Huojentamo

Nimimerkki Vk

Hei! Hienoa saada jakaa ajatuksia jonkun kanssa. Olen keski-ikäinen naisopiskelija ja asun eri osoitteissa elämänkumppanin kanssa. Asumme lähellä toisistamme eikä virallisesti yhteen muuttaminen houkuttele hänen alkoholisminsa takia. Nytkin on putki päällä, olen ollut siellä hänen luonaan kun ei opiskelukiireiltä jaksa muutakaan. Anon siunausta ensi tiistain englannin tenttiin. Lue lisää

Nimimerkki Äiti85

Onko minussa vikaa kun en halua olla yhdessä lasteni isän kanssa? Lue lisää

Nimimerkki Birgitta

Olen jo jonkin aikaa miettinyt eroavani ev.lut.srk:sta. Olen hyvin pettynyt tämän päivän Raamatun, Jumalan puhtaan ja Pyhän Sanan tulkitsemiseen. Lue lisää

Nimimerkki Ahdistunut

Uskoin lapsena Jumalaan, mutta luovuin uskostani murrosikäisenä ja olin tuolloin hyvin jyrkästi kaikkea kristinuskoon liittyvää vastaan. Onko minun vielä mahdollista palata Jumalan lapseksi ja tulla pelastetuksi, vaikka olenkin jo kahdesti luopunut uskostani? Lue lisää

Nimimerkki Pirre

Avomiehelläni on alkoholiongelma. Mitenkä suhtautua asiaan? Lue lisää

Nimimerkki Perhonen 2

Mietin tässä sellaista asiaa, joka on tosi laaja, mutta kun maailmassa on pahaa ja kärsimystä niin miten hyvä ja rakastava sekä armollinen Jumala voi sallia sellaista? Mitä voi sanoa Homo tai lesbo pareille siitä, että on syntiä olla homo tai lesbo ja miten SITÄ PERUSTELLA KRISTILLISESTÄ NÄKÖKULMASTA? Lue lisää

Nimimerkki Perhonen

Mitä Raamattu sanoo esiaviollisesta seksistä? Miten se perustellaan Raamatussa? Entä avoliitto? Lue lisää

Nimimerkki Manna

Meille vaikeuksia tuottaa kummikysymys. Minustakin sylikummien kuuluu kuulua kirkkoon, mutta nykyään on kovin vaikeaa enää löytää ihmisiä, jotka kirkkoon kuuluisivat. Lue lisää

Nimimerkki Terttu

Saanko pitää yhteyttä miespuoliseen nettiystävääni puhelimitse ja netissä, vaikka olen itse naimisissa? Saanko pitää tämän nettimiehen rakkaana ystävänä ja rukoilla hänenkin puolestaan? Lue lisää

Nimimerkki Jonne

Uskallanko olla kristitty kaikkien keskellä, pääsenkö ateismin värittämästä skeptisyydestä eroon? Lue lisää

Nimimerkki Loreal

Onko tatuoinnit syntiä? Lue lisää

Nimimerkki AN

Voiko ev.lut.kirkkoon kuuluva ihminen tulla haudatuksi minkä tahansa seurakunnan hautausmaalle vai jonnekin, mihin seurakuntaan ei itse kuulu? Lue lisää

Nimimerkki Ouliska

Onko enkelitatuointi syntiä? Lue lisää

Nimimerkki Punasilmä

Mistä löytyy OFF-kytkin rikkimenneen suhteen tunteiden katkaisemiseksi? Lue lisää

Nimimerkki HL

Haluaisin suorittaa nettirippikoulun,koska nuoruudessa se jäi käymättä,missä olisi mahdollisuus suorittaa?? Lue lisää

Nimimerkki arita

Unelmani on ollut löytää elämänkumppani ja kokea oikea kaunis rakkaus, mutta vuodet ovat vierähtäneet työssä ja lasten hoidossa. Sitten eräällä kurssilla luulin "hänet" löytäneeni. Nyt sen jälkeen on sitten tapahtunut paljon. Olenko mielenvikainen, kun kuvittelin häntä Jumalan lahjaksi minulle? Rakastan häntä niin enkä saa pois mielestäni enkä sydämestäni. Lue lisää

Nimimerkki Mansikka

Olemme harrastaneet seksiä yhdessä viimeksi silloin, kun lapsemme sai alkunsa lähes kaksi vuotta sitten. Aluksi se oli helppoa olla harrastamatta, koska minulla oli rankka raskaus enkä todellakaan kyennyt saatikka edes ajatellut seksiä. Sitten lapsi syntyi ja uuteen elämäntilanteeseen totutteleminen vei oman aikansa. Puoli vuotta sitten "heräsin" usvasta ja pahin sopeutuminen elämäntilanteen muutokseen alkoi helpottaa, jolloin myös haluni seksiä kohtaan heräsivät uudestaan. Nyt olen "kärsinyt" tahtomatta selibaatista puoli vuotta enkä tiedä kauan vielä jaksan sinnitellä. Mieheni tietää tilanteeni, mutta hän on niin väsynyt tehdäkseen asialle mitään. Lue lisää

Nimimerkki AR

Tunnen paholaista palvelevan miehen ja olen rukoillut hänen puolestaan, että hän löytäisi totuuden. Tarvitsemme ihmisten rukouksia tässä henkien taistelussa, etta tämä mies saisi lihasydämen kivisydämen sijaan ja löytäisi Jeesuksen. Lue lisää

Nimimerkki Merja

Miten jaksan, vaikka uskon Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen? Nykyisessä asuinympäristössämme on niin vihamielistä halveksivaa ihmiskuntaa, kaikki paikat sotataan, rikotaan, tuhotaan! Lue lisää

Nimimerkki Pälvi

Olen seurustellut muslimimiehen kanssa reilut pari vuotta. Maaliskuun alun raivokohtauksen jälkeen kaikki on ollut sekavaa ja menee sekavammaksi koko ajan. Mietin suhdettamme ja tulin tulokseen, että siitä kannattaa taistella. Siinä vaiheessa poikaystäväni oli tullut toisiin aatoksiin, että eroaminen olisi nyt helpompaa. Kuitenkin palasimme yhteen ja vähän ajan kuluttua sama juttu. Nyt olen niin hukassa, etten tiedä mistä tätä lähtee selvittämään. Lue lisää

Nimimerkki Make

Olen sairastanut syntymästäni saakka. Sairaus on vaikuttanut todella paljon elämääni. Olen ollut hyvin yksin monien kokemusteni kanssa. Minun on niin vaikea lähestyä naista. On vaikea aloittaa seurustelua ja parisuhdetta. Lue lisää

Nimimerkki Umpikujassa

Olen parikymppinen nainen, joka on sairaslomalla masennuksen takia. Ongelmani on asuminen. Asun kotona,mutten kestä enää asua siellä. Minun pitäisi saada oma asunto, mutta yli vuoden hakemisen jälkeen tilanne tuntuu toivottomalta. Lue lisää

Nimimerkki Paniikkiäiti

Olen hoitanut lapsia kotona 4 vuotta. Nyt minun on pakko mennä töihin taloudellisista syistä ja minua ahdistaa. Jo pelkkä töihin menon ajatteleminen tuottaa minulle niin suurta stressiä, että reagoin ihan fyysisesti. Lue lisää

Nimimerkki Muusikko

Viittaan aiemmin esitettyyn kysyjään,voiko kuolleen puolesta rukoilla? Menetin veljeni, joka kuoli ennen aikojaan. Haluaisin rukoilla hänen sielunsa pelastumisesta, mutta en usko, että sitä sallitaan eikä edes suositeta. Jeesus sanoi "anna kuolleiden haudata kuolleet”. Lue lisää

Nimimerkki Sinitiainen

Olemme yli kolmekymppinen aviopari, ja meillä on ihana vauva. Vauvan kanssa ei ole ollut ongelmia, on tyytyväinen ja terve. Ongelmiamme ovat olleet vauvan syntymän jälkeen ilmenneet toistuvat ja lapselliset riidat suhteessamme, joiden yhteydessä "uhkailemme" mm. erolla tai muuten loukkaamme toisiamme, vaikka kumpikaan ei sitä oikeasti halua. Lue lisää

Nimimerkki Huolestunut

Olen seurustellut avomieheni kanssa nyt reilut kolme vuotta. Nyt minusta tuntuukin, ettei meillä välttämättä olekaan yhteistä tulevaisuutta. Tuntuu, että arvomme ja tavoitteemme elämän suhteen ovat niin erilaiset, ettei tästä voi tulla mitään. Lue lisää

Nimimerkki Cami

Kuinka jatkaa elämää, kun on menettänyt kaksi lastaan, kaksi lapsenlastaan ja ainoalla joka on jäänyt, on tilanteesta johtuen vaikea kestää elämän pettymyksiä? Lue lisää

Nimimerkki Pettynyt itseeni

Ensinnäkin kiitos tästä ihanasta sivustosta! Olen ollut koukussa rahapelikoneisiin ja niihin meni kaikki rahat, joskus jopa pihistin äidin taskusta rahaa peleihin. Tuntuu, että kaikki on todella sekaisin ja kaikki muistavat minun vanhat virheeni. Koulu menee huonosti, koska siellä tunnen olevani hyvin yksinäinen. Lue lisää

nimimerkki Hämmentynyt

Hei, kaipaisin hieman näkökantaa esiaviolliseen seksiin liittyen ja seksisuhteisiin ylipäänsä. Lue lisää

Nimimerkki Sydän syrjällään

Olemme nuori pariskunta ja takanamme on pitkä yhteinen tie. Nyt tilanne tuntuu miehestäni toivottomalta. Hänen rakkaudentunteensa ovat kadonneet. Voiko rakkaus vain loppua? Lue lisää

Nimimerkki h-a

Pyydän apua. Olen niin rikki. On ollut rahahuolia ja keskenmeno, mikä oli minulle todella vaikea, koska toivoin sitä lasta niin kovasti. Nyt mieheni haluaa erota, koska hän ei ole enää onnellinen. Lue lisää

Nimimerkki Niksu

Olen ahdistunut kotiäiti ja koen tästä jatkuvasti huonoa omatuntoa. Rakastan lapsiani todella paljon, mutta silti kaipaan omaa aikaa. Koen olevani myös jollain tavalla "tossun alla" kotona, kun en aina uskalla sanoa omaa tahtoani suoraan, koska en halua suututtaa toista ja yritän vain saada arjen saada pyörimään kotona mahdollisimman mutkattomasti. Lue lisää

Nimimerkki Uskova

Rukouspyyntö työolosuhteiden puolesta Lue lisää

Nimimerkki Yksinäinen

Miksi ihmissuhteeni ovat niin vaikeita? Kukaan ei asetu puolelleni. Ystävät kaikonneet, ikuna ei niitä niin paljon ole ollutkaan. Onnistumisen kokemuksia tarvitsisin, mutta miten? Lue lisää

Nimimerkki Mertsi

Rukouspyyntö syöpää sairastavan miehen puolesta Lue lisää

Nimimerkki juupa

Mitenkä mun pitäis jaksaa? Tilanne on maanpäällinen helvetti :( . Olen menettänyt periaatteessa melkein kaiken: perheeni,suhteet miehen puolen sukuun, rahat (mutta raha on vain rahaa,vaikka liiton rahoilla tässä elellään :( ), unelmani ja terveyteni. Olen koko ajan todella ahdistunut. Lue lisää

Nimimerkki Apua?

Olen avoliitossa ja molemmilla on vahva tahto pysyä yhdessä, mutta välillä minua silti pelottaa. Seksi välillämme ei oikein toimi. Tai minua ei haluta juuri koskaan. Koen itseni nykyään myös hyvin väsyneeksi. Töistä tullessani en jaksaisi juuri mitään enkä jaksa oikein innostuakaan mistään. Pelottaa, kuinka jaksan työssäni, kun nyt jo olen näin väsynyt enkä ole ollut vakituisessa työssä vielä vuottakaan. Miten voisin löytää ilon takaisin elämääni? Lue lisää

Nimimerkki Huono lapsi

Katselen usein TV:stä tai netistä alastonkuvia ja seksi- tai pornokohtauksia. Tiedän, että se on väärin. Olen Jumalan edessä pyrkinyt aina lankeamiseni jälkeen tekemään parannusta. Välillä on mennyt pitkiäkin aikoja, etten ole langennut, joten monesti olen luullut päässeeni tästä heikkoudesta eroon. Mutta kohta olen löytänyt taas itseni "rähmällään" netin tai TV:n edestä. Lue lisää

Nimimerkki Kapa

Avovaimoni on hoitovapaalla hoitamassa lastamme ja jatkuvasti tyytymätön. Riitelemme sen takia usein. Tuntuu, ettei hänelle kelpaa mikään ja hän suuttuu mitä kummallisimmista syistä. En ymmärrä, miksi ei vaan voi olla mukavaa, miksi kaikesta pitää aina tehdä niin vaikeaa... Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt

Erosin virallisesti n 2 v sitten, koska tein aviorikoksen ja häpeän sitä suunnattomasti. Kadun tekojani ja eroa. Voinko koskaan parantua ja tulla ehjäksi? Olen pyytänyt Jeesusta elämäni Herraksi yksin ja yhdessä toisen henkilön kanssa, monia kertoja. Tuntuu vaan raskaammalta tämä elämä, kun aina väsyttää. Lue lisää

Nimimerkki Surullinen

Pyydän esirukousta minun ja miesystäväni suhteen jatkumiselle. Olen sanonut hänelle ajattelemattomuuttani sellaista, josta hän on loukkaantunut minulle todella kovasti. Lue lisää

nimimerkki Nanna

Olen eronnut kirkosta 15 -vuotiaana ja ollut pitkään ns. luonnonuskova / uuspakana. Nyt en kuitenkaan enää tiedä, mikä olisi oikea polku minulle tai mistä löytäisin henkisen kotini. Mikä olisi kivuttomin tapa tutustua kristittyihin ja kirkon toimintaan? Lue lisää

Nimimerkki Yksinäisyys

Olen kenenkään tietämättä salaa jo vuosia pyytänyt Jumalalta toista lasta. Nyt toiveeni on täyttynyt, olen raskaana. Suurin hätäni on loputon syvä konkreettinen Yksinäisyys. Tulevaisuus pelottaa ja mietityttää silmittömästi. Lue lisää

Nimimerkki Tuula

Voisin sieltä Vantaan puolelta kysellä tukiystävämahdollisuuksia tms. vanhemmilleni. Olen osallistunut Helsingin seurakuntien puolella Musiikkia sairaalaan -toimintaan. Onko teillä vastaavanlaista Vantaalla? Lue lisää

Nimimerkki Miri

Lapsettomuus koskettaa kovasti ja rukoilen usein että meille suotaisiin ihme. Sitä olen usein pohtinut, kun puhutaan että syntyvä lapsi valitsee vanhempansa. Miksi Jumala ei halua, että lapsi tai lapset valitsisivat meidän vanhemmikseen? Lue lisää

Nimimerkki NuoriNeiti

Mieltäni askarruttaa kuoleman jälkeinen elämä. Onko polttohautaamisesta/tuhkaamisesta jotain haittaa kuoleman jälkeisessä elämässä? Lue lisää

Nimimerkki Sari

Hei, opiskelen diakonissaksi ja tie on ollut hyvin raskas ja vaikea. Minulla on perhettä, ja äitinä tärkeä rooli kuten myös vaimona, mutta sairaus vie voimia. Miten jaksaa eteenpäin? Näyttääkö Jumala varmasti tien jota kulkea kun rukoillen sitä Häneltä pyydän? Lue lisää

Nimimerkki Särkynyt sydän

Olen miettinyt pitkään työpaikan menetykseen liittyviä asioita. Olisiko hyvä käydä jossain terapiassa käsittelemässä menneitä asioita? Lue lisää

Nimimerkki Avun tarpeessa

Onko suuri synti, jos rakastelee ennen avioliittoa? Lue lisää

Nimimerkki Mistä voimaa elää?

Olen 13-vuotisen suhteeni lopussa. Nyt aivan hiljattain paljastui, että mieheni oli tunteettomalla tavalla käyttänyt minua taloudellisesti paljon hyväksi. En ymmärrä, miten saan jonkinlaisen otteen elämästä takaisin. Onko kirkon piirissä ketään, jonka kanssa voisi keskustella? Lue lisää

Nimimerkki Etsijä

Ongelmani on, että olen useasti laittanut suhteen poikki, koska en tunne rakastavani miesystävääni tunnetasolla. Rukoiltuani olen kuitenkin kokenut, että tämä mies olisi Taivaan Isän tahto elämääni. Mitä minun tulisi ajatella/uskoa? Seuraanko Sanan opetusta itsensä kieltämisestä vai onko kysymys isäsuhteen heijasteesta jumalasuhteeseen? Lue lisää

Nimimerkki Voimaton

Miesystäväni tapaa minua päivittäin, olen jakanut elämäni, poikani ja läheiseni hänen kanssaan. Hän ei ole esitellyt minua kenellekään eikä ole kertonut lapsilleen uudesta suhteestaan. Hänellä on uusi koti, jossa asuu poikansa kanssa, minua hän ei ole pyynnöistäni huolimatta koskaan pyytänyt kotiinsa käymään. Se loukkaa minua. Kipeä asia oli myös se että ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi vuosi seurustelun jälkeen ja miesystäväni sanoi, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Lue lisää

Nimimerkki Kessu

Moi! Vanhan ystäväni puolesta kysyn, että mistä löytyisi seurakunnan sanomasta kiinnostunut sinkkunainen. Katsoin vain, että nimimerkki "hauras" kirjoitti aivan kuin hänellä olisi vastaavanlainen ongelma kaverini kanssa. Saisiko hänen tietojaan tännepäin, niin järjestäisin treffit... Lue lisää

Nimimerkki L.

Miehelläni on alkavaa dementiaa. Miten voin purkaa ja vahvistaa itseäni, jotta pystyn tukemaan ja iloisesti auttamaan puolisoani? Hän on aina tukenut ja auttanut minua. Nyt olen ymmälläni roolien vaihtumisesta. Lue lisää

Nimimerkki Salassa uskova

Törmään seurakunnan tilaisuuksissa aina uudelleen siihen, että muut ihmiset osaavat tuoda uskonsa julki, mutta minulle se on lähes mahdotonta. Lue lisää

Nimimerkki Leena

esirukouspyyntö Lue lisää

Nimimerkki Nuori

Olen todella kova valehtelemaan. Haluaisin lopettaa sen. Olen keksinyt itselleni oireita jotka liittyvät skitsofreniaan. Nyt lääkärit ottavat minut tosissaan. Lue lisää

Nimimerkki Surullinen äiti

Perhe-elämämme ei missään vaiheessa ole ollut tasaista saatikka onnellista - ainakaan minun näkökulmastani. Tunnen olevani yksin ja yleensä vielä sovittelemassa ristiriitoja ja puolustamassa lasta hänen leikkiessään kovaäänisesti jne. Mieheni itsevaltius ottaa minua todella päähän eikä vain minua, vaan koettelee myös lapsen oikeustajua. En vain tiedä, onko oikein, että annan tilanteen ikään kuin mennä näin omalla painollaan vai joko olisi aika tehdä jotakin radikaalia. Lue lisää

Nimimerkki Maruska

Olen kadottanut rakkauden mieheeni. Mieheni on todella hiljainen, rauhallinen ja apaattinen. Tosissani pelkään itseni puolesta, kun muutun koko ajan itsekin apaattiseksi. En jaksa olla iloinen ja sosiaalinen, jos en ikinä saa vastakaikua yrityksilleni. Lue lisää

Nimimerkki Mariska

Tapasin toisen miehen puolitoista vuotta sitten. Aluksi meillä oli pelkkää seksiä aluksi ja sitten se muuttui suhteeksi. Ainoa ongelmani on, että miten jätän mieheni. Mitä jos teen väärän ratkaisun? Lue lisää

Nimimerkki Ymmällään

Minua on jäänyt vaivaamaan, onko akupunktio on syntiä? Lue lisää

Nimimerkki Cindy

Aikuistuessani olen huomannut, että mieheni ei ruoki minua eikä anna sitä mitä tarvitsen. En tiedä, onko minulla mitään tunteita miestäni kohtaan ja monesti mietin, että onko koskaan ollutkaan. En saa sitä, mitä nainen tarvitsee enkä arvostusta. En tiedä, kestänkö tällaista koko lopun elämäni . Lue lisää

Nimimerkki Stressaantunut opiskelija

En pysty asumaan enää mieheni kanssa samassa asunnossa ja meillä on avioeron harkinta-aika menossa. Olen aloittanut opiskelut ja opiskelijana tuntuun olevan vaikea löytää yksin asuntoa. Olisiko seurakunnalla mahdollisuus auttaa tällaisessa asiassa? Lue lisää

nimimerkki Eeva-Liisa

Olisiko Vantaalla seurakunnissa tietoa, mistä minä saisin depressiokoulu-paikan. Kyseessä on se muutaman vuoden aikana hyväksi todettu vertaisryhmätoimina tehtäväkirjoineen. Lue lisää

Nimimerkki Jokapäiväinen piina

Olen alusta asti rakastanut miestäni, mutta minua on myös vaivannut mieheni puhumattomuus ja apaattisuus. Tilanne onkin nyt jumissa. Mieheni mielestä kaikki on ok. Itse en voi sanoa ääneen kenellekään, että kaipaan entistä miestäni. Lue lisää

Nimimerkki Vähän kunnioitusta

Vantaan Lauri -lehdestä luin erään papin luulevan, että "ihmiset odottavat, että papin pitäisi kertoa, kuinka asioiden kuuluu olla. Aivan kuin olisi olemassa yksi totuus. Papin selän taa ei voi mennä piiloon Jumalaa eikä toista ihmistä". Onkohan tällainen jokseenkin alentuva asenne seurakuntalaisia kohtaa kuinkakin yleistä pappien keskuudessa? Lue lisää

Nimimerkki En jaksaisi enää

En tiedä mitä tekisin, tappasinko itteni. Mä oon nelikymppinen rampa ruumiiltani ja henkisesti väsynyt. Lue lisää

Nimimerkki Tyttönen

Kävin rippileirin viime kesänä. Ennen leiriä uskoin Jumalaan niin kuin äitini oli opettanut. Kesän jälkeen, kun olen ajatellut asioita, olen menettänyt uskoni Jumalaan. Haluaisin tulla uskoon, mutta en tiedä mikä auttaisi, kun en usko enää mihinkään. Lue lisää

Nimimerkki Vastuu on tiensä valinneella

Mikä tekee lainoppineesta, kristitystä, yhteiskuntavaikuttajasta petollisen omassa parisuhteessaan? Kuinka mies, joka toimii monissa luottamustehtävissä, edustaen lakia ja oikeudenmukaisuutta, voi kohdella omaa, pitkäaikaista kumppaniaan raadollisen kaltoin? Lue lisää

Nimimerkki Lämminsydän

Olen uskossa oleva nainen. Mieheni on luonnehäiriöinen. Henkinen väkivalta on jokapäiväistä. Tarkoittaako Jeesuksen esimerkki sapattina parantamisesta sitä, että rakkauden laki ajaa edelle laista? Eli voiko erota, jos toinen hylkää henkisesti ja tuhoaa terveyteni ? Lue lisää

Nimimerkki Pettäjä

Olen mokannut ja pettänyt tyttöystävääni. Mikä olisi oikea paikka, minne voisimme tulla selvittämään parisuhteemme ikävää asiaa? Lue lisää

Nimimerkki Miramare

Mistä apua arkeen? Olen teini-ikää lähestyvän tyttären yh-äiti. Piinallinen avioliittoni narsistin kanssa on ohi. Ex-mieheni ei päästänyt minua helpolla vaan ahdisteli henkisesti ja fyysisesti minua ja tytärtäni. En voi olla häneen missään yhteydessä. Tytärtään isä tapaa oman tilanteensa mukaan, vuoroin syyllistäen, vuoroin imarrellen tytärtään. Olen niin väsynyt. Lue lisää

Nimimerkki Hauras

Minulla on suuri rakkauden kaipuu. Olen yli neljä vuotta pyytänyt, että Jumala armahtaisi minua ja löytäisin rakkaan rinnalleni. Onko Jumala tarkoittanut, että osa meistä (minä mukaanlukien) elää yksin ja yksinäisenä? Lue lisää

Nimimerkki Syvästi pettynyt

Olen kuukausi sitten saanut selville mieheni uskottomuuden. Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja meillä on 5 kouluikäistä lasta. En osannut odottaa mitään tälläistä. Suhde avioliitossa olevaan naiseen on jatkunut ainakin puoli vuotta. Yhteisestä sopimuksesta haluamme jatkaa yhdessä, mutta en tiedä miten se onnistuu. On vaikeaa saada takaisin parhaimman ystävän luottamus ja arvostus. Lue lisää

nimimerkki Sielu

Olette rohkaisseet kysyjiä etsimään seurakunnasta sielunhoitajaa. Omasta kokemuksestani voin kertoa, että monet papit eivät halua sitoutua kuin yhteen tapaamiseen omana päivystysaikanaan, jolloin he samalla myös vastaavat puheluihin. Tämä oli minulle yllätys. Lue lisää

Nimimerkki Anja

Olen elämässäni niin yksin. Olen suuren velkataakan alla. Miten saisin rinnalleni ystävän, joka voisi tukea minua eteenpäin? Lue lisää

Nimimerkki Auringonpalvojaksiko?

Pyydän esirukousta. Olen esittänyt lukuisia rukouspyyntöjä ja ottanut yhteyttä ihan henkilökohtaisestikin sielunhoitajiin. Uskon että rukouksessa on voima niin uskoni menettänyt kuin olenkin. Lue lisää

Nimimerkki Särkynyt sydän

Onko minun kannettava syyllisyyttä mieheni juomisesta? Olemme eroamassa ja hän alkoi puhumaan minulle, että hän juo sitten itsensä kuraojaan yms. Minun tuli paha mieli siitä. Enhän minä sitten voi erota, koska minua syytetään, jos hänen elämänsä on rappiolla ja viinan kanssa sotkemista. On niin ahdistavaa kuunnella syytöksiä ja uhkailua. Lue lisää

Nimimerkki Todella hukassa

Hei, Kaipaisin kovasti apua. Olen 26-vuotias nainen. Olen mennyt vähän aikaa sitten naimisiin viiden ihanan avoliittovuoden jälkeen. Kaikki on hyvin eikä meillä ole ollut ongelmia. Nyt kuitenkin jokin muuttui. Olin ystäväni luona viikonlopun ja ihastuin toiseeen mieheen. Mikä sai minut tekemään näin, kun mielestäni kaikki on ollut hyvin ja olen olut onnellinen? Lue lisää

Nimimerkki Marja

Olen todellisessa taloudellisessa ahdingossa ja vaarassa saada oikeusteitse vakava rangaistus taloudellisten asioitteni takia. Pelkään ja olen lähes loppu. Miksi asiat ovat näin huonosti ja parannusta ei näy vaikka olen rukoillut koko ikäni? Lue lisää

Nimimerkki Pohtiva

Hei! Olen 45 v. mies ja painin parisuhdeongelman kanssa. Olemme olleet yksissä vähän yli kolme vuotta, asuneet yhdessä siitä reilun vuoden. Asumme remontoitavassa talossa, joka on vielä kesken. Suhdettamme ovat rasittaneet noin kerran kuukaudessa rankat riidat, jotka puolisoni vie lähes aina eron partaalle. Olen ollut jo pitkään tästä kaikesta riitelystä aivan masennuksissa. En tiedä miten saisin tällä kertaa yhteyden takaisin ja kannattaako sitä edes enää yrittää. Lue lisää

Nimimerkki Julia

Hei! Olen muuttanut takaisin Suomeen 10 vuoden Lontoossa asumisen jälkeen. Lontoossa kävin gospel-kirkossa, joka oli amerikkailaisen vinyard-kirkon aloittama. Olen etsiskellyt Suomesta sopivaa kirkkoa ja seurakuntaa itselleni, mutta en ole valitettavasti löytänyt. Minkälainen formaatti teidän jumalanpalveluksissa on ja minkälaista messumusiikkia teillä on? Kiitoksia, Julia Lue lisää

Nimimerkki Pikkuenkelin äiti

Hei, vauvani kuoli pari tuntia syntymän jälkeen. Uskon kyllä Jumalaan, mutta mietin, miten tällaista voidaan selittää sillä, että tällä oli jokin tarkoitus? Miten voi viattoman lapsen kuolemalla olla jokin tarkoitus? Lue lisää

Nimimerkki Ellanen

Asiani on seuraavanlainen: Olen avioitunut afrikkalaisen miehen kanssa n. kahdeksan vuotta sitten. Aluksi meni hyvin, mutta sitten ilmeni, että hänella oli useita nimiä. Myöhemmin selvisi myös, että hänellä oli lapsia usean eri naisen kanssa. Olisiko seurakunnalla mahdollisuus tarjota asuntoa vaikkapa pieni yksiö keittiöllä? Muuttaisin pois ja eroasin miehestäni. Lue lisää

Nimimerkki SuloSilmä

Huoleni ja ongelmani lienee hyvin tyypillinen: mitä tehdä, kun parisuhde tuntuu kivireen vetämiseltä?! Lue lisää

Nimimerkki Piharatamo

Olen kolmen lapsen äiti, pitkässä avioliitossa ja periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin, vaan ei ole. Musta tuntuu kun vaeltaisin jossain synkkyyden poluilla saamatta kiinni mistään. Mä olen poissaoleva ja kireä, räjähtelevä ja syyllinen. Mä en taida enää edes olla. Mä en enää tiedä mitä mä teen. Lue lisää

Nimimerkki Myy

Olen kolmekymppinen naimisissa oleva kolmen pienen lapsen äiti. Nyt mietin, onko minulla oikeutta haluta suhdetta, jossa tunnen aitoa kiintymystä ja rakkautta, intohimoa ja halua? Mitä on rakkaus, millainen on terve parisuhde, mitä on onni? Onko minulla oikeutta erota? Lue lisää

Ripittäytyvälle tai sielunhoitoa haluavalle

Huojentamoon kirjoittavat kysyvät miten toimia, jos haluaa ripittäytyä tai löytää itselleen sielunhoitajan. Lue lisää

Parisuhde takkuaa

Parisuhde takkuaa. Yhdessä olemme olleet kuusi vuotta, joista 4,5 naimisissa. Meillä on parivuotias lapsi. Mutta....kommunikointi parisuhteessa on heittäytynyt niin vaikeaksi, että kohta ei pysty enää puhumaan mitään. Lue lisää

Nimimerkki Sari&Maisa

Olemme eläneet parisuhteessa vuoden verran. Elämäämme ovat rasittaneet mm. muiden ihmisten hyväksyminen lesbosuhteesta. Mutta suurin syy, miksi haluaisimme tulla keskustelemaan on jatkuva mustasukkaisuus ja epäluulo toista kohtaan. Nämä ovat johtaneet usein myös väkivaltatilanteisiin. Lue lisää

Nimimerkki Anne

Olen juuri muuttanut Vantaalle ja haluaisin löytää jonkun henkilön, jonka kanssa voisin jakaa joitakin asoita ihan luottamuksella. Lue lisää

Nimimerkki Paljas maailma

Nimimerkkiä ahdistaa maailman "yliseksuaalisuus", ja hän ihmettelee mikä seksissä ja naisen vartalossa on niin kiinnostavaa, että seksikkyyttä toitotetaan joka tuutista. Nimimerkki on kihloissa miehen kanssa joka on sanonut, ettei tahdo kuin yhden naisen, vaimon, jonka kanssa elää kristillistä elämää ja harrastaa rakkaudellista seksiä. Lue lisää

Nimimerkki Olen aivan rikki

Loma ohi ja olen aivan rikki, lopussa. Elän uusperheessä, olemme mieheni kanssa olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta. Nyt mikään ei toimi, vaikka kaikki pitäisi ja on päällisin puolin hyvin. Mieheni mollaa minua tuoremehun juomisesta työni tekemiseen ja kaikkea siltä väliltä. Olen itse aivan loppu ja pelkään, että sekoan. Lue lisää

Parisuhde katkolla

Elämätilanteeni on hyvin vaikea.Parisuhde on katkolla,etsimme parisuhdeneuvontaa, mutta emme oikein tiedä, mistä aloittaa etsiminen,siispä käännyimme puoleenne. Lue lisää

Voinko rukoilla kuolleen omaiseni puolesta?

Minua vaivaa se, että sanotaanko Mooseksen kirjassa niin, ettei kuolleisiin omaisiin enää saa pitää yhteyttä. Minä rukoilen Jumalaa suojelemaan edesmennyttä rakasta omaistani iltaisin, teenkö suuren synnin? Pitääkö minun unohtaa hänet, enhän voi ???? Lue lisää

Nimimerkki Antti

En oikein tiedä enää mihin uskoa. Olen ollut partiolainen ja rippikoulun käynyt ja yrittänyt ymmärtää Jumalasta jotakin. Vaan en ymmärtänyt. Mitä enemmän on vuosia kertynyt, maailmaa nähnyt ja tekojaan seurannut niin ihmettelen ja epäilen yhä enemmän sitä ristin sanomaa. Lue lisää

Nimimerkit Yhteys poikki aviomieheen ja Tunteeton vaimo

Nimimerkit pohtivat avioliittojensa tilanteita ja miettivät mahdollisuuksia ulkopuoliseen apuun. Lue lisää

Nimimerkki Satu

Eroryhmä missä, milloin ja miten pääsee mukaan? Kuuntelijaa ja keskustelijaa tarvitaan?! Lue lisää

Nimimerkki Aallonpohja

Perheessäni on monenlaisia ongelmia. Avioliitossa olen ollut jo yli 25 vuotta, aikuisia lapsia on 3. Avioliitto on pitkä, en haluaisi katkaista sitä, mutta monet ongelmat nujertavat minut välillä täysin. Mistä päästä voisin ruveta purkamaan tätä kipeää vyyhtiä? Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt itkemään

Olen 34-vuotias kotiäiti. 3. lapsen loppuraskauden ja syntymän jälkeen alkoivat asiat ja arki kaatua päälle. Kummallakaan meillä ei ollut voimia eikä taitoja selvitellä parisuhteemme ja perheemme tilannetta. Totuus on, että olemme kasvamassa hyvää vauhtia erillemme. Lue lisää

Nimimerkki Sinilintu

Neljä vuotta kestänyt parisuhteeni on todella huonossa jamassa tällä hetkellä. Molemmilla meistä on ollut lieviä mielenterveysongelmia, pelkoja ja koulukiusaamisen jälkioireita, minä olen omiini saanut hoitoa ja puoliso on jonossa. Nyt tuntuu, ettemme yhdessäkään selviä ilman ulkopuolista apua. Lue lisää

Nimimerkki Avun tarpeessa

Pyytäisin apua ystävättäreni äidin ongelmaan. Ystävättäreni äiti on työtön, ei koulutusta omaava, huonokuntoinen ja sairas. Kysyisinkin, että voisiko seurakunnalta saada minkäänlaista apua? Lue lisää

Nimimerkille "Itku"

Ongelmanasi ovat menneisyydessä tapahtuneet pahat asiat joista et tunnu pääsevän eroon, toivot myös voivasi luottaa kumppaniisi, vaikka se ei ole helppoa Lue lisää

Nimimerkille susanna

Mistä sielunhoitaja! Aluksi haluaisin kiittää rohkaisevasta vastauksesta jonka sain aiempaan viestiini. Nyt haluaisinkin kysyä, että miten voin luoda pysyvän keskustelusuhteen johonkin seurakunnan sielunhoitajaan keskustellakseni tilanteestani, joka tuntuu pahenevan ajan kuluessa. Lue lisää

Nimimerkille Parisuhde kriisissä

Kymmenen vuoden parisuhde on nyt tienristeyksessä, puoliso on ihastunut toiseen. Tunteet ovat kriisissä ja kuitenkin kovaa halua pitää hyvin toiminut suhde kasassa Lue lisää

Nimimerkille Epätietoinen

Kannattaako minun jatkaa tälläistä ystävyyttä, jossa toinen osapuoli on mukana vain elämän mukavissa asioissa eikä vaikeuksien tullen? Lue lisää

Nimimerkille yksinäisyydestä...

Nimimerkille yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä Kärsin yksinäisyydestä, ahdistuksesta ja kroonisesta masennuksesta. Haluaisin apua esim. diakonilta tai sielunhoitajalta, mutta miten sitä voisi saada? Lue lisää

Nimimerkille Kaisa

Olen korkeasti koulutettu pätkätyöläinen. Nykyinen työni loppuu pian ja olen etsinut uutta työtä noin vuoden, tuloksetta. Olen täysin turhautunut ja masentunut, koska en tunne kelpaavan mihinkään työhön. Lue lisää

Nimimerkille Pätkä

Olen joutunut työttömäksi. Tulevaisuus ahdistaa. Jotakin heikosti palkattua pätkätyötä olisi kyllä tarjolla. Kaipaan vakaata elämää, enkä kituuttamista pätkillä. Lue lisää

Nimikerkille Susanna

Vaikea perhetilanne Olet aikuinen ihminen ja sinun on mietittävä nyt itseäsi ja oma jaksamistasi. Se, että vanhempasi ovat käyttäneet sinua kuin olisit heille kävelykeppi, roskakori, koru ja äiti, on vienyt sinut tilanteeseen, jota et jaksa enää. Sinun voimavarasi ovat nyt viimeisellä rajalla ja olet huomannut sen itse. Lue lisää

Nimimerkille ahdistunut

Olen kohta kaksi vuotta seurustellut erään naisen kanssa ja kohta vuoden verran olemme jakaneet saman asunnonkin. Vielä vähän aikaa sitten olin varma että hän on se oikea mutta nyt eräs toinen nainen on ilmaissut kiinnostuksensa minua kohtaa ja olemme salassa muutaman kerran tavanneetkin. Lue lisää

Nimimerkille Vaimo

Viime aikoina minua on alkanut entistä enemmän ahdistaa mieheni alkoholin käyttö. Koko suhteemme ajan hän on käyttänyt alkoholia välillä enemmän, välillä vähemmän. Nyt se kuitenkin on viikottaista, usein hän juo pariin otteeseen viikossa. Lue lisää

Nimimerkille Risto: asunnottomuus

Kertokaa mulle miten minä voin jatkaa 1,5 vuotta kestänyttä raittiutta kun perusasiat eivät millään mene kohdalleen Lue lisää

Niminerkki Zilla

Minua ihmettyttää miksi olen nykyään niin epäileväinen miestäni kohtaan? Vaikka tiedän että mitään syytä ei ole. Minusta tuntuu nykyään todella usein että en riitä hänelle tai että hän pitää muita parempina.Tämä on alkanut ihan yllättäin ja vasta viime aikoina. Lue lisää

Miten saan takaisin elämäniloni?

Kolmekymppinen nainen tuntee kadottaneensa elämänilonsa ja myönteisen mielenlaatunsa monien huolien keskellä. Hän haluaisi saada ne takaisin. Lue lisää

Nimimerkille Hairahtunut

Omaatuntoasi painaa menneisyyden hairahdus, avioliiton ulkopuolinen suhde. Asia on noussut uudelleen mieleesi ja tuntuu vaativan sinua tilille. Kysyt, miten voisit vapautua taakastasi. Rakastat vaimoasi ja lapsiasi ja pelkäät, mitä tapahtuisi, jos menettäisit heidät. Lue lisää

Vieläkö jaksaisin...

Perheemme jaksamista koetellaan jälleen luottamuksen menetyksen jälkeen. Olemme menossa perheasiain neuvottelukeskukseen, mutta jonoa sinnekin varmaan on. Kunhan saamme joskus edes apua... Lue lisää

Mitä kuoleman jälkeen?

Mieltäni on vaivannut jo jonkin aikaa kysymys ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen. Miten ev.lut.kirkko selittää asian konkreettisesti, siis siirtyykö kuollut heti taivaaseen, vai jääkö odottamaan ylösnousemusta? Lapselle tulee aina selitettyä, että kuollut läheinen on nyt taivaassa, onko selitys siis virhellinen? Kiitos vastauksesta! Lue lisää

Nimimerkki Pois alkoholistin luota

Olen kohta kolmen lapsen äiti. Lasteni isän kanssa olen elänyt avoliitossa 14-vuotta. Jo pidemmän aikaa on avoliitossamme ollut merkittävänä osana myös alkoholi. Mieheni käyttää alkoholia paljon kerrallaan ja useasti ja viikonloput menevätkin humalassa ja krapulasta toipumiseen. Mieheni mielestä mitään ongelmaa ei ole. Haluaisin pois tästä suhteesta ja muutaman kuukauden välein romahdan täysin. Ainut vaihtoehto on saada jostain voimia, jotta saisin itseni ja lapseni pois täältä alkoholin hallitsemasta kodista. Mieheni tietenkin kiristää lapsilla, meillä on yhteishuoltajuus. Haluaisinkin käytännön neuvoja miten alkaisin asunnon etsimisen yms. Lue lisää

Nimimerkille Pinja

Nimimerkki Pinja kertoo parisuhteensa tuntuvan hataralta. Hän kokee ajautuneensa miehestään erilleen. Pääsyyksi siihen hän näkee oman ja miehensä persoonallisuuden erot ja niistä nousevat erilaiset tarpeet. Pinja näkee erilaisuuden myös suhteen voimavarana ja tasapainoa tuovana tekijänä. Hän kysyy kuitenkin, miten parisuhde voi toimia, jos itselle tärkein asia siitä puuttuu. Pinja haluaisi saada suhteensa toimimaan, sillä "niin moni asia suhteessamme kuitenkin on kunnossa: voin luottaa mieheeni, meillä ei ole suuria riitoja, ei ongelmia alkoholin, väkivallan tms. takia." Lue lisää

Nimimerkille Henna

Nimimerkki Henna on pian menossa naimisiin ja sen jälkeen muuttamassa miehensä kanssa yhteiseen kotiin. Hän kertoo uskon Jeesukseen olevan itselleen tärkeä asia. Hän pelkää kuitenkin kadotukseen joutumista ja kysyy, riittääkö se, että katuu ja pyytää pahoja tekojaan anteeksi. Henna haluaisi toimia oikein. Hän kokee syyllisyyttä esiaviollisesta seksistä ja kertoo lukeneensa, ettei avioliitto ole oikea, jos sitä ennen on jo käytetty osa vain liittoon kuuluvista asioista. Syyllisyys himmentää Hennan häihiden odotukseen liittyvää iloa. Lue lisää

Nimimerkille Seksiriippuvainen

Nimimerkki Seksiriippuvainen kaipaa enemmän seksiä vaimonsa kanssa. Perheen tilanteesta johtuen vaimolla on monia huolia, jotka syövät hänen mielenkiintoaan seksiä kohtaan. Nimimerkki ymmärtää vaimoaan, mutta asia kuitenkin vaivaa häntä. Hän on kysynyt vaimon odotuksia seksin suhteen ja saanut vastaukseksi, että vaimo odottaa enemmän räväkkyyttä. Kysyjä kertoo ajautuneensa uudelleen vanhan harrastuksensa itsetyydytyksen pariin ja kokee siitä syyllisyyttä.Hän kertoo pyytäneensä asiaa anteeksi Jumalalta, mutta sortuvansa siihen aina uudelleen. Hän näkee kaikkien vaikeuksiensa juontuvan juuri itsetyydytyksestä. Lue lisää

Väsynyt vaimo

Olen ollut naimisissa mieheni kanssa jo lähes neljä vuotta. Avioliittomme oli erittäin hyvä, lämmin ja täynnä uusia asioita. Olimme aina pystyneet puhumaan asioista ja läheisyys liitossamme oli erityisen tärkeää. Olen elämäni aikana kokenut lukuisia pettymyksiä joista mieheni oli tietoinen. Tämän vuoksi liittomme perustui rehellisyydelle ja kumppanin arvostukselle. Mieheni kuitenkin teki minulle sen, mitä eniten pelkäsin: hän tunnusti pettäneensä minua toisen naisen kanssa. Lue lisää

Julia

Olemme olleet naimisissa kaksi vuotta, meillä on pieni lapsi, ja avioliittomme on onnellinen; olemme läpikäyneet yhden isomman kriisin mutta onnistuneet selvittämään sen (perheasian neuvottelukeskusken avulla). Meillä on hauskaa yhdessä ja parisuhde toimii joka tasolla. Tapasin sattumalta pari viikkoa sitten miehen johon olen jo aiemmin ollut etäältä ihastunut ja hän minuun. Hän on aito romantikko ja haluaa että jätän kaiken ja menen hänen luokseen koska meidät on tarkoitettu toisillemme, koska hän ei voi eikä halua elää minua jne. En luonnollisestikaan aio näin tehdä, mutta minua vaivaa se että teen sen kuitenkin mielessäni; olen ajatuksissan uskoton.Päiväkirjalleni kerron mitä oikeasti haluaisin (tämän miehen käsivarsille). Kuitenkin ajatus mieheni ja lapseni jättämisestä, perheen rikkomisesta on kertakaikkisen mahdoton. Toisaalta torjuminen aiheuttaa tuskaa; tiedän miten hän kärsii, miten hän on koko elämänsä odottanut vain minua. Olen kuin riivattu, elän turvallista perhe-arkea tasapainoisessa kodissa, mutta kaiken aikaa mieleni halajaa Romeoni luokse, elämään sitä todellista romanssia, jollaisten takia elämä on elämisen arvoista... Lue lisää

onnellinen onneton

Olen asunut mieheni kanssa monta vuotta ja meillä on pari lasta. Olemme riidelleet paljon monenlaisista asioiosta ja olen ollut epätoivon partaalla jo monta vuotta. Tapasin miehen, joka kiehtoo minua kovasti. Olen ollut uskoton. Mieheni ei tiedä suhteesta mitään. Kaipaan tuota toistam joka päivä, mutta ajatuskin mieheni jättäsmisestä kauhistuttaa minua. Meillä on todella vahva fyysinen vetovoima toisiimme. Apua! Mitä teen. Lue lisää

Nimimerkki Nuori Vaimo

Minulla on perhe, mutta teen syntiä jatkuvasti. Petän miestäni. Haluaisin eroon tästä, mutta en tiedä miten. Minun on niin paha olla. En jaksa. Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt äitimuori

Elämä tuntuu ihan ylivoimaisen raskaalta. Olen kotiäiti ja minulla on 2 alle kouluikäistä lasta ( kolmas on tuloillaan; en ole vielä kertonut edes miehelle koska sain itsekin juuri tietää).Miehelläni on pahoja mielenterveysongelmia ja arki ei tunnu sujuvan millään. Hän ei jaksa osallistua arkeen ja kuormittaa muiden elämää omiin harhaluuloihin (ei skitsofrenia) ja ongelmiin liittyvillä lukemattomilla vaatimuksilla.Rahankäyttö on holtitonta ja muutenkin tiukka budjetti on aina kuralla. Hän myös uhkailee jatkuvasti itsemurhalla. Mikään apu (mielenterveystoimisto ja lääkkeet) ei tunnu kelpaavan ja hän on linnottautunut kotiin. Hän toivoo ihmeparantumista ja on välillä katkera Jumalallekin. En enää tiedä mitä voisin tehdä hänen hyväkseen. Ja sitten on vielä se että hän on pettänyt minua useaan otteeseen maksullisten naisten kanssa näiden 8 avioliittovuoden aikaina. Viimeksi pari kuukautta sitten. Anteeksiantaminen tuntuu vaikealta, mutta koen hirveää syyllisyyttä ajatuksesta jättää hänet kun hän on oikeasti niin huonossa kunnossa ettei voi huolehtia asioistaan. Olen miettinyt onko vaimon tehtävä huolehtia miehestä, jos tämä on sairas henkisesti kun silloin vihille mennnessä luvattiin rakastaa myös vastamäessä? Lue lisää

Nimimerkki Taasko pettynyt suhteeseen

Olen rakastunut yli 50-vuotias nainen. Tapasin nykyisen kumppanin yli vuosi sitten lavatansseissa, rakastuimme heti. Menimme jouluna kihloihin. Hän on ihana ihminen, passaa minua, halii, kertoo usein rakastavansa minua. Meillä kummallakin on muutama karille mennyt suhde takana. Itse olen päässyt niistä eroon, myös henkisesti, en puhu heistä enkä yhteisistä hetkistämme. Mutta minun rakkaani kertoo edellisistä kumppaneistaan melkein joka viikonloppu kun ollaan yhdessä, minua asia kiusaa, tunnen olevani ulkopuolinen kuuntelija. Olen pariin kertaan yrittänyt hienosti sanoa Hänelle että minua loukkaa kun Hän kertoo edellisestä elämästään jatkuvasti. Hän sanoo, että jos minä alan mustasukkaiseksi niin Hän lähtee takaisin Ruotsiin.Olenko minä tyhmä kun en jaksa olla Hänen terapeuttinsa? Lue lisää

Nimimerkki Maisuliini

Olen avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on pieni lapsi. Mieheltä löytyy edellisestä avioliitosta myöskin 1 lapsi. Mieheni sanoo rakastavansa minua enemmän kuin ketään muuta ja kehuu minua. Mutta kuitenkin nyt viime aikoina, mieheni on ruvennut vertaamaan minua entiseensä, kertonut millä tavalla heidän lapsensa sai alkunsa ym. seksiin liittyvää. Nämä puheet loukkaavat minua ja mies on luvannut parantaa tapansa, mutta milloinkohan? Nykyään minun on vaikea hyväksyä heidän lastansa, en halua nähdä enkä kuulla puhuttavan siitä mitään. Mieheni vanhempien kotona seinältä löytyy hänen ja hänen entisensä kuvia. Sekin loukkaa minua tosi paljon. Tuntuu ettei minua kaivata. En tiedä ulospääsynä mitään muuta keinoa kuin eron. Vai pitäisikö minun vaan hyväksyä heidän lapsensa, kuvat seinällä, kaikki puheet yms.? Lue lisää

Nimimerkki Päivi

Tutkittuani kirkollisten toimitusten kirjaa mieltäni alkoi askarruttaa kysymys, että mikä käytännöllisesti kirkon näkökulmasta on oikein kastettu henkilö? Sain järjestelmällistä opetusta kristillisen opin perusteista ollessani 15- vuotias. Tuon seurauksena koin välttämättömänä tarpeena saada kristillisen kasteen. Evankeliumin olin sisäistänyt jo kauan aiemmin. Minut kastettiin Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen lähetyskäskyn perusteella (MT 28:18-20). Kasteen toimitti vapaakirkollisen pappisvihkimyksen saanut henkilö. Olen pohtinut kirkkoon liittymistä ja tulevaisuudessa jopa pyrkimistä sen palvelukseen. Olisiko saamani kaste validi kirkon näkökulmasta? Lue lisää

Nimimerkki Suvi

Olen koko elämäni kantanut harteillani vastuuta pikkusisaruksistani vanhempieni vakavan alkoholiongelman vuoksi. Minulla on itselläni kaksi alle kouluikäistä lasta ja toivoisin vihdoin voivani "päästää irti" lapsuudenperheestäni ja keskittyä omaani. Olen aina huolehtimassa sisaruksistani, kun äiti on omilla teillään. Tiedän että omalta osaltani mahdollistan näin äitini juomista, mutta välitän heistä niin paljon. Tämä heijastuu usein omaan jaksamiseeni ja parisuhteeseenikin. En ole löytänyt rohkeutta kertoa äitini ongelmasta eteenpäin, ennen kuin nyt. (Puhuin seurakuntani pastorille) Pelkään äitini syyttelyä, vihaa, pelkään mitä tulee tapahtumaan nyt kun asiaan aiotaan puuttua, pelkään myös sisarusteni tulevaisuutta, jos asia viekin vaikkapa huostaanottoon asti... Miten saisin kasattua itseni ja saisin rohkeutta pysyä tekoni takana,sillä sisimmässäni tiedän toimineeni oikeen, kun vihdoin sain suuni avattua? Lue lisää

Nimimerkki Ahdistunut

Olen 20-vuotias kohta kolmen lapsen äiti. Olen ollut jo monta vuotta ahdistunut ja masentunut enkä pääse tästä tilanteesta eroon. Käyn psykiatrin juttusilla, mutta jotenkin tarvitsisin kuuntelijaa ja keskustelijaa joka itse uskoo Jumalaan. Usko on minulle tärkeä asia. Uskon Jumalaan, mutta silti epäilen... Ja pelkään. Minulla on kamala kuoleman pelko. Pelkään etten näe rakkaimpiani kuoleman jälkeen. Olen kaiken lisäksi kamalan väsynyt elämääni. Minulla on kaikki mitä voi vain toivoa. Ihanat lapset, avomies(kohta aviomies), kohta oma talo... Mutta, ahdistaa vain eikä pysty nauttimaan kunnolla. Lapsillekin vain huudan ja tunnen kamalaa syyllisyyttä siitä etten voi/osaa/jaksa olla parempi äiti heille. Kolmannen lapselle laskettuaika on 3kk kuluttua ja pelottaa jo valmiiksi miten jaksan... Kiitos vastauksesta jo etukäteen Lue lisää

Nimimerkki Martta

Hei! Meillä on poikaystävämme kanssa tullut ongelmia suhteeseemme. Olemme olleet nyt 8 vuotta yhdessä. Tämä suhteemme alkoi kun olin 16 vuotta, hän on pari vuotta vanhempi, eli aika nuorina tutustuimme. Asuimme neljä vuotta yhdessä ennen kuin muutin reilu vuosi sitten opiskelemaan 10h matkan päähän. Viime vuosi meni ihan hyvin vaikka hieman samanlaisia ongelmia olikin. Tämä ongelma kärjistyi nyt sitten viikko sitten, kun poikaystäväni kämppäkaveri masentui ja ahdistui oman suhteensa kanssa. Tämä tavallaan laittoi poikaystäväni uudelleen punnitsemaan asioita, meidän suhdettammme, mikä minusta on ihan normaaliakin välillä... hänellä on nyt samalla tullut identiteettikriisi, hänestä tuntuu, että hän on mennyt liikaa virran mukana, eikä ole tarpeeksi tehnyt omia päätöksiä... ...Vielä on sitten aina silloin tällöin ollut jommalla kummalla ihastumisia. Itse herkästi ihastun ihmisiin, mutta en ihmettele sitä yhtään kun onhan niitä paljon olemassa. Itse en koe ihastumisa ongelmaksi -itsehän sitä päättää kuin pitkälle antaa sen ihastumisen mennä. Hän kuitenkin toivoo, että voisimme olla vielä onnellisia yhdessä. Niin toivon minäkin... hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että parempi kun pidämme taukoa, että hän saa miettiä rauhassa asioita. Hän ottaa nyt etäisyyttä minuun ja ei halua keskustella asioista niin paljoa. Hänestä tuntuu tosi pahalta se, että hän teki meille tämän "tauon". Toisaalta minusta on hyvä, että mietimme nyt onko meitä enää tulevaisuudessa. Eipähän tarvi sitten ainakaan miettiä näin perustavaa laatua olevia kysymyksiä, kun on lapsia. Minua vaan pelottaa kuinkahan tässä käy. Ongelmana on nyt sitten meidän välillä se, että rakastaako tarpeeksi ja onko meillä yhteinen tulevaisuus. Sekin loukkaa, etten ole saanut nähdä häntä nyt kun hän voi huonosti. Ja loukkaahan sekin ettei hän välttämättä halua olla kanssani, ja ei halua minun kanssani käydä tätä asiaa läpi, vaan haluaa itse miettiä asioita. Meillä taitaa olla se seitsemän vuoden kriisi. Kiitoksia etukäteen kuuntelemisesta! Lue lisää

nimimerkki Hukassa

Hei, olen uskovainen kahden pienen lapsen äiti. Adventtikirkkoon kuuluva ystäväni on lähestynyt minua sapattiin liittyvillä asioilla useasti ja olen joutunut niitä paljon miettimään. Olen löytänyt Raamatusta sen, että apostolien kokous päätti, ettei pakanoita velvoitettu noudattamaan Mooseksen lakia. Näin siis Kristus todella olisi lain loppu ja me pelastumme yksin Hänen ristintyönsä avulla. Adventistitkin perustavat armoon, mutta katsovat, että sapatti on Jumalan liiton merkki ja sunnuntain viettäminen on Pedon merkki. En halua liittyä adventtikirkkoon ja syynä on varmasti myös se, että haluan jatkaa entistä elämääni, jossa toinen lapsista käy harrastuksessa lauantaisin ja toinen sunnuntaisin. En halua riistää lapsiltani näitä mahdollisuuksia. Enkö nyt kuitenkin aseta maallisia asioita taivaallisten edelle? Minulle on tullut nyt hirveitä pelkoja ja isoa ahdistusta, tuntuu etten voi nauttia yhtään nykyisestä elämästä, kun jossain sielun syvyyksissä on tunne siitä, että lopun aikoja tässä eletään. Olen löytänyt siis (mielestäni) Raamatusta sellaiset perustelut, joilla voisin kumota ystäväni väitteet. En uskalla hänelle kirjoittaa, koska pelkään että hän kumoaa kaiken tämän. Ja lisäksi on tämä paha olo joka seuraa minua koko ajan. En meinaa jaksaa. nimimerkki Hukassa Lue lisää

Nimimerkki Yksinäinen

Olen 24-vuotias nuori nainen. Olen valmistunut ammattiin ja olen kokopäivätyössä. Opiskeluiden loputtua olen menettänyt täysin yhteyden muihin ikäisiini. Opiskelukaverit ovat kukin omilla poluillaan ja yhteydenpito vanhoihin ystäviin vähenee kokoajan. Tuntuu, etten jaksa enää yrittää elvyttää vanhoja ystävyyssuhteita. Yrityksistä huolimatta näyttää siltä, että kaikilla on oman elämänsä kiireet. Olen hyvin yksinäinen. Työpaikalla työtoverit ovat itseäni huomattavasti vanhempia, enkä voi saada sitä kautta ystäviä. Kaipaan ihmisiä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kanssani. Yksinäisyyteni muuttuu kokoajan syvemmäksi masennukseksi. Tiedän, että pelkästään muiden ikäisteni seura voisi parantaa masennustani. En tarvitse siihen (ainakaan vielä)hoitoa/terapiaa. Olen tosin väsynyt, itkuinen ja työssäjaksaminenkin kärsii. Toistaiseksi elämäni ainoat ihmiset, joilta saan tukea ovat rakas avomieheni ja äitini. Heilläkin omat menonsa. Onko seurakunnalla minun ikäisilleni keskusteluryhmiä/ toimintaa? Tuntuu, etten mahdu ikäni ja tilanteeni puolesta yhtään mihinkään. Lue lisää

Nimimerkki Kuunsirpale

Hei! Pyytäisin rukousta lasteni puolesta. Jouduin muuttamaan kauas pois rakkaimmistani, perheväkivallan vuoksi. Väkivalta oli eniten henkistä ja seksuaalista kiristystä, pelottelua, painostusta. Muutin pois, koska minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Talouteni on vaakalaudalla, en tahdo uskaltaa uskoa, että kaikki korjaantuisi. Kaikki on liian kauheaa. Ex oli selvästi vakava persoonallisuushäiriöinen ja pahempikin. Voisitteko auttaa tilanteessani? Lue lisää

Marjaana

Olen seurustellut lähes kolme vuotta miehen kanssa, jota rakastan. Olemme ns. uuspari, molemmilla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Olemme toisillemme hyvät ystävät ja rakastamme toisiamme. Miehen äiti ei hyväksy seurusteluamme. Tämä vaivaa minua kovin ja vaikeuttaa kanssakäymistämme. Miehellä on oma elämänsä ja minulla omani. Yhteiselle elämällemme jää yhä vähemmän aikaa työkiireiden, lasten ja harrastusten takia. On vaikeaa luoda hyvää suhdetta miehen lapsiin, koska tuntuu etten ole hyväksytty ja toivottu. Olen yrittänyt sopeutua siihen, ettemme tapaa mieheni perhettä tai muuta sukua, mutta nyt tuntuu etten enää jaksa. Mitä teen? Lue lisää

Toimeentulo askarruttaa

Tämän hetkinen elämätilanteemme on taloudellisesti tukala: olemme 5-henkinen perhe ja olen kotiäitinä viidettä vuotta. Vuoden päästä tulee ajankohtaiseksi töihin meno ja pysyvämmän asunnon etsiminen. Nykyinen vuokra-asunto(77 neliötä)alkaa käydä ahtaaksi lasten kasvaessa. Pärjäämme nippanappa aina seuraavaan rahantulopäivään, menoja on täytynyt alkaa karsia reilusti ja kartoittaa etukäteen hankintoja ja miettiä miten pärjäämme. Yleensä loppuvaiheessa täytyy ostaa ainakin ruokaa luotolle, jonka käyttöä vastustan viimeiseen. Pelkään, että siitä tulee loputon oravanpyörä, jossa lopulta käy huonosti. Eniten kärsin tämän tilanteen tuomasta masentavasta mielialasta ja ehkä kateudestakin. Monet ympärillämme olevat ystävät ja perhetutut ovat ostaneet omat asunnot ja muuttavat, lähtevät työelämään ja opiskelemaan. Tuntuu, että kaikkien muiden elämä kulkee mukavasti rullaten eteenpäin, ja itse yrittää taistella perheemme elannosta ja laskujen maksamisesta. Koko ajan on jonkinlainen jännitystila päällä, että koskahan ne rahat todella loppuvat. Pelottaa, että jos esim.joku lapsista sairastuisi äkillisesti, niin mistä saisimme rahat. Olen ollut aina iloinen ystävieni ja tuttujeni onnesta ja ilon aiheista, ja pystynyt jakamaan ne vilpittömästi heidän kanssaan. Ystävänä olen ollut monessa elämänmutkassa tukena ja kannustajana, ja tiedän olevani hyvä ystävä. Nyt tuntuu, että katkeruus ja paha mieli alkaa hiipiä liikaa elämääni. Mielestäni ei ole oikein soveliasta jutella raha-asioista ja "ruikuttaa köyhyydestä" tutuillemme, enkä ilkeä sitä tehdä. Toivottavasti tämä on vain ohimenevä tunne eikä jää sisimpääni kaivertamaan, haluan edelleen olla elämänmyönteinen ja iloinen, mutta juuri nyt se tuntuu työläältä. Lue lisää

Kiusaukseen joutunut

Olen ollut varsin onnekas. Olen löytänyt elämäni miehen, nykyisen aviomieheni, jo lukiossa. Ja aviomieheni on siis ensimmäiseni ja ainokaiseni. Naimakaupat teimme kesällä -05. Tällä hetkellä olemme molemmat onnellisempia kuin koskaan, vauvasta haaveilevia. Mutta, samaan aikaan mieltäni vaivaa ihastus työkaveriin. Olemme tunteneet vuosikausia tämänkin miehen kanssa, mitään ei välillämme ole kuitenkaan koskaan tapahtunut, liekö syynä se, että olen kovaan ääneen puhunut olevani yhden miehen nainen, enkä hyväksy pettämistä. Näinhän asia on. Mutta silti tämä ihastukseni kohde kummittelee mielessäni, välillä enemmän, ja välillä vähemmän. Vaikka välillämme ei ole syvällisiä keskusteluja lukuunottamatta muuta tapahtunut, tiedän (aavistan?) että jos vain olisin vapaa, hän haluaisi olla kanssani. Näen sen hänen katseestaan, mutta myös lukenut rivien välistä keskusteluissamme. Meillä ei kuitenkaan ole enää mahdollisuutta toisiimme, sillä olen nyt naimisissa, ja haluan olla kunnollinen vaimo aviomiehelleni. Kuinka voin päästä ihastuksestani ylitse, sillä vaikka se piristää kummasti työpäivääni, niin silti valitettavasti myös häiritsee valtavasti töitäni, ja kaiken lisäksi pyörii ajatuksissani myös muulloin häiriten "normaalia" elämääni aviomieheni kanssa? En todellakaan aio pettää aviomiestäni, mutta toisaalta haluaisin keskustella tunteistani tämän toisen miehen kanssa avoimesti -> mutta syntyykö sen seurauksena mahdollisesti vielä suurempi himo pettämiseen, mitä en siis todellakaan halua enkä aio? Lue lisää

Hyvä Siipirikko

Hei! Olen kahden lapsen äiti. Olen ollut lasteni isän kanssa aviossa 16 v. Meillä on kaunis omakotitalo, koira, molemmilla omat autot, työpaikat. Minulla on mieheni työn tuloksellisuuden vuoksi ollut mahdollisuus tehdä osa-aikaista, siitä lähtien kun esikoisemme meni kouluun. Meidän parisuhde on voinut muutamasta pettämisestäni ja kiinnijäämisestäni huolimatta "ihan hyvin". Mieheni juo paljon, joka päivä. Ei örvellyskuntoon,eikä ole koskaan ollut väkivaltainen tai äksyilevä, hoitaa työnsäkin kunnialla mutta ei siis ole juuri muusta kiinostunut kuin tissuttelusta oluen kanssa. Minä olen ollut se ns. arjenpyörittäjä. Sukupuolista kanssakäymistä on viimeiset vuodet tehty siis vain humalassa eikä se ole antanut minulle pitkään aikaan kunnon tyydytystä. Naapuriimme muutti n. vuosi sitten pariskunta, joiden kannsa olemme viettäneet lähes kaikki viikonloput yhdessä. Myös minä olen ruvennut juomaan tässä porukassa, lapseni toki aina hoitaen nukkamaan jne.humalatilasta riippuen. Aina on ollut syyllisyyden tunnetta siitä, kuinka huonosti hoidan äidin tehtäviä.Lisäksi n. kuukausi sitten meillä heräsi naapurin herran kanssa kiinnostus toisiamme kohtaan, seksuaalisesti. Asia olisi voinut mennä suukottelua pitemmällekin jollemme olisi jääneet kiinni viime viikonloppuna. Miten minun kannattaisi aloittaa tämä elämäni remontti, kannattaisiko mennä johonkin alkkariomaisten tukiryhmään, onko Vantaalla sellaisia? Mistä saisin uuden ilon ja mielenkiinnon elämälleni, että voin jättää nykyisen tuhoisan elämän tyylini ja jatkaa parempaa elämää?! Nyt olisi aikani todella toimia, ennen kuin aivan liian myöhäistä!! Kiitokset teidän näkökulmistanne elämäni tilanteeseen. Lue lisää

Liisa

25-vuotias veljeni on juuri kuollut äkillisesti sairauskohtaukseen. Elämäni on aivan palasina. Minun on todella vaikea hyväksyä, että veljeni kuolema on Jumalan tahto, että veljeni vain nyt kuului "lähteä". Hänellä olisi ollut elämä edessään. Kerrotaanko Raamatussa miksi tällaista, epäreilulta tuntuvaa tapahtuu? Onko varma, että veljelläni on nyt hyvä olla? Missä hän nyt on? Lue lisää

Nimimerkki Epäuskoisen kanssa vai ei

Olen seurustellut n. 1,5 vuotta erään miehen kanssa. Itse olen mielestäni uskossa ja poika ei. Tämä on ollut meillä koko ajan ongelmana, sillä onhan meillä hyvin erilaiset arvomaailmat. Olemme kuitenkin keskustelleet asiasta, ja molemmat kunnioittavat toisen maailmankatsomusta. Seurakunnassa, jossa käyn, ollaan kuitenkin sitä mieltä, että uskova ei saisi seurustella ei-uskovan kanssa. Tästä ollaan jopa sitä mieltä että on syntiä seurustella tai mennä naimisiin ei-uskovan kanssa. Haluaisin olla tämän ihmisen kanssa, mutta mieltäni painaa se, että en tiedä onko se syntiä. Raamatussa kyllä sanotaan, että "Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi", mutta en halua hyväksyä sitä... En tiedä sitäkään, että onko esiaviollinen seksi syntiä. Harrastimme sitä yli vuoden, mutta sitten lopetimme sen "varmuuden vuoksi", koska minusta tuntui että se oli syntiä. Tämä aiheuttaa tiettyä hiertymää koko ajan, mutta hän halusi jatkaa kanssani silti, joten on aika vakavissaan. Ei-uskovalle on nimittäin aika älytön perustelu sanoa, että "koska Raamatussa sanotaan niin". Pelottaa vain, että onko mahdollinen tuleva liittomme siunattu, jos teenkin syntiä ryhtyessäni liittoon epäuskoisen kanssa. Lue lisää

Nimimerkki Tahrittu mieli

Tilanteeni on vaikea ja sisimpäni toivoton. En tiedä enää minne suuntaan kulkea, mihin tarttua. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon kuuluu vaihtelevasti mania ja masennus. Mieheni on pettänyt minua ystäväni kanssa vuosi sitten. Tuo tapahtuma laukaisi minussa maniakohtauksen, josta terveyteni alamäki lähti; sairaslomaa, mielenterveyden järkkyminen, masennus jne. Marraskuussa sain yllättävän keskenmenon. Olin järkyttynyt ja pettynyt. Masennus nosti rumaa päätään. Purin hieman suruani terapiassa, mutta en kokenut saavani sieltä tukea. Surin salaa sisimmässäni. Kuukausi keskenmenoni jälkeen lääkärini yllätti minut; masennuslääkkeeni ja maniaa tasaava lääkkeeni riistettiin minulta pois. Olin lääkärin kanssa eri mieltä ja vaadin selitystä tähän hoitopäätökseen. Masennuslääkkeeni loppuivat viisi viikkoa sitten ja maniaa tasaavat lääkkeeni viikko sitten. Nyt oloni on kamala. Itken, raivoan ja olen itsetuhoinen. Viikonloppuna lähes riistin hengen itseltäni. Mieheni on pettynyt minuun. Hän ei voi ymmärtää itsetuhoisuuttani. En minä tahallani itseäni halua vahingoittaa, mutta välillä on vain niin paha olla. Mitä voin tehdä? Tunnen tukehtuvani ja pelkään itseäni. Lue lisää

Nimimerkki Kysyjä

Olen seurustellut noin 4,5 vuotta. Ongelma on, että suhde alkoi minun ollessa vasta 14-vuotias. Nyt kokemattomuus ahdistaa, koska olen seurustellut siis vain tämän yhden pojan/miehen kanssa, joka nyt on 21 ja minä täytän kohta 19v. Tuntuu että sinkku- ja kokeiluvaihe elämässä on jäänyt välistä. Tuntuu myös, etten enää niinkään ole rakastunut tähän mieheen, vaan tunnen enemmänkin kiintymystä. Kaipaan myös enemmän samanhenkistä seurustelukumppania, koska me haluamme elämässä todella erilaisia asioita. Minä haluan matkustella, mieheni ei. Minä olen taiteellinen, hän ei. jne. Suhde on kuitenkin turvallinen ja mieheni rakastaa minua kovasti, mutta jokin minua vaan ahdistaa, koska tunteeni ovat kaverilliset. Lue lisää

Nimimerkki Töppäily harmittaa

Olen onnellisesti naimisissa ja parisuhde toimii hyvin. Mutta olen tuntenut monta vuotta syyllisyyttä siitä, että kerran humalapäissäni päädyin yhden työkaverin kanssa komeroon firman juhlissa. Meillä ei ollut mitään aikomusta harrastaa seksiä, suudella tai muuta sellaista emmekä niin tehneetkään. Tilanne vain ajautui jotenkin siihen, että huomasimme olevamme komerossa ja keskustelevamme makuuasennossa päällekkäin. Vaatteet oli kaikki päällä eikä muutenkaan tapahtunut muistaakseni mitään. Mutta häpeän tunne on jatkunut jo monta vuotta, enkä kyllä halua tunnustaa tällaista tapahtumaa aviopuolisolleni. Millä ihmeellä pääsisin tunteesta eroon ja voisin olla jälleen huojentunein mielin? Lue lisää

Nimimerkki Onneton

Ongelmani on, että rakastun jatkuvasti varattuihin miehiin. Tiedostan nyt sen, että syyt löytyvät syvältä varhaislapsuudestani. Tuntuu kuin minua varten ei olisi ketään tässä maailmassa. Haluaisin perheen ja kumppanin, joka ei olisi varattu, kun seurustelu alkaa. Seksuaalisuus on myös ongelma tässä sinkkuvaiheessa. Häpeän, kun olen joutunut turvautumaan itsetyydytykseen. Lue lisää

Nimimerkki Mara

Kuinka pääsisin eroon liiallisesta kahvinjuonnista? Lue lisää

Nimimerkki En halua tälläistä elämää!

Rukoilen, että Jeesus auttaisi minua pääsemään eroon entisestä elämästäni. Toivoisin, että muutkin huomaisivat Jumalan valon minussa. Minä en halua elää viinanhuuruista kapakkaelämää. En halua enää sortua juomaan alkoholia, koska olen antanut siitä lupauksen Jumalalle. Olen rikkonut lupaukseni monta kertaa ja Jumalan kosto pelottaa. Rukoilen apua myös tuhlailun haluuni, koska minulla ei ole siihen varaa. Olen syvän kuilun edessä raha-asioiden kanssa. Jeesus pelasta ja auta! Lue lisää

Nimimerkki Sami

Olen kolmekymppinen mies. Olemme asuneet avovaimoni kanssa yhdessä muutaman vuoden. Suhteemme on ollut tähän saakka antoisa ja rikas, kunnioitan ja rakastan häntä todella paljon. Viime aikoina kuitenkin seksielämämme on alkanut väljähtyä. Tilannetta ei ole parantanut se, että kun otan asian puheeksi, niin minun pitäisi kuulemma ansaita huomio tekemällä jotain, joka ei välttämättä liity seksiin mitenkään. En tiedä, olenko naiivi vai muuten tyhmä, mutta minun mielestäni seksi parisuhteessa perustuu toisen kunnioitukselle ja huomioon ottamiselle enkä mitenkään jaksa ymmärtää tilannetta, jossa vain toinen on saaja, toinen antaja. Vihjailuista ja keskuisteluista ei ole ollut hyötyä. Pari viikkoa sitten mittani tuli täyteen ja nyt en ole koskenutkaan häneen ja kotona alkavat jääpuikot kohta putoilla katosta tilanteen vuoksi. Lue lisää

Nimimerkki Kati

Miten mies käyttäytyy kun on pettänyt ja miten saa selville kun mies pettää? Lue lisää

Nimimerkki Sekoava

Olen löytänyt elämäni rakkauden. Sieluntoverin. Ongelmani on että hän ei ole vaimoni. En pysty jättämään perhettäni, mutta en halua luopua myöskään rakkaudestani. Täytyykö minun uhrata oma ja rakkaani suhde perheeni vuoksi (2 lasta), vaikka en rakasta vaimoani. En ole varmaan edes kunnolla rakastanut häntä koskaan. Pää sekoaa kohta ja omatunto vaivaa pahasti. Lue lisää

Nimimerkki Henna 78

Pelkään oman mielenterveyteni puolesta. Olen 27-v. koulukiusauksen uhri ja se on pilannut elämäni. Kannan sisälläni pahaa oloa, joka on aiheuttanut minussa läheisriippuvuutta. Kärsin siitä valtavasti itse ja eräs ihana ystävyyssuhde on melkein pilalla tämän takia! Mistä löytyisi elävässä uskossa oleva psykologi/lääkäri tai muu ammattilainen, joka voisi auttaa minut pois tästä tuskasta? Käyn uskovan terapeutin luona ja hän on auttanut minua, mutta tuntuu, että tarvitsisin nyt enemmän apua! Tätä tuskaa on jatkunut jo vuosia. Mistä saan avun tähän ongelmaani? Lue lisää

Nimimerkki Kysyvä

Missä jakeissa Raamatussa kerrotaan masturboinnista? Lue lisää

Nimimerkki Ilopilleristä itkupilliksi

Pelkään ajavani mieheni pois luotani. Olen käsittämättömän mustasukkainen, enkä itsekään tiedä syytä miksi! En ole aiemmin ollut mustasukkainen kenestäkään ja muutenkin olen ollut aina iloinen ja positiivinen ihminen. Nyt olen viimeisen vuoden verran ollut ihan eri ihminen ja tuntuu etten osaa enää palata ennalleni! Mustasukkaisuuteen en keksi mitään järkiperäistä syytä, kaikki on vaan olettamusta ja arvailua, mutta kun en mahda tälle tunteelle itse mitään! Tunnen itseni vanhaksi ja riittämättömäksi mihinkään tehtävään. Ahdistaa ja pelottaa! Tiedän että elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia kahden viime vuoden sisällä, välirikko entisestä suhteesta, muutto pääkaupunkiseudulle, 30 vuotta ikää täyteen... mutta kun on ennenkin ja isompiakin asioita tapahtunut. Miten tästä löytää tien ulos? Miten pääsen eroon mustasukkaisuudestani ja miten löydän taas ihanan ja iloisen oikean itseni? Lue lisää

Nimimerkki Pikku Tyttö

Apua, töihin meno pelottaa.. tein kesätyössäni virheen, joka johtui sekä taitamattomuudestani (minua ei ollut perehdytetty tarpeeksi) että huolimattomuudestani. Työssä vaaditaan pikkutarkkuutta, mikä ei "huolettomalle" luonteelleni sovi. Nyt pelkään lähes pakkomielteisesti tekeväni taas pahan virheen. Töissä olo pelottaa ja en enää osaa nauttia edes vapaa-ajasta, koska mietin vain työasioita ja odotan koko ajan, milloin minut saadaan kiinni tekemästäni virheestä. Mitä voin tehdä, että saisin mielenrauhan? Olen rukoillut, ja jopa tehnyt typeriä lupauksia (jos nyt en enää tee virheitä, niin lupaan olla parempi ihminen...), mutta mieli ei rauhoitu. Pitäisikö jättää koko työ??? Haluaisin kyllä, mutta rahat tulevat todella tarpeeseen, koska olen opiskelija. Lue lisää

Nimimerkki Sara

Mulla on ongelmia meidän parisuhteessa. Olen ujo nainen 19v. Olemme menossa avomieheni kanssa naimisiin ensi kesänä. Ongelma on, että mies haluaa, että mä teen aloitteen. Ollaan puhuttu asiasta ja hän oli siitä mieltä, että hän ei jaksa tehdä aloitteita enää. Jos mä en tee aloitetta, sitten ei mistään tule mitään. Rakastamme toisiamme, mutta nyt meidän suhde on menossa alas....:( Tarvitsen apua!! Avomieheni on ensimmäinen mies elämässäni... Miten teen aloitteen... apua !!!! Lue lisää

Nimimerkki Mimosa

Olen läheinen ystävä - henkisesti enemmänkin - erään miehen kanssa. Hänellä on avioeron harkinta-aika meneillään. Haluaisin seurustella, mutta tiedän, että ajankohta ei ole oikea. Kannattaako minun odottaa, antaa hänelle aikaa toipua ja katsoa sitten, mitä meistä tulee? Siedän hyvin huonosti epävarmuutta ja olen malttamaton. Meidän mielestämme olisi väärin nyt seurustella. Katsomme eron jälkeen tilannetta. Mutta miten eronnut saa uudelleen avioitua sanan mukaan? Kuinkahan kauan eheytyminen hänellä veisi, että hän voisi aloittaa "puhtaalta pöydältä" seurustelun minun kanssani? Pidän kovasti tästä miehestä. En vain tiedä, miten toimia ja mitä tehdä. Lue lisää

Nimimerkki Ainu

Yksi vaikeimmista kamppailusta uskossa oloajan on ollut anteeksiantaminen. Päivittäinen taistelu. Minulla on sisällä patoutunutta vihaa ja katkeruutta. En haluaisi olla tällaisten asioiden vanki. Pyydän näitä päivittäin anteeksi ja rukoilen anteeksiantavaa mieltä minua loukanneille. Monet kerrat olen sielunhoitotilanteissa toistanut kuin papukaija sielunhoitajan perässä, että annan sille ja sille anteeksi. Eikä mitään tapahdu. Ja saarnatuoleista huudetaan, että teidän täytyy antaa anteeksi, muuten teillekään ei anneta anteeksi. Tulee niin syyllinen olo. Jumalahan näkee sydämen eikä me voida Jumalalta mitään salata eikä Jumalalle valehdella. Mikä avuksi? Lue lisää

Nimimerkki Ahdistunut

Olen 45v. ja 14v pojan yksinhuoltajaisä. Olen ollut sairaseläkkeellä 6v ja syynä on vaikea masennus. Lisäksi sairastan alkoholismia, jota hoidan 12 askeleen toipumisohjelmalla ja ryhmissä käynneillä. Olen ollut raittiina 10 v. Viime aikoina elämä on tuntunut raskaalta, on taloudellisia huolia ja pelkotiloja selviämisestä. Olen turvautunut levottomuudessani jumalaan ja rukoillut paljon lähinnä voimia itselleni. Onneksi kuitenkin itsetuhoisuuteni on pysynyt poissa ja toive paremmasta on vähäisenä olemassa. Lue lisää

Nimimerkki Elämän oppilapsi

Olen eronnut miehestäni reilut 14 vuotta sitten. Näin jälkikäteen ajateltuna olimme molemmat ehkä liian kypsymättömiä ja asetimme itsellemme olosuhteisiin nähden aivan liian suuria paineita. Mieheni joutui tekemään kahta työtä ja hän joi suhteellisen usein rentoutuakseen. Parisuhteelle ei tuolloin ollut tilaa, eikä varmaan taitojakaan. Jossain vaiheessa paha oloni ja ahdistukseni kävi niin suureksi, että en voinut mielestäni tehdä muuta kuin lähteä yhteisestä kodistamme. Nyt lapset ovat jo omillaan ja ehdin olla ihan yksikseni puolisentoista vuotta. Erinäisten sattumien ja omasta mielestäni myös johdatuksen seurauksena päädyimme ex-mieheni kanssa yhteen ja jotakin ihmeellistä tapahtui - päätimme palata yhteen. Ongelma on tällä hetkellä minun mustasukkaisuuteni.Mitä tässä tilanteessa olisi parasta tehdä - ettei mustasukkaisuuteni ei saisi liian suuria mittasuhteita? Lue lisää

Nimimerkki Rusennettu

Olen tosi raskaassa elämänvaiheessa. Kesällä äidilläni todettiin pahanlaatuinen aivokasvain,jota ei voida leikata. Kyse on nyt vain ajasta, koska äidin vointi heikkenee ja hän poistuu keskuudestamme. Itselläni on 3 pientä lasta, jotka tarvitsevat minua päivittäin ja aloitin juuri työelämän monen vuoden kotiäitinä olon jälkeen. Äitini sairaus tuntuu tosi kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, hän on toiminut isäni omaishoitajana, mikä on ollut tosi raskasta. Nyt molemmat vanhempani tarvitsevat apua ja me siskon kanssa elämme pienten lasten arkea ja asumme kaukana. Olen edelleen ihan hämilläni ja hukassa koko asian kanssa. Olen pystynyt toistaiseksi pyörittämään tätä arkea joten kuten normaalisti, mutta tulee hetkiä, että haluaisin vain paeta ja jättää kaiken taakseni. Olen joutunut myös taistelemaan, etten tulisi kovin katkeraksi elämälle. Olen alkanut tietoisesti tekemään luopumistyötä, koska toivoa paranemisesta ei enää ole. Päällimmäisenä tunteena on tällä hetkellä suru,viha ja katkeruuskin ja näiden kanssa on vaikea elää. En juurikaan näe toivoa, menen vain pakon sanelemana eteenpäin ja oman perheen vuoksi on jotenkin jaksettava. Elämässä on mielestäni tarpeeksi ollut vastoinkäymisiä, odottaisi jo välillä helpottavan. Lue lisää

Nimimerkki Pahuuteensa väsynyt vaimo

Oma pahuuteni saattanut minut umpikujaan ja epätoivoon. Olen 27-vuotisen avioliittoni ajan ollut miehelleni paha eräästä asiasta: tupakointi. Olen osoittanut mieltäni kaikin mahdollisin tavoin ja aiheuttanut hirvittäviä riitoja. En siis ole voinut hyväksyä sitä. Olen rukoillut kiihkeästi ja kauan, että Jumala vapauttaisi minut tästä kirouksesta ja pahuudesta ja pelastaisi avioliittoni. Aina kuitenkin sama hirveys toistuu! Miksi Jumala ei auta, vaan antaa toisenkin kärsiä? Haluaisin olla hyvä. Lue lisää

Nimimerkki Ainu jatkoa

Lue lisää

Nimimerkki Päiveke

Olen perheellinen, minulla on neljä aikuista lasta, joista yksi asuu vielä kotona. Miehelläni on alkoholiongelma, kuten myös yhdellä lapsistani. Olen rukoillut aamuin ja illoin 30 vuotta, että heidän silmänsä aukeaisivat ja minäkin saisin rauhan. Minulla on niin tuskainen olo. Voisiko joku esirukoilla meidän puolestamme, jos jumala kuulisi hätäni sitten paremmin. Kohta en enää jaksa, olen aivan puhki. Lue lisää

Nimimerkki Kalervo

Itselläni on ongelma, johon en keksi ratkaisua. Aivan kuin olisi jokin sokea piste mihin en pääse käsiksi, niin että ymmärtäisin asian. Olen 27-vuotias perheellinen mies. Noin 20-vuotiaana kärsin paniikkihäiriöstä, mutta tunnen päässeeni siitä viimeisinä vuosina eroon. Ongelmani on, että pelkään olla kahdestaan vieraan naispuolisen henkilön kanssa samassa tilassa. Otetaan esimerkki: kun vien työtoveriani työpäivän päätteeksi autollani kotiin, minua pelottaa, että hän alkaa iskemään ja lähentelemään minua ja minä menen lukkoon enkä uskalla tai osaa kieltäytyä. Pelkään vain lähteväni mukaan "leikkiin" miellyttääkseni ihmistä, vaikka ei minun pidä miellyttää ketään noin. Perheeni on minulle kaikki kaikessa ja pelkkä ajatus tällaisesta saa minut voimaan pahoin kun ajattelen miten paljon satuttaisin vaimokettani ja lapsiani. Se olisi minulle kuin maailmaloppu. Olen ollut pienestä pitäen ollut kiltti ja ehkä elänyt muiden ihmisten elämää. Olen nyt lasten myötä päässyt tästä eroon jonkin verran, mutta ehkä ihmisen muuttuminen on hidas prosessi ja pelko vanhaan palaamisesta on vielä takaraivossa. Elin ennen perheen perustamista huoletonta elämää, en ottanut asioita tosissani, en osannut, vaikka elin silloinkin parisuhteessa. Ajattelin aina, että kyllä asiat jotenkin tästä lutviutuu... Olen tehnyt asiasta itselleni mörön, josta pitää päästä eroon. Kaikki on kiinni ajatusmaailmastani ja suhtautumisesta muihin ihmisiin, mutta jotenkin en saa langan päästä kiinni, että pystyisin muuttamaan ajastusmaailmaani. Välillä tunnen olevani epätoivoinen ongelmani kanssa. Ongelma tuntuu kyllä aivan typerältä, mutta jotenkin vaan painin sen kanssa ja se vie turhaan voimia :( Olen rukoillut Jumalalta voimaan, apua ja armoa tähän ongelmaan. Lue lisää

Nimimerkki Ohoh!

Olin vähän hämmästynyt eräälle nimimerkille annetusta vastauksesta. En mistään löytänyt mainintaa, että tänne voi vain kertaluontoisesti ottaa yhteyttä. Voisitte laittaa sivuillenne sellaisen ohjeen, että vastaamme vain kerran ja sitten pitää kääntyä jonkun muun esim. seurakunnan työntekijän puoleen. Luulisin, että jokainen ymmärtää, ettei tällainen foorumi voi korvata kasvotusten tehtyä sielunhoitotyötä. Onneksi raamatussa ei sanota, että Jeesuksen luo voi mennä vain kertaluontoisesti. Lue lisää

Nimimerkki Pettämisen raja on häilyvä

Olimme viettämässä kesäiltaa mökillämme. Siellä oli mm. mieheni firman nuori kesätyöntekijä. Mieheni ja tämä tyttö halailivat ja hyväilivät toisiaan pitkin iltaa huomaamattani. Muut paikalla olijat olivat sen kuitenkin nähneet. Mieheni kielsi kaiken mahdollisesta suhteesta ja minä luotin hänen sanaansa. Kesä eteni ja mieheni alkoi olla enemmän töissä ja iltojakin poissa. Seksuaalisesti en enää häntä liiemmin kiinnostanut. Mustasukkaisuuteni nousi pintaan. Yritin sanoa miehelleni, että jos heillä ei ole suhdetta, miksi hän välttelee kotia ja viettää aikaansa tämän nuoren tytön lähellä. Mieheni vakuuttaa, että he ovat vaan ystäviä ja hän ei ole tehnyt mitään väärää eikä tämän takia aio muuttaa tekemisiään. Toisille työntekijöille hän puhuu, että tämä tyttö on niin yksinäinen ja että hänestä on tullut uskollinen ystävä, jolle tyttö kertoo asioitaan. Nyt Minä olen yksinäinen ja mieheni ei silti voi minun kanssani keskustella eikä kuunnella minua. Olen menettänyt ruokahalun, töissä en millään jaksaisi olla. Hermostun aina, kun mieheni lähtee iltasella töihin. En tiedä miten tästä jatkaa. Olen niin loppu ja itkusta väsynyt, etten tiedä mitä tehdä. Me kun olemme olleet muidenkin mielestä niin sopiva pari ja olemme usein saaneet ihailuja suhteemme lujuudesta. Missä se nyt on... Tämä taitaa olla niin sekava juttu, mutta jos tämä kirjoittaminen edes auttaisi. Lue lisää

Nimimerkki Hölmö

Nimimerkki Hölmö kysyy miten aloittaa uudelleen pettämisen jälkeen Lue lisää

Nimimerkki Onko tällä jokin tarkoitus?

Mitä "mieltä" Jumala on siitä, kun mies pettää vaimoaan? Mieheni petti minua ja se oli minulle suuri järkytys. Asia tuli täysin yllätyksenä... Olimme molemmat hulluina toisiimme ja korvia myöten rakastuneita. Sitten sain tietää mieheni pettämisestä. Oltiin tehty myös molemmat selviksi omat periaatteemme, jos toinen pettää... se on sen suhteen loppu. Päätinkin lopettaa suhteen siihen ja ilmoitin siitä miehelleni. Hän kuitenkin murtui kokonaan ja anelin minua antamaan anteeksi ja pyysi etten jättäisi häntä. Nyt olemme väliaikaisesti erossa, kun lupasin miettiä asiaa. Olen ihan sekaisin, enkä tiedä mitä teen. Lue lisää

Nimimerkki Sad Case

Olen 21-vuotias tyttö ja olen seurustellut samanikäisen pojan kanssa kohta 4 vuotta. Muutimme yhteen elokuussa. Pikkuhiljaa on alkanut tuntua, ettei suhde toimi. Olemme vieraantuneet toisistamme. Seksielämä on lähes olematonta.Minua huolestuttaa avomieheni käytös. Hän on viime aikoina ollut kovin alla päin ja masentuneen oloinen. Hän saattaa pelata tietokoneellaan monta tuntia ja läksyt jäävät tekemättä. Kotityöt ovat pääasiassa jääneet minun vastuulleni. Lisäksi taloudellinen päävastuu on minulla, mikä häiritsee minua. Olen miettinyt, myös ääneen, eroa, erilleen muuttamista. Se tuntuu ainakin mielikuvissa helpottavalta, huojentavalta ja järkevältä vaihtoehdolta. Mutta välitän avomiehestäni kovasti ja minua huolestuttaa se, miten hän pärjäisi jos me eroaisimme. Minua pelottaa, jäänkö yksin jos eroamme. Entä jos en löydäkään uutta miestä. Olen neuvoton. Mitä minun pitäisi tehdä? Pitäisikö meidän vielä yrittää? Menenkö hoitoon, hyppäänkö kaivoon, vaihdanko yksiöön vai yritänkö vielä? Lue lisää

Nimimerkki Esa

Elämäni on erittäin huonossa kunnossa ja uskon että se menee vain pahemmaksi. Asun yksin, nukun patjalla, ei ole puhelinta, ei ruokaa, ei rahaa, ei periaatteessa mitään. Kaikki laskut ovat maksamatta. Mikään ei jaksa enää kiinnostaa. Töitä en voi hakea, koska minulla ei ole puhelinta eikä edes rahaa, jolla kulkisi töihin. En tiedä mihin mennä ja mitä tehdä. Olen väsynyt senkin miettimiseen. Eräs ystäväni oli joskus saanut kirkolta apua. Voiko tästä kysyä apua tai ohjeita? Lue lisää

Nimimerkki Huolestunut sisar

Olen huolissani veljeni perheestä. Hän on naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa ja tällä naisella oli Suomeen tullessaan kaksi poikaa. Toinen näistä vanhemmista pojista on sortunut huumeisiin ja epäsosiaaliseen elämäntapaan. Perheellä on rahahuolia muutenkin ja nyt pitäisi saada tämä "huumepoika" hoitoon. Mistä apua ja kuinka hoitomaksu voitaisiin järjestää ? Lue lisää

Nimimerkki Eksyksissä

Olen 25-vuotias nainen, menin naimisiin viime kesänä. Rakastan miestäni todella paljon ja hän minua. Sinänsä minulla ei pitäisi olla mitään aihetta ihastua muihin miehiin, mutta kun näin vaan tapahtuu. Tilannekin on melko outo, sillä olen ihastunut itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen työpaikallani. Mitään erityistä ei välillämme ole tapahtunut, mutta aina kun näen hänet, tulee sellainen kiusaantunut olo. Olen yrittänyt olla ajattelematta kyseistä miestä, mutta se ei tunnu onnistuvan. En tajua, mistä nämä tunteet oikein tulevat, hän on vaan niin mukavaa seuraa. Kuinka pääsen tästä eroon? Lue lisää

Nimimerkki Zinito

Miten pääsen yli 30 v painaneista synneistäni eroon? Kärsin niistä joka päivä entistä enemmän. Tuotan tuskaa lähimmäisilleni. Vasta nyt uskallan kysyä... Lue lisää

Nimimerkki M

Hei, vein tänään avioeropaperin yhteyspalvelupisteeseen. Tämä oli vaikea päätös minulle. Poikani kuoli 2 v sitten. En ole käynyt suruhoitoa. Menin tähän suhteeseen pian poikani kuoleman jälkeen, se oli virheratkaisu. Elämässäni on paljon muitakin virheratkaisuja, mutta valoakin on. Toivon että joku ottaisi minuun yhteyttä. Lue lisää

Nimimerkki Kaivokselan puolesta

Kuten monen muunkin, minunkin mieleni pahoittui, kun Kaivokselan kirkko poltettiin. Ihmettelen suuresti, miksi kirkkovaltuusto ei kuuntele seurakuntalaistensa toivomusta uudesta kirkosta. Miksi ei voisi jatkaa niitä joka toinen viikonloppuisia jumalanpalveluksia siellä mahdollisen kerrostalon tiloissa pienimuotoisina messuina? Vaikka sanotaan, että Kaivokselasta järjestetään kyyditys Myyrmäen kirkolle sunnuntaisin liikuntarajoitteisille, miksi näistä asioista päättävät eivät ota huomioon sitä seikkaa, että useat liikuntarajoitteiset eivät yksinkertaisesti ole aamutoimistaan valmiina ennen kello kymmentä????? Vaikka meitä Kaivokselan kirkon jumalanpalveluksissa kävijöitä oli vähän, osa tuli pitkänkin matkan takaa juuri sen vuoksi, että siellä jumalanpalvelus alkoi klo 12 eikä jo klo 10 kuten Myyrmäessä. Surettaa ja sapettaa tämä asia aika paljon. Herttoniemenrannankin luona on kerrostalon alakerrassa seurakuntatila, jossa järjestettiin messuja joka toinen sunnuntai, miksi sama ei siis toimisi Kaivokselassakin? Miksi tämä asuinalue täytyy syrjäyttää? Raamattupiirikin siirrettiin Myyrmäkeen. Paljoa näinä pimeinä talvi-iltoina huvittaa mennä metsän poikki sinne ja takaisin pimeällä, varsinkin, kun Louhelasta ei ole edes suoraa bussiyhteyttä Kaivokselaan, jotta voisi turvallisin mielin päästä kotiin. Eikö kukaan seurakunnan työntekijä pidä Kaivokselan puolia asioissa????????? Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt...

Olen elänyt kohta pari vuotta suhteessa, jolle en näe tulevaisuutta. Niin kuin kai aina, alkuun kaikki näytti hyvältä. Kuitenkin jo alle puolen vuoden seurustelun jälkeen meille tuli todella pahoja riitoja, väärinymmärryksiä ja yleisesti ottaen pahaa oloa yhdessä. Olemme puhuneet ja miettineet asiaa paljon. Tavatessamme meillä oli molemmilla puolisot, jotka jätimme toistemme takia. Pariinkin otteeseen olen yrittänyt erota, mutta tyttö hajoaa joka kerta täysin kappaleiksi ja en vain pysty jättämään häntä. Menimme kihloihinkin, jotta hän tuntisi olonsa varmemmaksi, mutta oma ahdistukseni vain paheni. Olen todella neuvoton. Pelkään olevani väärän ihmisen kanssa. En kuitenkaan voi tehdä mitään, en sanoa mitään, jotten taas satuttaisi häntä. Tiedän, ettei ole oikein olla suhteessa, jossa tuntuu, että rakkaus on loppu. En vain uskalla jättää puolisoani, sillä pelkään hänen joutuvan sairaalahoitoon, jos lähden ja olen liian väsynyt kantamaan sitä syyllisyyttä. Tiedän, ettei näihin asioihin ole yksinkertaisia vastauksia, mutta silti haluan kysyä. -Mitä tehdä? Lue lisää

Nimimerkki Jari

Tervehdys! Olen hakenut apua muualtakin ja jutellut paljon omasta tilanteestani, joka on paha. Viime kesään saakka olin ”onnellisesti” naimisissa, kaksi lasta ja vasta ostettu rivitalo. Kaikki ok?? Ei ollut, suomalaisen miehen tyyliinhän kuuluu, että ei puhuta eikä pussata, jos siitä ei ole itselle hyötyä ja se on ISO virhe. Viime kesänä vaimo halusi erota ja haki asunnon, kun sillä oli toinen mies. No, lasten takia hän peruutti kaiken, lupasi yrittää vielä ja silloin minä olin onnellinen. JEE, nyt minulla on vaimo, jota rakastan ja jolle uskallan ja viitsin sanoa että minä rakastan sinua!!! Kaikki kuitenkin romahti äsken. Hän oli pitänyt siihen toiseen mieheen yhteyttä, vaikka oli luvannut minulle, että ei tee niin. Nyt on tullut ero ja entinen vaimoni asuu uuden ”ihastuksensa” luona. Minulle jää lapset, asunto ja paljon velkaa, pitää opetella arki nyt uusiksi. Kysynkin nyt, että onko käytännössä minkäänlaista mahdollisuutta meidän palata yhteen? Tiedän että se on vaikeaa, kenties mahdotontakin, mutta minä rakastan häntä hirvittävästi. Tuska repii minua nyt, mutta lapset onneksi antavat minulle voimaa. Lue lisää

Nimimerkki Liian suuret unelmatko?

Hei! En tiedä, mihin kääntyisin asiani kanssa. Ajattelin, että täältä saattaisin saada apua ainakin rukoukseen. Olen kolmekymppinen nainen. Minulla on hyvä työ, josta pidän. Elän liitossa maailman ihanimman miehen kanssa. Olemme molemmat terveitä. Minulla on hyviä ystäviä. Kaiken siis pitäisi olla hyvin. Mieltäni mustaa kuitenkin lapsettomuuden raskas varjo. Aikamme yritimme omaa pienokaista, mitään ei tapahtunut. Nyt ramppaamme hoidoissa. Elämä on yhtä vuoristorataa. Joka kuukausi uskon, toivon ja rukoilen, että nyt olisi meidän vuoromme. Tähän asti joka ikinen kuukausi matto on vedetty jalkojemme alta tylysti. Lapsettomuuden loputon vuoristorata on alkanut hallita elämäämme. Ainaiset pettymykset on raskaita kantaa, vaikka parisuhde onkin tukeva. Olen väsynyt. Elämänilo on ajoittain kadoksissa. Ympärillä syntyy jatkuvasti lapsia, katkeruus on pelottava tunne. Miksi juuri me? Mitä väärää olen/olemme tehneet, että näin pirstotaan unelmat kerta toisen jälkeen? Mistä meitä rankaistaan? Loppuuko tämä koskaan? Pyytäisin teitä, jos vain viitsitte, rukoilemaan puolestamme. :) Kiitos Lue lisää

Nimimerkki Sarah

Olen pian 27-vuotias nainen. Elän hyvässä seurustelusuhteessa, olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä vuoden ja nyt olemme kihloissa. Olemme puhuneet paljon tulevaisuudestamme: tulevasta omasta asunnosta, perheestä jne. Kuukausi sitten tapasin ex-poikaystäväni ja minulle tuli tosi ahdistunut olo. Olemme olleet ystäviä yhdessäolomme jälkeen. Nyt vanhat tunteet jotenkin ns. heräsivät uudestaan eloon, niin negatiiviset kuin positiivisetkin.Hän on ollut hyvin tärkeä henkilö minun elämässäni, ensimmäinen vakava suhde. Sain silloiset töppäykseni anteeksi häneltä, mutta itselleni en osaa jotenkin antaa anteeksi. Mikä minua pitää edelleen siinä ihmisessä kiinni? Päätin itsekseni, että en voi enää olla niin läheisissä väleissä hänen kanssaan, vaikka vaikealta asia tuntuu. Olen ollut todella ahdistunut ja masentunut. Haluan elää nyt tätä hetkeä enkä halua pilata nykyistä suhdettani. Auta minua! Lue lisää

Nimimerkki Orvokki

Hei! Olen nuorehko aikuinen nainen. Menneisyydessäni on tapahtunut aika karmeita asioita. Sairastuin nuorena psyykkisesti, yritin itsemurhaa kymmeniä kertoja, olin ns. vaikeahoitoisten potilaiden osastolla mielisairaalassa kahdesti ja muissakin sairaaloissa pakkohoitopäätöksillä. Vuosien varrella olen saanut pitkälti terapian ansiosta kasattua itseni. Olen työelämässä ja opiskelen parhaillaan toista ammatillista tutkintoa. Lääkkeistä olen päässyt kokonaan ja olen yleisesti ottaen tyytyväinen elämääni. Seurustelin muutaman vuoden yhden miehen kanssa, mutta päädyimme eroon. Olen ollut tyyrtyväinen yksinolooni, mutta nyt tuntuu taas siltä, että voisi sitä parisuhdettakin joskus harkita. Mutta minulle on melkoinen kynnys etsiä ketään tai yrittää tutustua paremmin, koska pelkään mitä tapahtuu, kun menneisyyteni tulee esille. Työssä ja koulussakin joudun elämään ns. kaksoiselämää. olen itse käsitellyt menneisyyteeni pitkälle ja olen melko sujut sen kanssa, mutta silti toisinaan vielä pelkään, etteivät ihmiset haluaisi olla kanssani, jos tietäisivät millainen oikeasti olen. Jos joskus löydän jonkun tärkeän ihmisen, en haluaisi enää menneisyyteni tulevan välin. Valitettavasti kukaan ei voi antaa takuita asiasta etukäteen. En kuitenkaan haluaisi tämän johtavan siihen, etten edes uskalla yrittää. Lue lisää

Nimimerkki Sadness

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta, josta ajasta 15v naimisissa. Meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat jo koulussa. Mieheni on aina ollut vapaudesta pitävä henkilö, joten olen antanut hänelle vapauden liikkua ja "touhuta" omiaan. Meillä on ollut koko avioliiton ajan vähän kahdenkeskistä aikaa. Keväällä huomasin mieheni käytöksen muuttuneen. Sain selville, että hänellä oli suhde toiseen naiseen. Suhteen paljastuttua mieheni lupasi sen loppuvan. Mieheni on kieltänyt olleensa yhteydessä enää häneen. Hänen käytöksensä on muuttunut entiseen hyvään suuntaan. Nyt hän on alkanut syyttää minua hairahtumisestaan ja uhannut muuttaa kotoa pois. Hän on tullut sen verran vastaan, että jos me järjestämme enemmän kahdenkeskistä aikaa ja minä otan hänet paremmin huomioon, hän on valmis katsomaan, mihin suuntaan asiat "kulkee" ja tekemään päätöksensä sen mukaan. Minulla on erittäin vaikeaa asian kanssa. Luottamus läheiseen ihmiseen on mennyt. Ruoka ei maistu ja minulla on vaikeuksia nukkua. Minulla on hyvä työpaikka ja viihdyn työssäni. Töistä kotiin lähtö on päivä päivältä vaikeampaa. Olen keskustellut asiasta muutaman läheisen ihmisen kanssa ja he ovat sitä mieltä, että minulle olisi helpompaa jos eroaisin miehestäni. Se vaan ei ole niin helppoa niin monien vuosien jälkeen. ja kun on lapsetkin. Sitäpaitsi tuntee täysin epäonnistuneensa kaikessa. Mitä olisi järkevintä tehdä? Lue lisää

nimimerkki Taito

Kysyn suruhoitoa. Poikani hukkui heinäkuussa.Seinät kaatuvat päälle. Tilanne tuntuu vain pahenevan. Mistä saisin apua? Lue lisää

nimimerkki kiitollinen vastauksesta

Kysyisin miten menetellä, kun en kuulu kirkkoon, mutta haluaisin tulla haudatuksi Ruskeasannan hautausmaalle. Isäni ja pikkusiskoni ovat jo siellä. Paljonko maksaa kirkkoon kuulumattoman ja kirkkoon kuuluvan hautaus? En tavoittele etuuksia vaan papin siunausta ja ajattelen omaisteni tuskan helpotusta. Asun nyt Tuusulassa. Lue lisää

Nimimerkki Työuupunut

Olen ollut yli vuoden työuupumuksen ja masennuksen vuoksi sairauslomalla kirkon töistä. Työhön paluu ei enää onnistu. Työtahti oli kova ja olin liian tunnollinen. Työnantaja ei ole ollut yhteydessä minuun koko aikana kun olen ollut sairaana. Vedin yksin monta vuotta lapsiryhmiä ja vanhempi-lapsipiiriä. Lapsimäärät olivat suuria, esim. vanhempi-lapsipiirissä kävi n. 40-60 henkilöä Uuvuin täysin. Nyt taistelen kaikkien paperiasioiden kanssa, jotka uuvuttavat yhä syvemmin. Mitään paloa ei ole palata takaisin tai aloittaa jokin uusi työ. Rukoilkaa että Herra avaisi ovensa ja auttaisi. En halua jäädä katkeruuteen vaan mennä eteenpäin. Olen väsynyt ja todella epätoivoinen Lue lisää

Nimimerkki Toni

Minulla on varsin tyypillisen tuntuinen ongelma. Olemme kolmikymppinen pari ja meillä on kaksivuotias lapsi. Ennen lasta meillä meni mielestäni varsin hyvin ja sovimme loistavasti yhteen. Lapsen syntymän jälkeen en ottanut tarpeeksi vastuuta ja naisystäväni joutui "koville", mikä on varmasti jättänyt jälkensä. Lapsen kasvaessa olen osallistunut enemmän ja nyt hoidan hommani jo ihan hyvin. Seksielämä on ollut kohtalaisen hiljaista ja nyt hän haluaakin muuttaa pois, koska ei ole varma rakastaako minua enää. Viihdymme yhdessä vielä tosi hyvin ja halailemme toisiamme, joskin minun aloitteestani, mutta elomme on liian kaverillista, vaikka sellaiseksihan se monesti lapsen myötä voi muuttua. Hän haluaa näin tunnustella tunteitaan, mikä varmaan on ihan järkevää, mutta minä hajoan kohta palasiksi, koska en halua olla ilman häntä. Olemme olleet yhdessä n.5v. Lue lisää

Nimimerkki 40-kympin kriisikö?

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 17 v, ja meillä on kaksi lasta. Noin 10 v sitten mieheni petti minua, jonka keskustelimme yhdessä läpi ja jonka annoin anteeksi, mutta jota en ole voinut unohtaa. Aika ajoin se nousee mörkönä mieleeni ja aiheuttaa ahdistusta. Mutta pääsääntöisesti luotan mieheeni. Miehelläni on paljon työmenoja ja myös ystäviä, jotka pyytävät häntä iltaa istumaan. Yleensä minä olen kotona lasten kanssa. Mieheni nauttii ihmisten parissa olemisesta, joten minusta tuntuu etten voi häneltä näitä menoja kieltääkään. Niistä johtuen joudumme usein riitoihin. Olen ärtynyt jopa hänen urheilulenkeistään. Valitettavan usein puran ahdistustani mieheni lisäksi myös lapsiini suuttumalla liian helposti heille, mikä ei tietenkään ole oikein. Haluaisin päästä näistä ahdistuneisuuden, mustasukkaisuuden ja vihan tunteista irti, haluaisin tuntea enemmän iloa ja onnellisuutta siitä, mitä minulla on. Pelkoni on, että tähän kireään tilanteeseen väsyy minun lisäkseni myös muut perheessäni. Joten miten saan solmut auki? Lue lisää

Nimimerkki Liian suuri unelmako?

Taannoin käännyin puoleenne kipeän lapsettomuusongelmamme kanssa. Aikaa on kulunut, asioita tapahtunut. Kaikella on kuitenkin jokin tarkoitus, kärsimyksellä ja jokaisella kyyneleelläkin, vaikka ovatkin raskaita kantaa ja vuodattaa. Näen tämän nyt selvemmin kuin aiemmin. Yläkerta kuulee rukouksemme, silloinkin kun tuntuu varsin päinvastaiselta. Meidän rukouksemme kuultiin ja sain vastauksen tavalla, joka on kultaakin kalliimpi. Tämä Taivaan Isän lahja kasvaa kovaa kyytiä mahassani. En voisi kiitollisempi olla. Luotan jatkossakin siihen, että elämässämme kaikella on jokin ennalta määrätty tarkoitus, vaikka emme sitä itse heti näekään. Kiitos lohdutuksen sanoista, kun niitä eniten tarvitsin. Teette hienoa työtä. Lämmintä alkusyksyä. d;) Lue lisää

Nimimerkki Anneli

Heippa! Kysyisin miten menetellä, kun en kuulu kirkkoon, mutta haluaisin tulla haudatuksi Ruskeasannan hautausmaalle. Isäni ja pikkusiskoni ovat jo siellä. Paljonko maksaa ei-kirkkoon kuuluvan ja kirkkoon kuuluvan hautaus? En tavoittele etuuksia vaan papin siunausta ja ajattelen omaisteni tuskan helpotusta Asun nyt Tuusulassa. Olisin kiitollinen vastauksesta. Lue lisää

Nimimerkki Tuula

Haluan kiihkeästi tulla uskoon. Minulla on ollut hirveä kesä. Sisar oli kuolla leukemiaan, ei tiedä miten kauan hän on täällä eikä hän ole uskossa. Tyttäreni sairastaa mielenterveydellisiä ongelmia, poikani perhe oli hajota pojan juomisen takia ja nuorimmainen lentää pesästä. Olen tuntenut suunnatonta yksinäisyyttä ja epätoivoa, jopa pelännyt oman romahtamisen takia, kun en ole jaksanut mitään. Olen rukoillut Jumalaa. Tunnen suurta tyydytystä esim. kun olen kirkossa, mutta en ole nyt jaksanut mennä minnekään. Haluan Jeesuksen elämääni ja sen mukana rauhan. Olen nimittäin tuntenut hirvittävää ahdistusta kaikkien tapahtuneitten takia. Millä saan sisälleni rauhan? Auttakaa minua! Lue lisää

nimimerkki Samoja

Hei, en tiedä mihin menisin huolineni, toivottavasti saisin täältä tukea tai joku ehkä rukoilisi puolestani/puolestamme. Olen kolmekymppinen kolme vuotta naimisissa ollut nainen. Minulla on 2- vuotias lapsi. Mieheni muutti puolisen vuotta itten ykskaks pois yhteisestä kodistamme. Myöhemmin kävi ilmi, että hänellä oli ollut jo useamman kuukauden jatkunut suhde. Monta kuukautta meni itkun ja surun keskellä, puolin ja toisin. Sitten mies jätti toisen naisen ja me päätimme yrittää vielä yhdessä. Se on vaikeaa. Mies ei jaksaisi asioiden "jauhamista", minä en taas en jaksa kun en tiedä, mitä hän ajattelee. Olen väsynyt tähän tilanteeseen. Hoidan pitkälti lastamme yksin ja arjen pyörittäminen tuntuu raskaalta. Äskettäin huomasin, että olen raskaana. Käytimme ehkäisyä, mutta kävi näin. Olo on kaksijakoinen, tavallaan olen iloinen lapsesta, toisaalta tulevaisuus (ja siitä selviytyminen) pelottaa kahta enemmän. Oma jaksaminen ennen kaikkea. Kunpa tämä ahdistava elämäntilanne pian päättyisi. Voisitteko rukoilla puolestamme? Lue lisää

Nimimerkki Tobias

Minulla on ollut huono tuuri ihmissuhteissa koko elämäni, varsinkin seurusteluasioissa. Taustalla on vaikea lapsuus, yksinäisyyttä sekä koulukiusaamista, mikä on syönyt itseluottamustani hyvin paljon. Tapasin äskettäin kuitenkin elämäni naisen ja olen sen puolesta onnellisempi kuin aikoihin, koska viihdyn tämän ihmisen seurassa ja oloni on hänen kanssaan niin luonteva. Meillä on molemmilla kristilliset perusarvot ja uskon törmänneeni häneen sen vuoksi, että Jumala on kuullut rukoukseni. Uskon, että meillä on loistava yhteinen tulevaisuus, mutta millä tavalla voisin vahvistaa uskoani siihen? Aikaisemmat ikävät tapahtumat elämässäni ovat horjuttaneet uskoani itseeni sekä Jumalaan enkä haluaisi jälleen löytää itseäni yksin maahan lyötynä. Kohtelen kuitenkin häntä hyvin ja muutenkin pyrin kohtelemaan muita ihmisiä samalla tavalla kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Lue lisää

Nimimerkki Kipa79

Miten selviän vaikeasta erosta ja ex-miehen aiheuttamista vaikeuksista (rahallisia)? Lue lisää

Nimimerkki Auringonkukka

Tapasin 12 vuotta sitten elämäni miehen, josta tuli myöhemmin aviomieheni. Meillä on poika ja entisestä liitostani on kaksi murrosikäistä tyttöä. Asuimme onnellisesti vuokralla, mutta halusin enemmän. Aloimme rakentaa taloa kaksi vuotta sitten ja siitä alkoi alamäki. Olin liikaa poissa, töissä ja harrastuksissa ja mieheni jaksoi yksin ahertaa talon kanssa. Parisuhde jäi hoitamatta ja tuli turhia riitoja. Erosimme, mutta asuimme yhä saman katon alla ja välillä oli vielä toivoa. Sitten mieheni tutustui Jehovan todistajien lahkossa käyvään nykyiseen parhaaseen ystäväänsä. Se imaisi hänet mukaan, vaikka minä vastustin. Nyt hän muutti pois kotoa siksi aikaa kunnes minä ja lapset saamme lähdettyä hänen talostaan. Hän ei kuulemme rakasta enää. Tuskani on kamala, en pysty nukkumaan enkä syömään ja haluaisin kaiken ehjänä takaisin. Miehen uskonveljet painavat päälle, ettei hän anna vain periksi. Kuinka vahva voi olla lahkon tuki perheen rikkomiseen? Ennen niin lämmin ihminen on muuttunut kylmäksi eikä surua hänessä näy. Miten hän käsittelee tämän eron? Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt

Hei! Olen nuori opiskelija. Löysin muutama päivä sitten tämän palstan sattumoisin, se tuli minulle tarpeeseen. Mietin kuitenkin muutaman päivän, onko minulla oikeasti tarve kirjoittaa tänne. Ehkä sitten on, koska se jäi kaivamaan mieltäni. En oikein tiedä mistä aloittaisin. Huoleni on elämäni. Itken nykyisin aivan liikaa, välillä en tiedä itsekään miksi. Osittain vanhat huolet muistuvat mieleeni ja purkautuvat itkuna. Minulla on sairas ystävä. Olen yrittänyt olla hänen tukenaan, mutta tuntuu, että muut ystäväni eivät ymmärrä tilannetta tai ota sitä vakavasti. Oma tilanteenikaan ei ole helppo, kun ystäväni on masentunut ja taistellaan elämästä. Opiskelen paljon ja olen huomannut, että teen sen siksi, että pystyn silloin tukahduttamaan ajatukseni ja tekemään jotain hyödyllistä. Vaikka tosiasiassa se ei asioita ainakaan paranna. Minulla on paljon ystäviä sekä vanhemmat, jotka kuuntelisivat, mutta en pysty puhumaan heille. En tiedä, miksi se tuntuu vaikealta. En vain tiedä miten sanoisin:"Minun on paha olla, en jaksa". Sen jälkeen joutuisin selvittämään heille, että miksi on näin. Asia on niin vaikea pukea sanoiksi. Pelkään, että ystäväni etääntyvät minusta, koska heillä on oma menestyvä elämänsä. Mitä voisin tehdä itseni kanssa? Uskoni on ainut voimavarani, jonka avulla jaksan huomiseen ja seuraaviin päiviin. Elän päivän kerrallaan. Toivottavasti muutkaan eivät odota sen enempää. Voisiko psykologista tai muusta olla apua? .... Lue lisää

Nimimerkki Eki12

Terve Sellainen pulma olisi, että parisuhde on ollut nyt katkolla. Nainen halusi lopettaa suhteen, kun on riitoja paljon ja häntä alkoi ahdistaa olla suhteessa. Minä olen valmis tekemään mitä vaan, että hänet takaisin saisin, mutta hän väittää haluavansa olla yksin. Silti olen nähnyt hänet toisen miehen kanssa. Haluaisin hänet takaisin, mutta en voi pakottaa häntä mihinkään, kun hän väittää, että haluaa olla vaan yksin. Mitä voisin tehdä? Lue lisää

Nimimerkki Säde

Koen työssäni epävarmuutta. Nuoremmilla kollegoilla on aivan eri maailma kuin minulla 50-luvulla syntyneellä. Otan liikaa huomioon muita, teen työni hyvin ja olen tunnollinen. Tekee kipeää, kun jotkut puhuvat rumasti esim. uskosta. Itse ja pari muuta työkaveria olemme uskossa ja meitä pidetään kummajaisina, vaikka olemme avoimia, iloisia ja lähimmäiset huomioon ottavia. Pyydän esirukousta työelämääni ja oikeaa rohkeutta saada ääneni kuuluville. Pohdin myöskin sitä, etteihän kaikkien tarvitsekaan olla rääväsuita, mutta äänekkyys ja oman itsensä esille tuonti on ajan hengen mukaista ja arvostettua. Kiitollisin mielin nimimerkki Säde Lue lisää

Nimimerkki Anni

Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä reilut viisi vuotta. Jo ainakin vuoden ajan on tuntunut, että olemme ajautuneet vain kavereiksi. Viihdymme hyvin yhdessä ja meillä on mukavaa ja hauskaa. Arki pyörii ja muutenkin kaikki muu on ok. Paitsi, että olemme vain kavereita. Kumpikaan ei halua läheisyyttä ja läheisyys tuntuu välillä oudolta, ihan kuin olisi veljensä tai ystävänsä kanssa. Itse välttelen tilanteita, jossa saattaisi esiintyä seksiä. Silti kaipaan sitä. Mitä meidän pitäisi tehdä, että saamme tämän solmun auki. Vai onko edes mahdollisuuksia? Lue lisää

Nimimerkki Väsynyt kaikkeen

Painin tällä hetkellä taas sen kysymyksen kanssa, onko järkeä sinnitellä riitaisessa liitossa vai olisiko parempi erota. Ajattelen tätä paitsi itseni, myös esikouluikäisen poikamme kannalta. Meille ei ole koskaan oikein syntynyt todellista keskusteluyhteyttä. Itse olen erittäin huono ilmaisemaan negatiivisia tunteita tai kestämään esim. toisen suuttumusta, joten mieluiten vain väistän, painan asiat villaisella ja pidän mykkäkoulua. Osittain tähän on vaikuttanut myös miehen alkoholin käyttö, joka on vuosien varrella kasvanut. Hän on muutenkin kiivasluonteinen ja ottaa herkästi itseensä kaiken. Vasta nyt, ainoan lapsemme kasvaessa, olen tajunnut, mihin liemeen olen ajautunut. Alan olla aivan uuvuksissa äitinä ja vaimona. Arjessa, monesti kotitöiden ja lastenhoidon ristipaineissa huomaan olevani lähes koko ajan kiukkuinen. Viisivuotiaan, vilkkaan pojan kanssa tunteeni ajavat vuoristorataa, onnen ja keveyden tunteista aivan hallitsemattomaan vihaan ja raivoon. Tiedän, että osittain projisoin lapseen niitä tunteita, joita kokonaistilanne aiheuttaa. Häpeän samalla omaa käytöstäni; taannun toisinaan aivan lapseksi. Kaiken apeuden ja ajoittaisen epätoivonkin rinnalla koen pieniä ilon hetkiä silloin, kun esim. tullessani töistä kotiin näen isän ja pojan touhuavan yhdessä. Mieheni osaa myös olla kannustava ja hellä, vaikka tiukka onkin sääntöineen ja kasvatusperiaatteineen. Kyllä hän poikaa rakastaa enkä minä haluaisi heitä toisistaan erottaa. Joskus vain arkipäivä tuntuu liian rankalta ja tulevaisuus synkältä. Silloin kuin varkain kuvittelen, miten paljon helpompaa minulle olisi asua pojan kanssa kahden. Haluaisin suoda hänelle rauhallisen ja turvallisen lapsuuden. Itse kaipaisin myös tasapainoa työn ja levon suhteen, omien tarpeideni huomioimista. En haluaisi katkeroitua, vaan olla tyytyväinen elämääni ja kiitollinen siitä. En ole enää aikoihin jaksanut juuri edes rukoilla. Mitä minun pitäisi tehdä? Lue lisää

nimimerkki Herran oma

Mulla on tosi paha olo. Kärsin vakavasta masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. En pysty poistumaan kotoani mihinkään. Mä haluaisin kuolla. Toivoisin niin, että Jumala ottaisi mut jo pois. Rukoilen voimia joka päivä, mutta tuntuu, ettei Jumala kuule mua. Mua ahdistaa niin paljon. Olen myös lääkeriippuvainen. En jaksa enää. Mietin itsemurhaa joka päivä. Mutta pelkään, että joudun helvettiin, jos sen teen. Olen vuosia käynyt terapiassa, turhaan. Mulle on kokeiltu vaikka mitä eri terapiamuotoja ja luonnonlääkkeitäkin. Mulla on koira ja jossei sitä olisi, en poistuisi kotoani edes ostoksille. Mun koira on auttanut mua paljon. Mutta tällä hetkellä mietin, että kuka sitä hoitaa, kun olen hypännyt junan alle... Käyn kirkossa joka sunnuntai. Mua pelottaa niin paljon. Kelan mielestä olen työkykyinen ja siksi en saa rahaa muualta kuin sossusta. Olen ollut poissa työ- ja kouluelämästä jo 3 vuotta vaikka olen vielä nuori. Mä pyydän apua, en jaksa. Lue lisää

nimimerkki Piitu

Olen 38-vuotias nainen. Minulla on neljä lasta. Sain ensimmäiset lapseni jo aivan teininä. Olin herkkä ja uskoin hyvyyteen. Mieheni ei edusta sitä lajia lainkaan. Hän käytti hyväntahtoisuuttani hyväksi kauan. Muutuin, kuin heräsin ymmärtämään hänen pettävän minua noin kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien on kaikki muuttunut. Jatkoimme avioliittoa, joka on henkisesti kylmä. Olen aina vain vihaisempi ja kyynisempi, varsinkin kun tunnen oloni todella yksinäiseksi. En voi luottaa enää ihmisiin. Törmään työpaikallani koko ajan kriiseihin työkavereiden kanssa. Rakastan työtäni. Se on ainut asia, joka saa minut pysymään innostuneena. Tulevaisuus tuntuu painostavalta. Kaipaan niin rakkautta ja läheisyyttä, että olen joka viikonloppu vain ahdistuneempi. Esimerkiksi laitan lauantai-illaksi illallisen ja tunnelmaa, sitten mieheni ohittaa sen ja kiirehtii muualle. Syömme sitten lasten kanssa. Sitten olen jo niin pettynyt, kun mieheni tulee kotiin, että en pysty puhumaan hänelle, vaikka hän yrittää olla kuinka iloinen tahansa. En tiedä kuinka kauan jaksan enää tätä möykkyä rinnassani. Lue lisää

nimimerkki Sam

Miten ihmeessä saisin elämäni kuntoon? Olen jo vuosien ajan pyrkinyt täyteen raittiuteen, mutta kolmea viikkoa pidempää raitista jaksoa minulla ei ole näiltä ajoilta. Olen täysin uupunut järjestämään elämääni kuntoon joka kännireissun jäljiltä. Juuri kun kaikki näyttää ja tuntuu hyvältä, niin sekoan ja sählään muutaman päivän ties missä (itse en muista koskaan). Ystäviä ei ole ja seurustelusuhde on aivan päin honkia. Ainoat ystäväni ovat samanlaisia alkoholisteja kuin minäkin. Tyttöystävästäni en uskalla luopua, koska se voisi olla viimeinen tikki. Työpaikalla on tullut jo muutama suullinen ja yksi kirjallinen varoitus. Koko ajan vaan ahdistaa ja hävettää. Koskaan ei tiedä, mitä on tapahtunut ja kuka on nyähnyt... Apua... Lue lisää

nimimerkki Rakastava

Olen 41-vuotias nainen. Olen naimisissa sen ainoan miehen kanssa, jota koskaan olen rakastanut. Nyt miehelläni ja minulla on kuitenkin erittäin paha kriisi meneillään. Avioeron harkinta-aika on jo tullut täyteen, mutta emme ole vielä tehneet eropäätöstä. Kriisi sai alkunsa minun uskottomuudestani. Se ei varmaankaan ollut ainoa ongelma, mutta tärkein. Olen joutunut hirvittävän kivun kautta käymään asian läpi itseni kanssa ja selvittämään, mistä suhteessa oli kysymys ja mihin sisäiseen ongelmaani hain siitä huojennusta. Olen nähnyt oman kipuni ja todella muuttunut ihmisenä. Rakastan miestäni. Olemme olleet yhdessä 15-vuotiaista lähtien ja meillä on neljä lasta. Mieheni pelkää päästää minua lähelleen, koska on tullut niin pahasti satutetuksi. Tilannetta mutkistaa entisestään se, että miehelläni on suhde. Eräs nainen ryhtyi jonkinlaiseksi "terapeutiksi" ja kuuntelijaksi miehelleni suhteeni selvittyä. Tiesin alusta lähtien, että heillä oli suhde, vaikka ei aluksi seksuaalista. Se loukkasi minua, koska yritin saada asioitamme kuntoon ja koin, että mieheni puhuu kaikki asiat vain tälle naiselle. Nyt olemme mieheni kanssa asuneet erossa keväästä asti. Hänellä on nyt myös seksisuhde tämän naisen kanssa, joka on eronnut itsekin. Kaikesta huolimatta emme ole vielä onnistuneet tekemään eropäätöstä. Olemme mieheni kanssa kiinni toisissamme edelleen. Meillä on vahva henkinen side ja olen aina kokenut, että kuulumme yhteen. Olemme muutaman kerran käyneet perheasiain neuvottelukeskuksessa yhdessä ja saaneet paremman keskusteluyhteyden muutenkin. Tilanne on erittäin vaikea. Olen voimieni äärirajoilla. Olen ollut todella masentunut ja kannan hirvittävää syyllisyyttä. Rukoilen päivittäin liittomme ja mieheni paranemisen puolesta. Se on ainoa, mikä rauhoittaa. En oikeastaan itsekään tiedä, mikä on kysymys, mutta jotain apua ja huojennusta kaipaan. Lue lisää

Syvän kaipuun murtama

Olen nuori yksinhuoltaja-äiti. Seurustelin hetken aikaa miehen kanssa, jonka kanssa luulin pystyväni jakamaan elämän ilot ja surut. Hän oli minulle lähes täydellinen. Menetin hänet äsken auto-onnettomuudessa. Poikaystäväni perhe, jotkut sukulaiset ja ystävät syyllistävät tästä kuolemasta minua, koska meillä oli kuolinillan aikana humalaista riitelyä. Nyt tämä syyllisyys painaa raskaasti. Ikävä satuttaa niin, että sanat eivät riitä kertomaan. Eikö ole minkäänlaista keinoa, miten voisin saada tietää, antaako hän minulle kamalat sanani anteeksi? Haluan hänen tietävän, kuinka tärkeä hän minulle ja lapsellesi on, koska niin paljon jäi sanomatta. Lapseni vuoksi yritän jaksaa, vaikka raskasta on. Olen rukoillut Herralta, etä ottaisi minut luokseen. Mietin myös,näenkö häntä enää. Odottaako hän minua, kunnes minun aikani koittaa? Lue lisää

nimimerkki Onko oikeasti

Moi Onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka olisivat tehneet jollain tapaa "diilin" paholaisen kanssa? Jos on, niin mistä heidät tunnistaa? Epäilen, että eräs tuntemani henkilö on tällaisen "pahan" vallassa. Vai onko kaikki päätelmäni vain mielikuvituksen tuotetta? Haluaisin auttaa ystävääni, mutta tunnen, että olen yksin voimaton. Asia vaivaa minua kovasti, enkä voi siitä kenellekän maallikolle puhua. Olisiko kirkon piirissä joitain tämän "alan" asiantuntijoita, joiden kanssa puhua asiasta? Lue lisää

Nimimerkki Murrr

Olen lukenut Huojentamoa, enkä ole välttynyt käsitykseltä, että vastauksesi ovat itsekkään feministisiä. Kysymykset, joita julkaistaan, käsittelevät enimmäkseen miesten alkoholismia ja avioeroja, joihin sinulla on myönteinen kanta vastoin Raamatun lakia. Nykyinen maallinen laki, joka antaa mahdollisuuden avioeroon, vesittää koko avioliiton. Valitettavasti en voi meidän lakiimme vaikuttaa, mutta uskoisin, että jos avioerot olisivat mahdottomia, niin avioliitotkin olisivat onnellisempia, kun liiton jatkuvuuden ja omien tunteidensa puolesta ei tarvitsisi joka päivä olla huolissaan. Eron läpikäyneet ja asian kanssa painivat tarvitsevat toki tukea. Siitä suuri kiitos sinulle. Toinen asia, mikä nykymenossa on pielessä, on naisten työssäkäynti. Miten kukaan voi kuvitella, että nainen jaksaisi osoittaa miehelleen rakkautta kaiken sen rumban ja stressin jälkeen, jonka he joutuvat kohtaamaan työssä ja kotona? Ja minkä vuoksi? Vain jotta perheisiin saataisiin enemmän rahaa, jolla hankkia tyhjänpäiväisiä aikuisten leluja. Minne vastauksistasi on jäänyt rohkaiseminen lähimmäisenrakkauteen? Rakkaus on tekoja. "Ei ole suurempaa rakkautta kuin kuolla ystävänsä puolesta." Hyvin yksinkertaista, mutta hirvittävän vaikeaa. Eikö sinun tulisi itsekkyyteen ja itserakkauteen kannustamisen sijasta rohkaista lähimmäiseen kohdistuviin rakkauden tekoihin ja lohduttaa armolla meitä kaikkia, jotka emme siihen itsekkyydeltämme aina pysty! Ja vielä asia, jonka olet kokonaan sivuuttanut on homoseksuaalisuus. En voi uskoa, ettetkö olisi saanut ahdistuneita kysymyksiä siitä aiheesta. Miksi olet aiheen sivuuttanut? Eivätkö homot ole ihmisiä ollenkaan? Eivätkö homot saa / voi rakastaa? Hyvää talven jatkoa ja jaksamista työssäsi ja elämässäsi! Lue lisää

nimimerkki Eroavainen

Olen kahden pienen lapsen äiti ja olen kyllästynyt mieheeni. minusta tuntuu, että en ole koskaan kunnolla rakastanutkaan häntä. Miehen mielestä suhteemme on ihan ok, mutta minä en edes halua olla hänen lähellään. Emme juurikaan halaile, suukottele emmekä hellittele toisiamme. Seksiä on noin kerran vuodessa. Kummallakaan ei ole suhdetta keneenkään muuhun. Suhteen alussa olin toki kovin ihastunut, mutta aina on tuntunut, että jotain puuttuu. Pidän miehestäni, mutta olemme kovin erilaisia ja tahdomme eri asioita elämältämme. Mieheni ei tee juuri mitään kotona. Hänen suhteensa vanhempaan lapseemme (4v.) on huono. He riitelevät jatkuvasti ja lapsi kertoo olevansa iloinen, kun isä ei ole kotona. Olen sanonut, että haluan erota, mutta koska olen aina ollut niin kiltti ihminen, minun on vaikeaa pysyä päätöksessäni. Mieheni haluaisi vielä yrittää. Olen aina unelmoinut suuresta perheestä ja pelkään, että unelmani rikkoutuu, jos jätän mieheni. Mutta tietenkään hänen kanssaan ei kannata hankkia lisää lapsia, vaikka lapset ovatkin minulle tärkeimpiä. Silti tahtoisin myös miehen jota rakastan, sieluntoverin. Luulen, että menin naimisiin, koska pelkäsin muuten jääväni yksin. Pelkäsin, että en saa lapsia, että en kuitenkaan löydä sitä oikeaa. Sen jälkeen, kun puhuin erosta, mieheni on kaikin tavoin yrittänyt parantaa tapansa, mutta minulta on jo toivo mennyt. niin monta vuotta olen vain niellyt suuttumukseni ja kiukkuni ja alistunut asemaani, että en enää usko pystyväni rakastamaan miestäni. Mutta pitäisikö silti yrittää lasten takia? Lisäksi en kestäisi sitä, että jos eroaisimme, en tapaisi lapsia kuin esimerkiksi joka toinen viikko. Lapset eivät ole kiintyneet isäänsä ja kokevat saavansa vain minusta turvaa. Lue lisää

nimimerkki Tiina Maria

Olen tässä miettinyt, miten saisi hengen paremmin lähtemään. Sairastan etenevää neurologista sairautta, astmaa, allergiaa, toinen puoli on halvaantunut, selässä on vikaa. Lisäksi on pahaa masennusta, unettomuutta jne.. Viisi vuotta olen nyt juossut lääkäreissä. Eläke on kokonaista 566€/kk, josta maksan pikku asuntoni vuokran. Toki asumistukeakin saan, mutta joka kuukausi jää käteen maksimissaan 400€. Minulla ei ole kunnon vaatteita. hiukseni olen jo 10 vuotta koettanut leikata itse. Kenkäni ovat rikki. Kannan huolta kehitysvammaisesta pojastani, joka on asunut nyt kuusi vuotta laitoksessa, koska en jaksanut sairauteni takia häntä hoitaa. Minulla ei ole elämässäni ollut yhtään ainoata ystävää tai kaveria. Turha siis sanoa, että pyydä jotakin läheistä juttelemaan tai auttamaan, kun ei läheisiä ole ikinä ollutkaan. Ainoat ihmiset, joille olen viime vuosien aikana puhunut, ovat lääkäreitä tai esimerkiksi vammaispalvelun työntekijöitä, jotka nekin koko ajan vaihtuvat. Kuljetuspalvelun avullakaan en voi sen kalleuden vuoksi paljon liikkua. Tällaista kivuliasta ja yksinäistä elämää ei kukaan jaksa. Lehtiä, TV:tä tai radiotakaan ei ole. Hieman ne ajankuluani auttaisivat. Olen pärjännyt alle 20-vuotiaasta yksin vammaisen lapseni ja toisen sairastelevan, sydänvikaisen lapseni kanssa. Olin 15-vuotias, kun jouduin muuttamaan kotoa. En ole itsesäälissä ehtinyt rypeä, vaan työtä on pitänyt tehdä. Lopettakaa ainakin te terveet ihmiset jatkuva valitus turhasta. Miettikää, miltä vuodesta toiseen tuntuisi olla täysin yksin, toisten armoilla, ilman rahaa, kipeänä ja lähes liikuntakyvyttömänä ja katsella vain ulos ikkunasta ulos ja miettiä, mitä minunkin elämälläni on merkitystä. Hyvää loppuyötä! Ihana saada kirjoittaa ajatuksia.Pojan tietsikka on huomiseen asti lainassa, omaa ei ole. Lue lisää

Nimimerkki Tupsu5

Olen 52-v. nainen ja lokakuussa sain tietää miehelläni olevan toinen nainen. Olemme olleet 29 v avioliitossa ja meillä on 3 poikaa, joista nuorin asuu vielä kotona.Tämä uskottomuus jatkuu, hän on tavannut ilmeisesti sielunkumppanin, ikäiseni eronneen naisen. Ongelma on se, että minulla on niin paljon tunteita miestäni kohtaan, etten tahtoisi erota.Kuitenkin tilanne nyt on se, että mieheni on tämän toisen naisen kanssa viikonloput ja tapailee viikollakin, mutta viikolla on yöt kotona. Erosta keskustellaan, paperit ovat kotona, mutta niitä ei ole täytetty. Perheasian neuvottelukeskuksessa olemme käyneet ja yritämme välillä keskustella, mutta se on vaikeaa. Pohdin vain, jaksanko tätä. Onko mies sen arvoinen, että pitäisi olla kärsivällinen ja katsoa kestääkö suhde? Rukoilen päivittäin, kuten myös sukulaiseni ja ystäväni, että avioliittomme ei rikkoutuisi, mutta raskasta tämä on. Lue lisää

Nimimerkki Sisintä jäytää

Pyydän rukoilemaan tyttäreni puolesta. Hän on alkanut seurustelemaan "sukulaiseni" kanssa. Pojan mummo on serkkuni. Poika on eronnut pari kuukautta sitten. Tilanne askarruttaa meitä vanhempia kovasti. Lue lisää

Nimimerkki Maaria

Hei! Elämässäni monet asiat ovat hyvin. On hyvä perhe, asunto ja töitäkin. Minua kuitenkin kiusaa suuresti eräs asia. Jos jotakin häviää, en osaa suhtautua siihen huumorilla tai ”antaa mennä", vaikka muuten en mikään tiukkapipo olekaan. Ajoittain olen melko onneton tämän takia. Tuntuu, että pidän maailmaani kasassa vain lajittelemalla tavaroita (esim. lasteni leluja). Yritän piilottaa tämän neuroosin mahdollisimman hyvin monilta ystäviltämme. Saatan naureskella sille ja laskea leikkiä, mutta yksin jäätyäni käytän kallisarvoista aikaa hukkaan etsiessäni tavaroita. Yritän olla mahdollisimman hyvä äiti. Usein olen ihan poikki illalla. Oikeastaan haluaisin paljon rauhaa ja omaa aikaa, mihin ei ole kahden pienen ja vilkkaan lapsen äidillä juurikaan mahdollisuuksia. Toisaalta, kun joskus pääsen "tuulettumaan", hermoilen, mitä kotona tapahtuu ja löytyvätkö kaikki tavarat lapsenvahdin tai mieheni jäljiltä. Oman äitini kanssa välini ovat huonot. Olemme yrittäneet puhua asioista, mutta se päättyy vain riitelyyn. Hän ei hoida lapsiani lähes koskaan, vaikka aina heitä nähdessään onkin heistä iloinen. Mikä neuvoksi? Onneksi mieheni on aika ymmärtäväinen ja meillä on hyvä suhde, yleensä. Onko kellään muulla samantyyppisiä ongelmia? Iloista joulunaikaa teille kaikille! Lue lisää

Nimimerkki Turhautunut

Hei. Koen, että media ja aikaisemmat kokemukseni ovat vääristäneet seksuaalisuuttani. Tunnen usein riittämättömyyttä ja tuomitsen itseäni, koska sukupuolielämäni ei ole sellaista kuin sen "pitäisi" olla. Tämä aiheuttaa turhia paineita mm. parisuhteelle. Voiko Jumalalta pyytää seksuaalisuuden eheytymistä ja muutenkin apua tällaisiin "ongelmiin"? Lue lisää

Nimimerkki Maria

Olen ollut 3 v avoliitossa ja olen ollut onnellinen. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut vuoden sisällä ja välimme ovat viilentyneet. Minulla on ollut aiemmin jo kaksi avoliittoa ja molemmat ovat katkenneet minun aloitteestani. Nyt pelkään, että olen taas samalla tiellä. Kaikki alkaa siitä, että muutun hyvin levottomaksi ja vähitellen kuvioon alkaa tulla ihastumisia yhteen tai useampaan mieheen. Nämä saattavat johtaa pettämiseen asti. Olen todella hermostunut ja tuntuu, etten koskaan pysty rauhoittumaan. Olen kuitenkin jo yli kolmekymppinen nainen. Kaikki "normaali" tuntuu niin kaukaiselta, lapset, asunnon osto, ym. Olen tullut siihen tulokseen, etten vaan osaa aikuistua eikä se kiinnosta minua. Kuitenkin haluaisin, että minulla olisi elämässä tasapaino ja minut hyväksyttäisiin. Ja ennen kaikkea voisin hyväksyä itseni, mikä on erittäin vaikeaa. Lue lisää

Nimimerkki Ei pääkaupunkiseudulla

Huoli anoppilastani. Kun kotona asuu alkoholisti, joka vain pissaa ympäriinsä, sammuu ja nukkuu, voiko sellaisen saada johonkin pakkohoitoon, kun mies ei itse edes tunnusta ryyppäävänsä? Täyshoito (ruoka, siivous ja puhtaat vaatteet) järjestyy anopin toimesta. Läheisriippuvuus on jatkunut kauan ja alkoholismi salattiin lähes 30 vuotta lähipiiriltä. Vain oma perhe tiesi ja järjesti asiat niin, että arki sujui välillä ilman isääkin. Haju on asunnossa sietämättömän pistävä, kodissa on likaista ja epäsiistiä, appiukon päällä olevat vaatteet ovat märät. Vaipoista ei edes puhuta. Kun eihän hän edes ryyppää... Ja silti saattaa seisovilteen kaatua maahan sammuneena. Uhittelee ja kiroilee, muttei ole väkivaltainen. En haluaisi lasten näkevän ukkia tuollaisena. MITÄ VOI TEHDÄ??? Tätä on jatkunut liian kauan. Kerran jo haimme anopille avioeron ja appiukolle häädön, mutta Alzheimerintautia sairastava anoppi otti ukon takaisin. Sama prosessi ei tule onnistumaan. Mutta näinkään ei voi jatkua. Tilanne ahdistaa ja vie energiaa. Tämä kuitenkin suurin huoli... vaikka muitakin... Lue lisää

Nimimerkki Marja

Olen tilanteessa, jossa joudun miettimään yhteisen elämän jatkamista mieheni kanssa. Suhteessamme on ollut väkivaltaa ja suurin ongelma on alkoholi. Lupaukset tilanteen muuttumisesta on kuultu ja uskottu ja luottamus on silti petetty. Nyt kuitenkin skeptisestä asenteestani huolimatta mies on näyttänyt hieman merkkejä parannuksesta. Vanhat tapahtumat vaivaavat ja pelkään mitä tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. Silloin kun mies ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, suhteessamme ei ole mitään ongelmia. Olen miettinyt monta viikkoa mitä tehdä tämän suhteen kanssa. Haluaisin tietää myös että onko seurakunnalla jonkinlaista keskustelumuotoa pareille? Ja mitä se käytännössä sitten on? Lue lisää

Nimimerkki Kiinnostunut

Mitä Raamattu sanoo esiaviollisesta seksistä? Entä mikä on Luterilaisen kirkon ja -ylipäätään protestanttien- virallinen mielipide aiheesta? Lue lisää

Nimimerkki Uupunut

Mitä pitää tehdä, kun tuntuu, ettei kerta kaikkiaan jaksa enää? Kun on rukoillut jo monta vuotta Jumalaa auttamaan yksinäisyydessä ja antamaan rakkautta elämään eikä mitään tapahdu. Kun sydän on rikki. Ja kun tietää, että puolestani on rukoiltu. Voiko Jumala olla vihastunut minuun niin paljon, että Hän ei halua auttaa tässä asiassa minua? Ja mistä saan voimaa siinä tapauksessa, jos Jumalan suunnitelmien mukaan minulle ei ole tarkoitettu tässä maailmassa ketään jakamaan elämää kanssani? Rakastan erästä ihmistä todella paljon, luulin hänen olleen vastaus rukouksiini. Olin myös pyytänyt Jumalalta, että hän säästäisi minut pettymykseltä. Nyt tuntuu, että minua on vain koeteltu siitä lähtien. Olen ollut jo usean vuoden todella onneton. Pitääkö minun jo luovuttaa vai vieläkö voin jatkaa pyytämistä? Lue lisää

Nimimerkki Ahdistunut 29v.

En tiedä, miten pääsisin elämässäni eteenpäin. Olen ollut aviomieheni kanssa yli kymmenen vuotta. Pari vuotta sitten tutustuin toiseen mieheen ja rakastuimme. Suhteemme ei koskaan edennyt fyysiseksi, mutta asiasta syntyi parisuhteessani, ja sen ulkopuolella, iso kriisi. Lopulta tämä toinen mies katkaisi välinsä minuun täysin ja alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Jatkoin aviomieheni kanssa. Kävimme terapiassakin. Ajattelin kuitenkin tätä toista miestä koko ajan. En olisi halunnut menettää häntä kokonaan. Kuukausia myöhemmin kohtasin hänet uudelleen. Kävimme keskustelun, joka loukkasi minua syvästi. Viimein muutin mieheni kanssa pois paikkakunnalta. Ajattelimme, että parisuhteemmekin paranisi muuton myötä. Nyt kuulin, että tämä toinen mies on saamassa vauvan naisensa kanssa. Uutinen oli minulle suuri järkytys. Tunnen syyllisyyttä aviomieheni vuoksi. En ole ollut suhteessamme sataprosenttisesti. Olen henkisesti rikkonut aviolupaukseni. Silti en pysty irrottautumaan miehestäni. Puhumme erosta usein, mutta näemme molemmat sen epäonnistumisena. Mitä minun pitäisi tehdä? Tiedän tehneeni virheitä ja käyttäytyneeni väärin. Olenko vain rakastunut unelmaan, rakastumisen tunteeseen? Voinko löytää onnen parisuhteestani vai olisiko meille parempi erota? Lue lisää

Nimimerkki Kati 08

Oon 23- vuotias diakoniopiskelija. Joudun tän kuun lopussa ulos asunnostani eikä uudesta oo tietoo. Ei oo kyse siitä, etten ois yrittäny ettii. Kaikkeni oon koittanu. On mulla toki lapsuudenkoti, jonne oon tervetullut aina, mut en sinnekää haluu, ku se tarkottaa sitä, et pitäs lopettaa koulu. Se koti on meinaa sen verran kaukana. Pyydän esirukousta. Lue lisää

Nimimerkki Lumikide

Nykyinen työni on erittäin fyysisesti raskasta ja onpa siellä ns. ikärasismiakin. Olen koko ajan etsinyt kevyempää työtä. Nyt minulle onkin tarjottu melkeinpä vuoden loppuun saakka entisestä työpaikastani sijaisuutta, joka todennäköisesti tulee jatkumaan. Pyydän Jumalan kosketusta ja esirukousta, että minulle myönnettäisiin työlomaa vakinaisesta työstäni ja osaisin toimia Jumalan tahdon mukaisesti ratkaisuissani. Teitä siunaten. Lue lisää

Nimimerkki Jouko

Olen 43-vuotias mies.Olemme olleet avioliitossa vuodesta 1999. Suhteemme muuttui rakkaudettomaksi, ilmeisesti keskusteluyhteyden puututtua. Olen muuttanut joulukuussa omaan asuntoon sillä ajatuksella, että pidetään etäisyyttä vähän aikaa ja yritetään uudestaan vaikka terapian kautta. Kuukausi asumuseron jälkeen sain kuulla, että vaimo onkin rakastunut toiseen mieheen.Nyt tilanne on se, että olen syvästi masentunut enkä tiedä mitä tekisin. Lue lisää

Nimimerkki Kantele

Hei, kysyisin kuudennen käskyn uudesta versiosta "älä tee aviorikosta" (vrt. "älä tee huorin"). Onko synti, jos elän mieskaverini kanssa kuten avioliitossa, mutta emme ole naimisissa emmekä kai haluakaan mennä? Molemmilla on oma asunto ja asummekin eri paikkakunnilla. Me olemme uskollisia toisillemme, mutta minua ajatteluttaa, että elänkö nyt ns. synnissä. Olen kuullut jo selitykset "yhteiskunnan silmissä, muiden ihmisten silmissä, vastuu, kunnioitus, arvostus” jne. Uskomme Jumalaan ja kunnioitamme kristillisiä arvoja, mutta onko tämä nyt aivan epäkristillistä ja kuolemansynti tai ylipäänsä synti? Kiitos vastauksesta. Lue lisää

Nimimerkki Barbamama

Hei! Olen 30-v yh kotiäiti ja minulla on 7-, 4- ja 2- vuotiaat lapset. Kaksi isointa on päivisin päiväkodissa ja kodinhoitaja käy välillä. Vuosia jatkuneen vaikean avioliiton (mies sairastui psyykkisesti ja on sairaalassa) ja sitä seuranneen hankalan eron takia kärsin masennuksesta. Olen kokeillut jo useampaa masennuslääkettä ja käynyt lääkärissä sekä psyk.hoitajan juttusilla. Nyt kuitenkin tunnen olevani ihan lopussa: väsymys on jatkuva olotila, ahdistaa ja pinna on kireä kuin viulun kieli. Tuntuu, että haluaisin tästä elämästä pois tai että haluaisin, että joku paremmin jaksava ottaisi lapset. En ole kuitenkaan uskaltanut oikein puhua tästä olosta kellekään, jos vaikka oikeasti menettäisin lapset. Olen heitä kuitenkin ihan hyvin hoitanut ja rakastan heitä todella paljon enkä käytä alkoholia tms. En oikeastaan halua myöntää läheisillekään ihmisille, etten meinaa jaksaa. Yritän vaan näyttää kaikille, että kyllä tämä tästä ja touhuan lasten kanssa aika paljon (yli omien voimien). Isovanhemmat ovat kaukana eikä lähiverkostoa oikein ole. En tiedä mitä tehdä. En halua olla tällainen vihainen ja väsynyt äiti koko ajan. Ja pelkään, että tulee se päivä jolloin tapahtuu joku lopullinen katkeaminen tai sairastuminen. Olen rukoillut niin usein kuin jaksan ja luotan toki Taivaan Isän huolenpitoon. Mutta nyt olen kysymysmerkkinä. Lue lisää

Nimimerkki Saarnaajan vaimo

Hei, olemme keski-ikäinen, vasta muutamia vuosia aviossa ollut pari. Miehelläni on narsistinen luonnehäiriö. Olimme olleet yhdessä pari vuotta, kun hänen oikuttelunsa ja kummallinen käytöksensä sai diagnoosin. Olen pari kertaa laittanut eron vireille, mutta antanut sen raueta. Olemme uskovaisia ja mieheni on saarnaaja vapaiden suuntien seurakunnissa. Tämä tekee ongelman vaikeammaksi, koska eroa ei seurakunnissa hyväksytä. En hyväksy sitä itsekään sisimmässäni omalla kohdallani - toisia en toki mene tuomitsemaan - siksi olen antanut hakemusten raueta. Mieheni ei ole fyysisesti väkivaltainen, henkisesti sitäkin enemmän. Hän pyrkii hallitsemaan minua ja raivostuu, kun en siihen alistu – enää. Alussa tyhmyyksissäni tein niin, kun en ymmärtänyt, mistä todellisuudessa on kyse. Hän käyttäytyy sopimattomasti, nimittelee minua, saa raivokohtauksia, pitää mykkäkoulua. Järki sanoo, että ei ole mitään mieltä jatkaa tätä liittoa, koska kaiken tuollaisen johdosta hyviä hetkiä ja läheisyyttä on todella vähän. En tiedä, mitä tehdä. Olen todella uupunut tilanteeseen. Onko seurakunnassanne esim. vertaistukiryhmää tai jotain vastaavaa narsistien uhreille? Ymmärtääkseni meitä on paljon. Lue lisää

Nimimerkki Ei adventisti vielä muttei luterilainenkaan enää

Hei Martta Luin netistä vastauksesi Huojentamoon kirjoittaneelle henkilölle koskien sapatinviettoa ja sitä kuinka häntä ahdisti adventistiystävän kehotus pyhittää lauantai sunnuntain sijaan lepopäiväksi. Ymmärrän, että tarkoituksesi on varmaan lieventää ahdistusta. Lepopäiväkysymys ei ole kuitenkaan vähäpätöinen kysymys eikä kymmenessä käskyssä sanota, että sen kun valitset minkä vain viikonpäivän haluat lepopäiväksesi pyhittää tai pyhitätkö mitään. Siksi pyytäisin, että itse tutkisit asiaa tarkasti jakaessasi raamatullisia neuvoja tässä asiassa. Lue lisää

nimimerkki maria

Mitä tehdä? Asun maalla kaukana omasta suvustani, johon minulla on hyvät välit. Olen menettämässä vakituisen työni, koska erilaisen uskoni takia olen joutunut vahvempien ja ilkeidenkin ihmisten hyväksikäytön kohteeksi. Paikkakunnalla minua ei juuri kehuta vaan ihmisten ilkeät mielet näkyvät ja joskus ovat kuuluneetkin. Erosin täällä puolisosta pitkästä liitostani. Lapset piti jättää hänelle erossa, koska en saanut asuntoa, jossa olisi ollut heille tilaa. Meitä pilkataan varmaan, vaikka lapseni eivät puhu siitä. Jumala, ota nyt tässä meidät syliisi ja jos et minua takaisin ota, niin olen kyllä tuomioni ansainnut. Lupaan yrittää paremmin pysyä tielläsi. Lue lisää

Nimimerkki Täti keski-iässä

Hyvin läheinen ja tärkeä ystäväni on ollut vuosikausia vaikeiden lapsuudenkokemuksien sekä sen myötä syntyneen masennuksen "vankina". Hän on harras ja ehdoton kristitty, joten usko ja rukoileminen ovat pitäneet hänet tolpillaan, mutta mitään edistystä en ole muutoin huomannut. Koska olen itsekin läpikäynyt masennuksen tiedän, että sen paranemiseen tarvitaan myös tahtoa parantua. Koska olen nyt kahdeksan vuotta kohdellut kristittyä ja masentunutta ystävääni silkkihansikkain ja tavanomaisen Jumalaa pelkäävän kasvatuksen saaneena ihmisenä varonut kajoamasta hänen uskoonsa sekä Raamatun tulkintoihinsa, alan todellakin väsymään ja olen valmis kääntämään hänelle selkäni, koska mielestäni hän käyttää uskontoa ja masennusta vain hyväkseen. Lue lisää

Nimimerkki Kohta yksin

Olen naimisissa oleva nuori nainen, joka viime viikkoon asti luuli kaksivuotisen avioliittonsa kestävän elämänsä loppuun asti. Viime viikolla aviomieheni kuitenkin riidan päätteeksi murtui ja kertoi itkien, että on viimeiset 4 kk ollut rakastunut johonkin toiseen. Hän on kuulemma yrittänyt päästä tästä rakastumisen tunteesta eroon, muttei ole pystynyt vaan ajattelee toista naista lakkaamatta. Olen yrittänyt ymmärtää miestäni, mutta en pysty. Minua masentaa ja huomaan ajattelevani itsetuhoisia ajatuksia. En halua mitään muuta kuin että aviomieheni jatkaisi elämäänsä kanssani. Lue lisää

Nimimerkki Minea

Hei, olen 22- vuotias opiskelija. Ensimmäistä kertaa asun nyt ulkomailla, olen vaihto-opiskelija. Minulla on vaikea suhde itseeni ja kehooni ja tunnen siitä syyllisyyttä, kun maailmassa on tärkeämpiäkin asioita. Olen mm. sairastanut kaksi vuotta bulimiaa. En tiedä, miten saattaisin itseni paremmin avuksi maailmalle, kun en osaa itseänikään auttaa. Ajatukset tuntuvat kiertävän vain oman itseni mollaamisessa ja syyllisyyttä tuntiessa. Kiitos. Lue lisää

Nimimerkki Väärällä polulla ja pahasti

Hei! Olen eksynyt väärälle polulle ja pahasti. Olen alle nelikymppinen nainen ja eksynyt bondage-dicipline-sado-masokismin eli lyhennettynä bdsm:n maailmaan. Olisinkin kysynyt, että onko seurakunnassa seksuaaliterapeuttia tai vastaavaa, johon voisi ottaa yhteyttä? Juttelin pitkään asiasta uskovan ystäväni kanssa ja hän sanoi, että kyse on riettauden synnistä. Asia on vaivannut minua jo pitkään ja vihdoin uskalsin edes ystävälleni asiasta mainita. Haluaisin keskustella jonkun kanssa, mutta sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tietää sekä seksuaalisuudesta että uskosta. Paljon puhutaan homo- ja lesbopareista, mutta mites nämä vielä pienemmät ryhmittymät... On kuin minussa olisi kaksi persoonaa: uskova ja rietastelija. Eivätkä nämä kaksi sovi oikein yhteen. Olen erittäin hämmentynyt ja pelokaskin. Mistä voisin saada apua? Lue lisää

Nimimerkki Enkelipoika

Olen etsimällä etsinyt täältä Rovaniemeltä lapsensa menettäneiden sururyhmää. En vain löydä vaikka katson netistä ja lehtien ilmoituksista. Haluan puhua samankokeneiden kanssa, kun tuntuu ettei kukaan käsitä suruani. Lue lisää

Nimimerkki Myy

Pyytäisin rukoilemaan apua, että jaksaisin. Olen niin väsynyt koko elämään ja loputtomaan pohjattomaan yksinäisyyteen. Olen 16-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti, häneen takiaan haluaisin jaksaa. Pojalla menee onneksi hyvin, on harrastuksia ja kavereita, koulukin menee ihan hyvin. Hänen takiaan haluaisin jaksaa. Mitään muuta syytä minulla ei olekaan jaksaa... Kiitos! Lue lisää

Nimimerkki Anne

Oikeastaan minulla on vain yksi kysymys: Miksi? Miksi tämä kaikki tuska ja itku täällä maan päällä, miksi Jumala sallii meidän kärsiä? Itse olen masentunut yksinäisyydestä, haluaisin löytää parisuhteen, mutta Jumala ei vastaa rukouksiini. Minulle on selitetty, että aina Jumala ei vastaa, niin kuin me haluaisimme. Miksiköhän Jumala haluaa, että minä olen yksin? Lue lisää

Nimimerkki Mustis

Hei! Olen 20 vuotta avioliitossa elänyt kolmen lapsen äiti. Avioliitossamme on ollut jo pitkään ongelmia, joihin olemme hakeneet apua. Vuosia sitten olimme avioliittoleirillä, kävimme myös perheneuvonnassa pahimman kriisin aikaan. Suurimmat ongelmamme liittyvät raastaviin riitoihin ja mustasukkaisuuteen. Välimme on kuitenkin rikkonut pahasti suhde kummilapseen. Tämä tyttö on aina ollut meille läheinen ja viettänyt öitä meillä jne. Molemmat olemme olleet hänen tukenaan. Noin 16-vuotiaana tyttö alkoi ilmeisesti ihastua mieheeni, joka varmaan koki tämän huomionosoitukset imartelevina. Monessa yhteydessä koin hänen vievän minun paikkani mieheni rinnalla. Onko soveliasta, että naimisissa oleva mies tapailee 21- vuotiasta nuorta naista kahden kesken ja elokuvia katsellen aamutunneille asti? Sitäkö minun pitää sietää loppuavioliittoni? Olenko vain sairaalloisen mustasukkainen, kuten mieheni väittää? Lue lisää

Nimimerkki Uskostaan ahdistunut

Olen seurustellut n. pari vuotta ns. ei-uskovan pojan kanssa. Tammikuussa aloitin koulun, jossa opiskelin Raamattua. Jossain vaiheessa joku pappi siellä heitti kommentin, että ei pitäisi seurustella ei-uskovan kanssa. Lopetin koulun, koska koin hirveätä syyllisyyttä ja ahdistusta koko ajan. Pelkään että alan ajattelemaan kihlatustani kauheita ajatuksia ja pelkään, että Jumala haluaa sanoa minulle vain että teen väärin, koska olen menossa naimisiin ei-uskovan kanssa. Lue lisää

Nimimerkki Toni08

Esirukouspyyntö. Tunnen hirvittävän suurta seksuaalista vetoa omaa sijaisäitiäni kohtaan. Hän on jo tosin vanha, mutta on todella hyvin säilynyt. Tahtoisin, että Jumalan tahto toteutuisi minun ja hänen välillään. Lue lisää

Nimimerkki Kaivokselan puolesta ja retriittiin kiinnostunut

Olen todella kiitollinen, jos Kaivokselan palaneen kirkon tilalle löytyy jokin toinen tila, jossa hartaushetkiä ja Jumalanpalveluksia voitaisiin viettää. Olen jotenkin niin eksyksissä, kun ei ole seurakuntayhteyttä ja valitettavasti meidät n.30v sinkut tunnutaan unohtaneen kaikissa seurakuntapiireissä, niin kirkollisissa kuin karismaattisissakin piireissä. Mistä voi saada seurakuntayhteyttä, kun missään ei ole mitään muuta kuin vanhus-, lapsi- ja perhepiirejä? Joistain sinkku-illoista olen lukenut, mutta kaipaisin seuraa ja EHKÄ mahdollisuutta tutustua toisiin sinkkuihin, en mitään "parinteko-ohjelmia". Toivon, että Kaivokselan tilan avauduttua tilanteemme Kaivokselassakin muuttuisi. Olisi mukava, jos täälläkin olisi Raamattu-piirejä kaiken ikäisille. Retriititkin kiinnostaisivat, mutta missä niitä on? Paljonko maksavat? Onko niihin kuljetukset? Lue lisää

Nimimerkki Kaivokselan puolesta ja retriitteihin 2

Iso kiitos Martalle vastauksesta Kaivokselan puolesta ja ideasta perustaa jotain meille +30 ikäisille. Halauksin ja hyvää kesää, Kaivokselan puolesta forever Lue lisää

Sections

Osiot

Omat työkalut

Kirkon uutisia

Sivun toiminnot