Uuden kuun juhla Mongoliassa

Viime viikolla vietettiin Mongoliassa uuden kuun juhlaa, jonka nimi täällä on Tsagaan sar eli valkoinen kuu. Siihen valmistaudutaan huolella juuri niin kuin meidän jouluun. Emännät tekevät tiettyjä ruokia aivan valtavasti. Erityisesti lihanyyttejä eli bootseja. Kysyin jokaiselta emännältä, jonka kodissa vierailimme, montako hän oli tehnyt kolmea juhlapäivää varten ja vastaukset liikkuivat 600 ja 1200 välillä.

Kaikilla perheillä tosin ei ole varaa viettää kallista juhlaa. Juhlan tekee kalliiksi - suuren tarvittavan ruokamäärän lisäksi - se, että jokaiselle kodissa vierailijalle tulee antaa pieni lahja. Yleensä lahjat ovat suklaata tai karkkipaketti ja lapsille ehkä mehutetra ja pieni keksipaketti. Mutta kun perheessä saattaa käydä kymmeniä vieraita, kertyy pienistä lahjoista köyhien rahapussiin nähden iso menoerä.

Mekin työtovereitteni kanssa kiersimme lähes kymmenessä kodissa juhlapäivien aikaan - vain sellaisissa, joihin oli kutsuttu. Useimmat olivat jurttia, joissa saattoi asua 3-6 henkeä samassa jurtassa. Vierailun kaava on aina sama. Tullaan sisälle (jos on kyseessä pieni parin huoneen talo, niin perälle parempaan huoneeseen asti), ulkovaatteet päällä ja ennen kaikkea hattu päässä tervehditään. Tervehtijöistä nuorempi ojentaa molemmat kätensä kämmen ylöspäin ja vanhempi asettaa omat kätensä hänen käsiensä päälle. Sitten vanhempi ikäänkuin nuuhkaisee nuoremman kumpaakin poskea. Me, joiden kielitaito on rajallinen, käytimme vain tervehdystä "Amar bäinoo?" eli 'onko rauhaa'.

Sen jälkeen tuodaan tarjolle makeisia ja salaattia sinä aikana kun uusi erä bootseja höyrytetään kuumaksi. Juomana on yleensä miedosti suolattua maitoteetä. Bootsit maistuvat suomalaiseen suuhun oikein hyvin. Mutta kun on ollut päivän aikana peräkkäin vaikka neljässä kodissa ja joka paikassa syönyt koko repertuaarin, tietää illalla syöneensä!

 terveisin

Tiina Virtanen, Mongolia

Vantaankosken seurakunnan nimikkolähetti