Väliaikaisuutta

Muutin maaliskuun lopulla Mongoliassa Arhangain läänistä länteen Zavhanin lääniin, kaupunkiin, jonka nimi on Uliastai. Kylväjä eli täkäläisittäin FLOM-M käynnistää täällä myöhemmin tänä vuonna Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston suurelta osin tukeman tietokoneiden parissa työskentelevien koulutushankkeen. Meillä ei siis tähän asti ole ollut mitään eikä ketään Uliastaissa.

Ajoimme reilut 500 km Arhangain Tsetserlegistä Uliastaihin Lavikaisen Sannan ja yhden paikallisen miehen kanssa. Siihen meni kahtena päivänä yhteensä 13 tuntia. Silloin oli vielä puolet matkasta aivan talvista lumimaisemaa. Nyt on kovin keväisen lämmintä ja epätavallisen aikaisin.

Meinasi jäädä tämä blogikin kirjoittamatta tällä viikolla. Aika menee remonttien suunnittelussa ja valvomisessa. Löysimme siis kaupungin oikeustalolta vuokralle toimisto- ja koulutustilan. Lisäksi löysimme jo asunnon kesäkuussa tänne muuttavalle suomalaiselle perheelle. Asuntoon piti laittaa vain muovimatot lattioille. Minulle löytyi asunto vasta tällä viikolla ja pääsen siihen – remontin jälkeen – joskus toukokuussa.Toimistossakin pitää tehdä täysi pintaremontti. Jospa tämä menisikin niin, että ensin istutaan alas ja suunnitellaan rauhassa jonkun ammattilaisen kanssa, mitä kaikkea pitää tehdä ja mitä tarvikkeita hankkia. Sitten tuo ammattilainen kenties hankkii työntekijät. Ja vaikkapa me itse marssimme paikalliseen remonttiliikkeeseen ja ostamme kaiken, mitä tarvitaan. Jospa menisikin – mutta kun ei mene! Päiväkausia menee kauppojen kiertämiseen. Välillä ne ovat kiinni keskellä päivää, tai niistä ei saa kuin yhtä asiaa eikä sitäkään juuri tänään!

Mukanamme ollut paikallinen mies tuli nimenomaan remonttihommiin 3 viikoksi ja osasi niitä tehdäkin. Ensimmäinen ystävämme kaupungissa sattui olemaan pääkaupungin seurakunnastamme jonkun sukulaisen sukulainen, karjankasvattaja. Kutsui meidät perheensä jurttaan syömään heti toisena iltana. Kun tuli puhe työntekijöiden tarpeesta, emme mitenkään voineet sanoa, että emme ota häntä, koska hän ei luultavasti tiedä remontoinnista mitään (mikä on osoittautunut todeksi!). Asioillahan on aina vähintään kaksi puolta. Mukanamme ollut mies on innokas kristitty ja siinä töiden lomassa tuli kertoneeksi työkaverilleen paljon kristinuskon perusasioita. Hyvä niin, sillä evankeliumin kuuleminen omalta maanmieheltä on aina parempi kuin ulkomaalaiselta. Karjankasvattajan sukulaisnainen sen sijaan on remontoinnin ammattilainen ja toi toisen hyvän naisen mukanaan. Näihin naisiin voi luottaa. Työpaikalla ollaan kun on sen aika ja työ edistyy.

Kaupunki on paljon siistimpi kuin edellinen. Täällä onkin järjestetty ”pidä kaupunki siistinä” –kampanja. Meidän päässämme kaupunkia kiertää joka päivä kaksi roska-aasia. Aasi vetää korkealaitaista peräkärryä, johon siivoustyöntekijä kerää kerrostalojen rappuihin jätetyt roskapussit ja lajittelee samalla ainakin osan hyötykäyttöön. Aiemmin keväällä täällä on liikkunut vesikauhuinen susi, minkä jälkeen yli 700 kulkukoiraa tapettiin myös. Koirathan levittävät roskisten ja rappukäytävien roskat joka puolelle.

Toinen mielenkiintoinen piirre on tämän lääninhallinnon päätös, että kuukauden 25. päivänä ei ole alkoholia saatavana mistään, ei kaupasta eikä ravintolasta. Se on nimittäin julkisen alan ja monen muunkin työpaikan palkkapäivä. Viina on suuri ongelma. Ja täkäläinen rahankäyttö on usein sitä, että raha pannaan menemään saman tien kun se on saatu käteen. Yhden päivän viinanmyyntikiellolla kuulemma edesautetaan sitä, että edes osa palkasta päätyy kotiin vaimolle ja laskujen maksuun. Väittävät kiellolla olevan oikeasti jotain vaikutusta.

pääsiäisterveisin

Tiina Virtanen, Uliastai, Mongolia

Vantaankosken srk:n nimikkolähetti

Ev.-lut. lähetysyhdistys Kylväjä