Illaksi kotiin, Isän syliin – Tuomas Antolan juhlasaarna Korson kirkon 60-vuotisjuhlamessussa

Korson kirkon 60-vuotisjuhlaa vietettiin ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Lue kirkkoherra Tuomas Antolan saarna ja katso koko messu tallenteelta.

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 11:

"Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin.”
Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: ”Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?” He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä. He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle, toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat:
- Hoosianna!
Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!
Siunattu isämme Daavidin valtakunta,
joka nyt tulee!
Hoosianna korkeuksissa!"

Eräs viisivuotias poika kysyi aikanaan tytöltä: ”Mennääks’ naimisiin?” Tyttö vasta iloissaan ja kirkkaalla äänellä: ”Joo, mut’ tullaan illaks’ kotiin!”

Naimisiin meneminen oli yksi ihanimpia asioita, joita tyttö tiesi. Vielä hienompaa kuitenkin oli kotiin pääsy: illaksi isän syliin.

Lapset ymmärtävät joskus hauskalla tavalla kirkollisia toimituksia. Vihkiminen ja häät ovat yksi mieleenpainuvimpia.

Toinen merkittävä kirkollinen tilaisuus oli kuitenkin mielessä edesmenneellä teologian professori Osmo Tiililällä, kun tämä totesi aikoinaan: ”Kirkko on olemassa, koska täällä kuollaan.”

Hautaan siunaaminen muistuttaa, että elämä ei pääty. Kirkko on olemassa, koska ihmiskunta kaipaa toivoa. Tämä tuli mieleen, kun luin kirkkomme historiikkia. Siinä mainittiin, että tämän kirkon arkkitehtoninen timantti on, että valo kirkkoon tulee hautausmaalta. Tässä on mielestäni jotain syvällistä teologista ja filosofista viisautta.

Vuonna 1962, aika tarkkaan tasan kuusikymmentä vuotta sitten, vietettiin ensimmäistä adventtisunnuntaita. Korson vastavalmistuneen kirkon eteen kaarsi vähän ennen kello kymmentä kaksi mustaa autoa. Ensimmäisestä nousivat tasavallan presidentti Urho Kekkonen ja hänen rouvansa Sylvi Kekkonen. Toisesta nousivat presidentin adjutantit. He olivat saapuneet Korson kirkon vihkiäisjuhlaan.

Uusi kirkko oli aivan täynnä. Vihkiäisjuhlan avasi adventtivirsi: ”Avaja porttis ovesi”. Virressä lauletaan myös: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.” Vaikka alttariseinä oli toisella sivulla, silloinkin valo kirkkoon tuli tulevan hautausmaan suunnalta.

Miettikää hetki, miten monenlaisissa tunnelmissa näiden kuudenkymmenen vuoden aika on kajautettu rakas Hoosianna-virsi (VK 1). Kuinka monenlaisissa tunnelmissa ja monenlaisina aikoina se on tehty.

Ensimmäisinä vuosikymmeninä, noottikriisin ja kylmän sodan jäähdyttämässä poliittisessa ilmastossa, monen huulilla oli hoosianna-sanan alkuperäinen merkitys. Sana merkitsee: Herra, auta tai Herra, pelasta.

Kuinka moni on joskus ollut Korson kirkossa hautajaisissa? Miten usein ihmisten mielissä onkaan käynyt sanan hoosianna alkuperäisen merkityksen huokaus Herra, auta, kun arkku on tuotu kirkon keskelle, alttarin eteen.

Pappina voin sanoa, että kun olen tuossa seisonut pidempien ja joskus ikävä kyllä lyhyempienkin arkkujen äärellä, niin sanat ovat olleet aika vähissä. Silloin olen yrittänyt pitää mielessäni sitä perusasiaa, että valo kirkkoon tulee hautausmaalta. Adventin Herra itse avasi tien taivaan kotiin. Niissäkin tilanteissa, joissa ei oikein voi sanoa mitään, hän itse on läsnä.

Tänään, iloisena juhlapäivänä käännän katseeni mieluusti kirkon nurkkaan: kastepuuhun. Sunnuntaisin ripustamme puuhun uuden seurakuntalaisen nimeä kantavat lehdet.

Silloin ajattelen myös Hoosianna-virren myönteisempää sanomaa. Se on myös ilohuuto: ”Eläköön Jumala”, ”eläköön uusi elämä!”

On hyvä huomioida, että arkkitehdin alkuperäisen ajatuksen mukaan kastemaljallekin valo tulee ulkoa. Alkuperäinen kastemalja on nykyisen kastepuun vieressä.

Hautausmaalla kulkee ikään kuin puro, jossa vesi yhdistää nämä kaksi elementtiä: kasteen, elämän alkupään ja päätepisteen, kuoleman. Kastepuullekin valo tulee hautausmaan suunnalta.

Ilonaihetta oli myös adventtina 1982. Ihmisiässä ajateltuna kirkko oli ehtinyt nuoren aikuisen ikään ja sai lahjaksi alttaritaulun. Taulu on nykyään sijoitettuna pienemmän kirkkosalin takaosaan. Professori Oili Mäen kuvakudoksessa opetuslapsi Tuomas tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen. Näin on tehnyt tässä kirkossa lukematon määrä ihmisiä, esimerkiksi konfirmaatiotilaisuudessa.

Rippikoulutoiminta kerää vuosittain Korsossa noin 250–300 nuorta. Heistä noin 100 jatkaa isoskoulutukseen. Ajatelkaa, mikä nuorison kansanliike.

Nuoruus ja nuori aikuisuus mielletään joskus kapina-ajaksi. Sen voi ajatella myös toisin, nuoruus on rajankäyntiä ja edelläkävijyyttä.

Korsolaiset, ristirajan kansa. Täällä on oltu edelläkävijöitä aina: rajankävijöitä, uuden ajan kynnyksellä eläviä, adventin porukkaa.

Tänään saamme iloita kirkosta, joka on monessa ensimmäinen ja pioneeri, tienavaaja.

Meillä Korsossa on Suomen ensimmäinen kirkko, jossa on vaihtuvat alttaritaulut. Tämä on Suomen ensimmäinen kirkko, jossa digitaalinen videoinstallaatio alttaritauluna. Tämä lienee ollut myös ensimmäisiä maratonkirkkoja. Ensimmäisiä nykymuotoisia yhteisöruokailuja katulähetyksen tyyliin aloitettiin juuri Korsossa.

Hyvät seurakuntalaiset. Te päätätte sen, missä me olemme edelläkävijöitä tulevaisuudessa.

Kirkkorakennuksenkin kehityskin alleviivaa meille tänään: kirkon on seurattava aikaansa, mutta samalla pysyttävä uskollisena Sanalle ja adventin ajatukselle Jeesuksen odotuksesta. Hoosianna ei saa lakata täällä soimasta. Ilo iloitsevien rinnalla ei saa vaimeta, eikä suremista murheellisten rinnalla saa unohtaa.

Mutta pääpainopiste on seurakuntalaisissa. Kirkko on olemassa sinua varten. Sinä en ole kirkkoa varten.

Persoonalliseksi kirkkoherraksi usein kuvattu kirkkoherra Pentti Perttula varoitteli perusasioiden unohtamisesta jo vuonna 1977: ”Byrokratian osuus selvästi enentynyt. Seurakuntatyö on vaarassa muuttua toimistotyöksi, jolloin kosketus ihmisiin katoaa.”

Olisipa Perttula tiennyt, millaisia paperipinoja kirkkoherra nykyään kääntelee, olisi haudassa varmaan kääntynyt.

Arvoisa kaupunginjohtajamme voi varmasti allekirjoittaa, että paperiton toimisto on melko kaukana. Vai mitä pitäisi ajatella tästä käsivarren paksuisesta ensi viikon paperipinosta?

Onneksi on muitakin työntekijöitä ja aktiivisia vastuunkantajia. Onneksi olette te. Yhdessä teemme tätä työtä. Kiitos kaikille panostuksestanne.

Aikanaan seurakunta tuli tutuksi ”hölkkäkirkkona”, urheilupyhäkkönä. Samaan tarinaan saimme liittyä, kun Kevin Lankinen torjui Suomelle jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 2019. Taisi hänkin saada ensimmäisen oppinsa Korson seurakunnan ja Terho Kettusen sählykerhojoukkueesta Holy Duckseista.

Kun kultaleijonien kone laskeutui Helsinki-Vantaalle, taas urheilupyhäkön kellot soivat. Kiitos Jumalalle urheilun lahjasta.

Hölkän, sählyn tai vaikka lukuisten taidenäyttelyiden ja erilaisen inhimillisen kulttuurielämän keskellä ydintä ei ole kuitenkaan koskaan täällä unohdettu.

Pääsasia on säilynyt aina keskiössä, tätä työtä tehdään vain ja ainoastaan adventin Herran kunniaksi ja hänen takiaan, sinua varten.

Israelin kansa toivotti tervetulleeksi juhlaansa päähenkilönä Jeesuksen 2000 vuotta sitten. 60 vuotta sitten, Korson kirkon vihkiäisissä, seurakunta aloitti virrellä samoissa tunnelmissa: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.”

Jeesus eli ihmisen elämän. Hänet kastettiin. Hän kävi oman aikansa ”aikuistumis”- ja rippikoulun. Hänet haudattiin. Naimisissa hän oli ikään kuin tehtävänsä ja kutsunsa kanssa: pelastaa ihmiskunta, sinut ja minut.

Vuosikymmenten saatossa jotkut asiat ovat muuttuneet. Virkamiesten ja -naisten auton väri on vaihtunut. Kaupunginjohtajamme Ritva, taisit tulla tänään juhlaamme harmaalla autolla. Arvostamme, että pääsitte mukaan juhlaan. Arvostamme tiivistä yhteistyötä kaupungin kanssa.

Alttariseinä on tänään toisinpäin, mutta edelleen valo kirkkoon tulee hautausmaalta.

Perustehtävä pysyy. Tarinan viisivuotias tyttö ymmärsi aivan oikein, mistä kirkon touhuissa on kyse. Vaikka mennään naimisiin, elämän illaksi pitää päästä kotiin, isän syliin.

Adventin Herra tuli avaamaan tien Isän syliin. Kirkko on olemassa, koska täällä kuollaan, koska täällä eletään. Kirkko on olemassa, koska maailma tarvitsee toivoa ja rakkautta. Siksi maailma tarvitsee myös Korson kirkkoa seuraavat 60 vuotta ja enemmänkin.

Hyvä juhlakansa kirkossa ja vastaanottimien äärellä. Valo kirkkoon tulee hautausmaalta, pääsiäisen tyhjältä haudalta. Kristinusko on pohjimmiltaan hymyä haudalla.

Siunattua juhlaa seurakunta!