"Abraham, se on kaunis ajatus..."

"Niin just!"

En enää muista, kuinka keskustelu tarkalleen jatkui. Repliikit ovat elokuvasta Ei koskaan yksinLinkki avautuu uudessa välilehdessä, jonka kävin katsomassa viime viikolla. 

Klaus Härön ohjaama elokuva teki syvän vaikutuksen. Olen muutenkin paatunut historian rakastaja, joka kiinnittää usein huomionsa juuri ihmisen pahuuden historiaan.

Pahuuden historiassa on aina mukana vastakohtien todellisuus. Siellä, missä pimeys on kaikkein syvintä, pieninkin valonlähde loistaa kirkkaana. 

Härön tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa valo pimeässä on Abraham Stiller. Hän avasi kotinsa ja yrityksensä Saksasta ennen toista maailmansotaa natsien vainoa paenneille juutalaisille.

Mainitsemassani kohtauksessa Stiller, joka on itsekin juutalainen, pyrkii vakuuttamaan poliisipäällikkö, että tämän tulisi päästää pakolaiset maihin. Hän lupaa, että juutalainen seurakunta järjestää työtä ja asunnot pakolaisille. Mukana oleva seurakunnan johtoon kuuluva henkilö yrittää mitä ilmeisimmin toppuutella Stilleriä: "Se on kaunis ajatus..."

Jokainen ymmärtää, että seuraava sana on mutta. On valtavasti syitä, miksi on kaunista auttaa. Vielä enemmän löytyy kuitenkin syitä, joiden vuoksi se ei ole mahdollista. Stillerin puolison Veran hahmo sanookin: "Minä vain pelkään, että tämä ei lopu tähän."

Auttaa ei siis kannata, koska kaikkia ei voi auttaa. Auttaa ei kannata, koska silloin altistaa itsensä ja perheensä vaaraan. Auttaa ei kannata, koska meillä ei ole siihen varaa. Auttaa ei kannata, koska kiitosta ei saa. Ja niin edelleen.

Kova koulu rakkauteen

Abraham Stillerin oman elämän alku oli hankalaLinkki avautuu uudessa välilehdessä. Köyhän perheen lapsi jäi orvoksi jo kaksivuotiaana. Hän kuitenkin ponnisti menestyväksi liikemieheksi, joka käytti huomattavan määrän omaisuudestaan ja ajastaan erityisesti orpojen auttamiseen. Kovat kokemukset eivät siis lannistaneet, vaan kasvattivat empatiaa ja rakkautta.

Elokuvassa Stiller käyttää suostutteluun varsin suoraviivaista taktiikkaa. Hän ei suostu kuulemaan ilmiselvästi tulossa olevaa mutta-sanaa. Sen sijaan hän puskee suoraan eteenpäin. Mutta ei millä tahansa tavalla, vaan käyttämällä rakkauden keinoja. Jos jokin on kaunis ajatus, niin silloin siihen pitää tarttua!

Elokuvassa viitataan useaan kertaan Jesajan kirjan ensimmäiseen lukuunLinkki avautuu uudessa välilehdessä, jossa Jumala nuhtelee valittua kansaansa. Jumala ei kallista korvaansa ihmisen puoleen, koska näiden kädet ovat veren tahrimat. Rukoilemaan kehotetaan vasta sitten, kun on puolustettu sorrettua, hankittu orvolle oikeutta ja ajettu leskien asiaa. 

Tekemään hyvää

Jesajan kirja on myös kristinuskossa erittäin keskeinen profeettakirja. Jeesus ja evankelistat viittaavat usein juuri Jesajaan. Ei ihme, että Jeesuksen omissa puheissa toistuvat samat teemat, kuin Jesajalla: "Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta".

Kristinuskossa on selvää, että hyvät teot eivät ole pelastuksen ehto. Samalla on kuitenkin aivan yhtä selvää, että kristittyjä velvoitetaan ja kutsutaan tekemään hyvää.

Tätä ristiriitaa olen itse hahmottanut hieman omien lasteni kasvaessa: isänä rakkaus on ehdotonta. Lapsen ei tarvitse ansaita sitä millään lailla. Se ei kasva hyvistä teoista, se ei vähene riidoista tai valheista. Se kestää kiukuttelut, nurinat ja kapinat.

Ja silti on ehdottoman tärkeää kasvattaa lapsia oikeudenmukaisuuteen, hyviin tekoihin ja käytöstapoihin. On tärkeää vaatia ja odottaa heiltä varsin paljon, jotta lähimmäisen rakkaus kasvaisi. 

Ei ihme, että vanhemman ja lapsen suhde on niin suosittu vertauskuva Raamatussakin ihmisen ja Jumalan suhteesta.

Rakkaus on vapauttavaa

Toinen näkökulma on kristityn vapaudessa.

Kun katsomme historiaamme ja nykyhetkeä, näemme kuinka monet asiat estävät meitä rakastamasta: esimerkiksi kiinnittyminen tavaraan ja rahaan. Siis samoja syitä, joita Abraham ei suostunut kuulemaan. 

Mutta meitä estää rakastamasta myös väärä kunniantunto. Kun näemme pahuutta, haluamme vastata siihen pahuudella. Kun näemme köyhyyttä, syytämme siitä helposti laiskuutta. Miksi meidän pitäisi jakaa omastamme, kun toinen ei ole tehnyt mitään sen eteen?

Mutta juuri tällaisesta vapautumiseen meitä kristittyinä ohjataan. Kun Kristus "vapauttaa vapauteen" ja kehottaa kääntämään sinua lyövälle toisenkin poskensa. Hän kehottaa olemaan voimakas ja peloton vihan ja vääryyden edessä.

Voima tähän Jumalan rakkaudesta. Siinä olemme niin vahvoja, että meillä on varaa kääntää toinen poskemme tai tuhlata omaisuuttamme.

Meillä on varaa olla välittämättä äänestä, joka yrittää jatkaa mutta-sanalla lausetta: "Se on kaunis ajatus..." Jumalan rakkaudesta osallisina meillä on varaa laittaa piste siihen, mihin synti tarjoaa pilkkua ja lauseen jatkoa.

Siten tulemme katsoneeksi silmiin kärsivää ihmistä.

Ja siellä me näemme itsensä Kristuksen.

*****

PS. Rakkautta ilmassa!

Järjestämme sunnuntaina 9.2. Rakkautta ilmassa -konsertin. Suomenkielen rakkaus-sana niputtaa yhteen valtavan määrän erilaista tunnetta, ihmissuhdetta, jumalasuhdetta ja ylipäänsä elämää. 

Voit ostaa konserttiin lippuja vielä ovelta ennen konsertin alkua! Paikkoja rajoitettu määrä.