Uutislistaukseen

Tunnelmaa ja muistoja joulukirkossa

Ainutlaatuista tunnelmaa ja joulun rauhaa – kolme vantaalaista kertoo sykähdyttävimmät joulukirkkomuistona

joulukuva.jpg

Karoliina Junno-Huikari, Päivi Vilenius ja Vilho Ahola kertovat ikimuistoisimmat joulukirkkomuistonsa. Kuva Markku Pihlaja.

”Joulukirkon kokonaisvaltainen kauneus ja hyvyys koskettavat”

Helsingin pitäjän kirkonkylällä asuvalla Karoliina Junno-Huikarilla, 48, on kokemusta Pyhän Laurin kirkon suosiosta. Siihen liittyy myös yksi hänen mieleen painuneimmista muistoistaan noin 15 vuoden takaa.

– Lapsemme olivat pieniä, olimme vasta muuttaneet Helsingin pitäjän kirkonkylälle. Mieheni äiti saapui meille joulun viettoon Pohjanmaalta. Aattona päätimme lähteä Pyhän Laurin jouluhartauteen, joita pidettiin tunnin välein. Kun perhe saapui kirkolle, kokivat he yllätyksen. Varsinkin pienestä kylästä Pohjanmaalta saapunut anoppi oli ihmeissään joutuessaan jonottamaan hartauteen.

Junno-Huikarin mieleen ovat piirtyneet sekä anopin hämmästys, että se, kuinka mukavaa jonossa oli.

– Oli hienoa nähdä siinä naapureita, ystäviä ja ystäväperheitä. Saimme hetken rupatella ja toivottaa hyvää joulua. Tuon jälkeen jouluhartaudesta on muodostunut perheelle jokavuotinen perinne.

– Se, mikä on läsnä jo ulkona jonossa ja vahvistuu kirkossa sisällä, on kiitollisuus, että saan olla tässä rakkaitten ihmisteni kanssa ja samalla osa isompaa joukkoa. Joulu on meille tärkeä ja saamme jakaa sen. Joulukirkkoon astuessaan Junno-Huikari huomaa usein sekä itsestään että lapsistaan, että ennen joulua on puuhattu kovasti.

– Hetki siinä menee, ennen kuin löytää oikean tunnelman. Mutta kun katse kohtaa kirkon kauneuden ja korvat kuulevat musiikin, on se rauhoittava ja liikuttava hetki, jossa tunteet ovat mukana. Se on hetki, jolloin perheenäidin ei tarvitse miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Konkretisoituu, että saan rauhoittua, olla hiljaa ja pysähtyä. Hetken kokonaisvaltainen kauneus ja hyvyys liikuttavat minua.

Junno-Huikarilla jouluun liittyy rauhan ajatus.

– Jouluhartauden aikana syntyy rauha omaan mieleen ja koko perheelle. Jos hartaus jää pois, on joulu ihan erilainen. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Sitä, että koetaan yhdessä ja ollaan läsnä.

”Joulukirkolla on rauhoittava vaikutus”

Vilho Aholan, 15, mieleenpainuvin joulukirkkomuisto ajoittuu muutaman vuoden takaiseen tapaninpäivään, jota vietetään marttyyreiden ja erityisesti kivittämällä tapetun Pyhän Stefanoksen muistopäivänä.

– Menimme äidin kanssa tapaninpäivänä Hakunilan kirkkoon laulamaan joululauluja. Yllätyksekseni raamatuntekstit olivatkin sellaisia, joissa kerrottiin kivittämisestä. Koin sen aika shokeeraavana, että heti joulun tapahtumien jälkeen siirryttiin kivittämiseen. Laulut olivat kuitenkin niitä kauniita joululauluja.

Joulunajan kirkkotunnelmaa Ahola kuvailee lämpimäksi, läheiseksi ja rauhalliseksi. Hän sanoo, että ei liikutu tai herkisty helposti, mutta joulunajan kirkossa hänelle tulee hyvä ja rauhallinen olo.

 – Kun menen vaikka laulamaan, niin siitä tulee tosi hyvä fiilis. Tunnen osallistumisen iloa, kun kaikki kokoontuvat yhteen juhlistamaan joulua. Kynttilät palavat ja valaisevat kirkon, arjen stressi katoaa, ja ihminen rauhoittuu joulun viettoon ainakin muutamaksi päiväksi.

Ahola on käynyt joulukirkossa perheen ja koulun kanssa. Hän on myös laulanut seurakunnan lasten- ja nuortenkuorossa joulukirkossa.

 – Jouluaattoisin emme yleensä ehdi kirkkoon, koska vietämme aattoa sukulaisten kanssa. Mutta viime vuosina olemme katsoneet jumalanpalvelusten striimauksia yhdessä. Ahola iloitsee, että nuorten toivomuksia on kuunneltu joulunajan messujen sisällöissä.

– Hakunilassa messuja on uudistettu niin, että joihinkin lauluihin on tuotu vähän kitaraa ja viulua mukaan. Lisäksi tempoa on voitu vähän tarkistaa. Tuomalla vanhoihin lauluihin pientä modernia tatsia on saatu tosi kivoja versioita. Hän uskoo, että pienten musiikillisten päivitysten vuoksi yhä useampi ikätoverikin viihtyy kirkossa.

”Joulukirkossa pyhä on läsnä”

Päivi Vilenius, 70, on ollut Vantaan kuorotoiminnassa mukana 35 vuotta ja laulaa yhä Tikkurilan kirkkokuorossa. Kauniita joulukirkkomuistoja on kertynyt lapsesta saakka.

– Mie olen Imatralta kotoisin ja lapsena isä käytti meitä kirkossa harva se viikko. Jouluna oli tapana ajella viereisten pitäjien puukirkkoihin. Se oli kuin laulusta ”Kello löi jo viisi”, paitsi että meillä ei ollut rekeä, vaan menimme autolla, Vilenius muistelee.

Aikuisiän joulukirkkomuistot linkittyvät usein kuorolauluun.

– Kun muutimme Hakunilaan, siellä ei ollut vielä kirkkoa. Kirkkoperinne jäi hetkeksi, kunnes kuoron myötä joulukirkkoperinteeni virkosi. Hakunilan kirkkokuorossa Vilenuis kävi monena jouluna kahdessakin kirkossa laulamassa.

– Kotoa lähdettiin aamuviideltä. Kuudelta oli ensimmäinen hartaus Hakunilassa, sitten siirryimme Vaaralan kirkkoon ja vedimme toiset laulelot siellä.

Joulukirkkoihin liittyy Vileniuksen mielestä aivan erityinen tunnelma.

– Muistan sen odotuksen tunteen, kun seison Tikkurilan kirkossa ja odotan ihmisten saapumista. Katselen ympärilleni, kirkko on kaunis ja tunnelma aivan mielettömän hieno. ”Tuo armon valkokyyhky” -laulu kuvaa hyvin sitä tunnelmaa.

Vilenius on huomannut, että nykyajan ihmiset panostavat mielellään tunnelmaan, ovat ikään kuin ”tunnelmanhakijoita”.

– Missä muualla voi kokea yhtä kauniin tunnelman kuin joulukirkossa? Sen saa lähikirkostakin, ei tarvitse lähteä sen kauemmaksi.

 

Vantaan seurakuntien joulukirkot löydät tästä

Mon Dec 19 10:41:00 EET 2022