Olet kesken, olet ihana

Syntymäpäiväni aamuna näin unta, missä joukko ilmeisesti kokkolalaisia lähetysystäviä viestitti minulle: "Meidän ihana Riikka, ole keskeneräinen, juuri sellaisena me sinut haluamme."

Kokkolalaiset esittelivät jonkin systeemin, jolla ystäväkirjeetkin saataisiin kirjoitettua ja toimitettua eteenpäin, ennen kuin niistä tulisi liian valmiita. Unessa oli kevyitä kuutioita, joita oli helppo nostaa paikasta toiseen.

Tuntui mukavalta, kun lämpimästi hymyilevät ja ilmavasti liikkuvat ystäväni esittivät toivomuksen, että kommunikoinnissani näkyisi terve keskeneräisyys.

Herätys tästä unesta oli yhtä ihana kuin uni itse, ja unenomainen: oveeni koputettiin, se avattiin, ja "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..." virtasi heleästi tajuntaani. Meni hetken, ennen kuin tunnistin ketkä olivat tulleet minua aamutuimaan onnittelemaan.

Edellisenä iltana olin palannut puolenyön maissa nimikkoseurakuntavierailulta Kokkolasta. Siellä, kuten muissakin nimikkoseurakunnissani (Jyväskylä, Lauttasaari, Mikkeli, Vantaankoski), olen saanut kokea rakkautta. Minun ei ole tarvinnut keksiä mitään sankaritarinoita lähetystyöstä, vaan minut on otettu rakkaasti vastaan sellaisena kuin olen, itse kesken ja työkin kesken.

Täydellisyyteen pyrkimisessä on vaaransa. Eräs ystäväni on joskus suorastaan voihkien kysynyt minulta: "Etkö voisi hyväksyä sitä ettet ole täydellinen?!" Facebookissa pisti silmään kerran kutkuttava tilapäivitys: "Mikko on kesken."  On luultavasti terveydelle hyväksi, jos paitsi tajuaa myös hyväksyy sen, että on kesken, ja että muutkin ovat kesken.

Angolasta voisimme oppia suostumista keskeneräisyyteen. Esimerkiksi jos kysytään keskivertoangolalaisen kielitaitoa, niin oletettavasti vastaukseksi saa suomalaismittarein mitattuna paljon todellisuutta myönteisemmän kuvan.

Angolalaiset saattavat sanoa osaavansa vaikkapa englantia, vaikkeivät osaisi englanniksi juuri muuta kuin tervehdykset. Kaikki kielitaito pannaan kyllä käyttöön tilaisuuden tullen. Sainkin olla Lubangossa usein "kielenharjoittelutuutorina".

Minä olen aina ollut sitä mieltä että kysymykseen "Montako kieltä osaat?" on mahdoton vastata. Kas, mihin sen osaamisen rajan panee? Milloin voin sanoa osaavani jotain kieltä?

Hassua, sillä kun tarkemmin ajattelee, niin suomeksihan ei sanota että "osaa jonkin kielen" vaan että "osaa jotakin kieltä", siis partitiivissa. Osaan siis nkumbia, vaikken hallitsisikaan kaikkea nkumbin kielestä.

Onnellista keskeneräistä elämää, kaikki ihanat ihmiset!