Suvivirsi kuuluu erottamattomana osana monen kesän aloitukseen. Ei ihme, sillä virsi on tullut varmasti tutuksi jokaiselle, joka on viime vuosikymmeninä käynyt peruskoulun. Puhumattakaan niistä, jotka ovat käyneet kansakoulun.
Sanoiltaan poikkeuksellisen valoisa virsi tuntuukin sopivan lähinnä kukkeaan kevääseen ja alkukesään. Sanoissahan ylistetään luonnon kauneutta ja asetetaan se kuvaksi Jumalan todellisuuden kauneudesta.
Kouluissa virrestä lauletaan useimmiten kaksi ensimmäistä, korkeintaan kolme säkeistöä. Viimeistään neljäs säkeistö "Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme" on sen verran uskonnollista, että se saattaa nykykoulussa jäädä laulamatta. Tai voihan kyse olla yksinkertaisesti siitä, että neljäs säkeistö ylittää Tik Tok -videon keston niin pitkälti, ettei kukaan enää jaksa siihen keskittyä.
Kirkossakaan ei usein kuule virren kahta viimeistä säkeistöä. Siellä lauletaan Saaronin liljoista ja keväisen kaunistuksen saavasta Libanonista. Libanonista monille tulee nykyisin mieleen ehkä lähinnä vuosikymmeniä kestänyt sisällissota ja poliittinen epävakaus.
Kuudes säkeistö sen sijaan muistuttaa osuvasti siitä, mistä virressä pohjimmiltaan on kyse: rukouksesta. Muistutetaan, että vaikka luonto on kaunis ja siitä saa nauttia sellaisenaan, se ei ole vain henkisen virkistyksen lähde.
Kaikkivoipaisuudessaankin ihminen on edelleen riippuvainen kaikesta siitä, mitä muu luomakunta meille luovuttaa ravinnoksi. Siksi en toivota yksipuolisesti aurinkoista kesää, vaan armollista kesää: sitä, että luonto ja ihmiset saisivat tarvitsemaansa lepoa ja välillä virvoittavaa sadettakin.
Erityisen tärkeä on pyyntö, että maa ja meri antaisi täyttää tarpeemme. Ei ahneuttamme, vaan sen, mikä meille on välttämätöntä. Siis sen, mitä Jeesus Kristus kehottaa pyytämään opettaessaan meitä rukoilemaan: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Kristus, kulje siis kanssamme tänäkin kesänä ja varjele meitä ahneudelta. Anna meille ja kaikille päättäjille viisautta viljellä ja varjella luomakuntaasi niin, että suvi suloinen joutuisi myös tulevina vuosina iloksemme, emmekä antaisi sen joutua hukkaan.
Kesäksi hiljenee, mutta ei lakkaa
Kesäkausi on jälleen jo alkanut monen piirin ja kerhon osalta. Seurakunnan kokoontumismuodoista teologisesti merkittävin, jumalanpalvelus, ei kuitenkaan lakkaa kesälläkään. Saamme kokoontua joka sunnuntai klo 10 messuun Korson kirkkoon!
Lisäksi kesän aikana sadat korsolaiset nuoret matkaavat rippileireille ja viettävät yhdessä läheistensä kansa konfirmaatiojumalanpalveluksia. Korson seurakunnassa rippileirejä on tänä kesänä 10. Jokaisella leirillä on yhteensä lähes 30 leiriläistä ja isosta, eli aiemmin rippikoulunsa käyneitä nuoria.
Lisäksi rippikoulua on käyty jo hiihtolomalla yhdessä Mäntsälän seurakunnan kanssa ja päivärippikouluna. Kerromme taas syksymmällä tunnelmia kesän rippikouluista muun muassa täällä uutiskirjeessä! Kirjeen ensimmäisenä kuvana tuokiokuva viime kesän rippikoulusta Keuruun Riihosta, johon matkaamme tänäkin vuonna kahden leirin voimin.
Kodeissa ja kirkossa järjestetään kasteita, hautajaisia ja hääjuhlia. Kaikissa näissä kokoonnutaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja rukoillaan.
Kirkonkulman kahvilakin palvelee vielä kesän alussa. Jos olet silloin maisemissa, poikkea kirkolle kahville!
Viime kädessä ei nimittäin ole mahdollista luokitella sitä, mikä on seurakunnan tärkein kokousmuoto. Tärkeintä on, että kokoonnutaan ja rukoillaan tavalla tai toisella, vaikka hiljaa mielessä kiittäen kesän kauneudesta.
