Riparimummoksi ryhtynyt Kaarina Leinonen tykkää halailla ja hullutella – ”Olen tällainen halitäti”
Leinonen on toiminut useana vuonna rippileirinuoria tukevana riparimummona Vantaalla.
Kaarina Leinonen touhuaa riparilaisten kanssa kaikenlaista, potkii vaikka palloa.
Tikkurilalainen Kaarina Leinonen odottaa jälleen innoissaan kesän rippileiriä. Hän on toiminut kuutena vuonna riparimummona pääosin erityisryhmien rippileireillä. Tänä kesänä Vantaan seurakuntayhtymän diakoniatyön järjestämä leiri pidetään Viertolan koululla.
Riparimummoksi Leinonen ryhtyi, kun hän lähti kehitysvammaisen lapsenlapsensa avustajaksi tämän rippileirille vuonna 2017.
– Minulta kysyttiin, voisinko toimia samalla koko leirin mummona. Suostuin heti, sillä olin utelias näkemään, millaista riparilla on nykyisin. Omat kokemukseni rippikoulusta nimittäin eivät olleet niin mukavia.
– Rippileiri onkin tänä päivänä tosi kiva tapahtuma. On hienoa, miten Jumalan sanaa voidaan kertoa niin monin tavoin, esimerkiksi draaman avulla, ilman Raamatun ulkoa paukuttamista.
Nuoret ovat ottaneet riparimummon hyvin vastaan. Hän haluaa olla samalla nuorille kaveri, jonka kanssa voi hullutella ja touhuta kaikenlaista, vaikka potkia palloa.
– Olen tällainen halitäti. Minun luokseni on helppo tulla juttelemaan asiasta kuin asiasta. Koen, että nuorten kanssa pärjää kyllä, kun heitä kohtelee hyvin.
Kaarina Leinosella on leirillä aina joku vastuulapsi, jota hän pitää erityisesti silmällä. Riparimummon vakituisiin tehtäviin kuuluvat ruokailun jälkeiset lukuhetket.
– Olen lukenut hetkissä muun muassa Pikku Prinssiä ja Lokki Joonatania. Osa aina myös nukahtaa lukemisen aikana, välillä leirin papitkin, Leinonen kertoo.
Leinonen haluaa osaltaan helpottaa rippileirin työntekijöiden elämää. Hän auttaa monissa asioissa, toimii tarvittaessa vaikka lähettinä.
72-vuotias Leinonen on pitänyt niin paljon vapaaehtoistyöstään riparimummona, että hän haluaisi jatkaa siinä mahdollisimman pitkään.
– Koen riparimummona olemisen erittäin tärkeäksi. Tästä saa energiaa koko vuodeksi. Suosittelen riparimummoksi tai -vaariksi ryhtymistä muillekin.
Vantaan kirjaston talouspäällikön työstä eläkkeelle jäänyt Leinonen on tehnyt viime vuosina muutakin vapaaehtoistyötä. Hän on toiminut omaishoitajien apuna, että he saavat kerran viikossa vapaahetken. Hän on auttanut myös Vantaalle muuttaneita ukrainalaisia.
– Ukrainalaisten hätään on helppo samastua. Minusta ihmisiä pitää auttaa silloin, kun he ovat avun tarpeessa. Siitä tulee hyvä mieli itsellekin.
Teksti: Marjo Kytöharju
Kuvat: Sirpa Päivinen
Juttu on julkaistu alun perin Kirkko ja kaupunki -lehdessä.Linkki avautuu uudessa välilehdessä
Fri Jun 03 09:23:25 EEST 2022