona sytyttämällä kynttilän. Pyhäinpäivää vietetään myös sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.

• Vantaalla Helsingin pitäjän kirkon, Ruskeasannan, Honkanummen ja Hämeenkylän hautausmaat ovat auki ympäri vuorokauden. Korson kirkon uurnalehdon portti on auki klo 9–21. Hautausmailla on tarjolla lämmintä juotavaa ja mahdollisuus keskusteluun. Läheisen hautapaikan sijainnin voi tarkistaa Hautahaku-palvelullaLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
• Lapsille on eri puolilla Vantaata EnkeliratojaLinkki avautuu uudessa välilehdessä.
• Pyhäinpäivän tunnelmiin voi uppoutua myös konserteissa.
• Seurakunnissa järjestetään tilaisuuksia, joissa luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään heidän muistokseen kynttilät.
  
  Pyhäinpäivän tapahtumista löytyy lisää tietoa Vantaan seurakuntien pyhäinpäivä -sivulta.Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Pyhäinpäivä 4.11. Vantaalla

• Helsingin pitäjän kirkon hautausmaan Pyhän Laurin kappelilla tarjolla lämmintä mehua klo 16–19. Lisäksi klo 13.30–19 kappelilla on mahdollisuus hiljentymiseen sekä keskusteluun diakoniatyöntekijän tai papin kanssa.
• Hämeenkylän kirkon hautausmaalla on klo 15–18 tarjolla kuumaa juotavaa ja mahdollisuus keskusteluun seurakunnan työntekijöiden kanssa.
• Korson kirkon uurnalehdon portti on auki klo 9–21. Hautausmaalla on klo 16–18 tavattavissa seurakunnan työntekijöitä ja tarjolla on lämmintä mehua. Lauluyhtye Kaarna esiintyy kirkon hautausmaalla kahdesti: ensin klo 16.30 ja toisen kerran 17.30.
• Hakunilan kirkolla pyhäinpäivän viettoa kirkon muistopihalla kynttilöiden valossa klo 15–17. Mahdollisuus keskustella työntekijöiden kanssa. Tarjolla lämmintä juotavaa.