Tikkurilan kirkon valkoisia kirkkotekstiilejä alttarilla ja saarnatuolissa.

Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilit

Tikkurilan kirkon kirkkotekstiilit ovat osa kirkon taiteen kokonaisuutta. Kirkkotekstiilit on suunnitellut ja toteuttanut tekstiilitaiteilija Helena Vaari.

30 vuoden aikana Vaarin käsistä on lähtenyt lähes 300 kappaletta kirkkotekstiilejä.

Vaarin mukaan kirkkotekstiileillä on jumalanpalveluksessa yhtä aikaa sekä esteettinen että käytännöllinen tehtävä. Ne juhlistavat ja julistavat kertomalla kristinuskon sanomasta vertauskuvin.

– Kirkkotekstiilit kuuluvat osana jumalanpalvelukseen, aivan kuten puhe, musiikki, kukat ja koko kirkkotila, Helena Vaari määrittelee.

YouTube-video

Kirkkotekstiilit ovat täynnä symboliikkaa

Kirkkotekstiileissä käytetään paljon symboliikkaa. Tekstiilien väri vaihtuu kirkkovuoden mukaan. Väri kertoo vertauskuvallisesti elettävästä ajankohdasta. Esim. ilon ja valon väriä, valkoista, käytetään suurina juhlapyhinä kuten jouluna ja pääsiäisenä. Lue lisää kirkollisten värien käytöstä ja symboliikasta.Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Tekstiilejä on viisi värisarjaa - valkoinen, punainen, vihreä, violetti ja musta.

Tikkurilan kirkkotekstiilien symboliikan keskeisen aiheet ovat Kristuksen profiili, tämän päivän pyhiinvaeltajat ja elämänpuu. Kirkkotekstiilisarjan nimi on Minä olen.

Vihreä alttarivaate alttarilla.

Tikkurilan kirkon alttarivaatteessa eli antependiumissa näkyvässä profiilissa toistuvat Jumalan kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

 

– Tekstiilin keskelle olen kirjonut pitsiä, jossa puunoksat, -lehdet ja silmut kietoutuvat yhteen. Kirjonta jatkuu läpi koko tekstiilin muuttuen välillä puunsyiden muodostamiksi poluiksi. Ne ovat samalla ihmisten polkuja eli pyhiinvaellusreittejä pitkin elämänpuuta. Kristus on tämä elämänpuu, Helena Vaari kertoo.

Pitsiä on perinteisesti käytetty kirkkotekstiileissä ja Vaari näkee sen muodostavan herkän kontrastin kirkon betoniseinälle.

Saarnatuolin kirjaliinassa näkyy veden aaltoja. Ne symboloivat Jumalan sanaa, elämän vettä.

Saarnatuolin valkoinen vaate.

– Kuulemme puheen saarnatuolista. Se tavoittaa meidät kuin veden liike. Sana leviää ja saa ympärilleen renkaita, kuin veteen heitetty kivi. Kristuksen profiilin ääriviiva aaltoilee myös kirjaliinan keskellä.

Vesi on kasteen symboli. Sama symboliikka toistuu ehtoollismaljaa peittävän kalkkiliinan kirjonnassa. Tässä yhdistyvät kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen.

Vantaanjoki on virrannut vuosisatoja. Sen haara Keravanjoki yhdistää Pyhän Laurin kirkon ja Tikkurilan kirkon samalle vesireitille. Vesi on monimuotoinen symboli. Kirkkotekstiileissä Kristuksen profiilin voi nähdä myös jokena ja tienä.

Vihreän alttarivaatteen reunoissa ovat sivuprofiileina neljä evankelistaa (ks. sivun toinen kuva yllä). Raamatun evankeliumien kirjoittajat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes lähtevät Elämänpuusta eli Kristuksesta tekstiilin keskellä.

Tikkurilan kirkon valkoiset kirkkotekstiilit alttarilla ja saarnatuolissa.

Kirkkotekstiileitä käytetään kirkkosalin sisustuksessa ja pappien vaatetuksena

Kirkkotekstiilit käsittävät sekä kirkkotilassa esillä olevat kirkkotekstiilit sekä pappien käyttämät vaatteet. Kirkon tekstiileitä ovat

  • alttarin etureunaan asetettava alttarivaate eli antependium
  • ehtoollismaljan peittävä kalkkiliina
  • saarnatuolissa esillä oleva kirjaliina

Pappien jumalanpalveluksessa käyttämät vaatteet

  • Alba on valkoinen papin messussa käyttämä vaate, joka peittää muun vaatetuksen.
  • Stola on alban päälle puettava nauhamainen vaatekappale, joka kulkee papin niskan takaa ja etupuolella alban vyön alta.
  • Messukasukkaa käyttää jumalanpalvelusta johtava pappi, ja se puetaan alban ja stolan päälle. Alla olevassa kuvassa näkyy oikealla violetti messukasukka alttarikaiteelle laskettuna.

Papin asun pukeminen jumalanpalvelusta varten on oma pyhä toimituksensa, joka tehdään suntion avustuksella.

Monet Tikkurilan kirkkotekstiileistä on innovatiivisesti ommeltu ja kirjottu kaksipuoleisiksi. Kääntöpuolelta löytyy toinen värivaihtoehto, joten kirkkovuoden ajan vaihtuessa tekstiilin toinen puoli voidaan kääntää päälle päin. Tähän liittyy myös symboliikkaa. Esimerkiksi valkoinen ja musta ovat saman alttarivaatteen kaksi puolta, kuten valo ja elämä sekä pimeys ja kuolema.

Musta alttarivaate alttarilla.

Syvällinen suunnittelu ja huolellinen valmistus – Kestävän kehityksen taidekäsityötä

Helena Vaarin kollaasimainen työskentely alkaa jo ideavaiheessa ja jatkuu kankaiden ja lankojen kietoutuessa toisiinsa. Hänen tekniikkansa on vaativaa taidekäsityötä, jossa yhdistyvät vapaa taidekirjonta ja applikaatio.

Ompeluteknisesti kaksipuoleisesti toteutettavat tekstiilit valmistuvat yhtä aikaa. Valkoisen tekstiilin kirjontakuviot syntyvät ompelukoneen ylälangoista ja mustan tekstiilin kuviot syntyvät ompelun alalangoista.

Kirkkotekstiili valmistuu ompelukoneessa.

– Kun kirjon työtä, en näe tekstiilin nurjalle eli mustan kankaan puolelle. Minun on tiedettävä ja muistettava, minkävärinen alalanka on käytössäni. Valmistan siis yhtä aikaa sekä mustaa, että valkoista alttarivaatetta.

Kirkkotekstiilit valmistettiin jo keskiajalla kirjomalla ja ompelemalla. Vaarin taidekirjonta pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä.

Kirkkotekstiilien kankaat ja langat ovat parhaita mahdollisia. Kankaat ovat villaa. Ompelulangat ovat silkkiä, puuvillaa ja viskoosia.

– Maalaan ompelukoneella. Lanka on väri ja neula sivellin, sanoo Vaari.

Yksityiskohta vihreän alttarivaatteen pinnan tekstuurista.

Sivun valokuvat: Helena Vaari