Lähtökuopissa

Etiopian työkautemme alkaa olla lopuillaan. Toukokuun lopussa lennämme Suomeen.

Viime viikot olemme selvittäneet tavaroita purkaessamme kotiamme Addis Abebassa. Nyt ei voikaan pakata kotia odottamaan paluutamme, vaan talo oli saatava kokonaan tyhjäksi.

Ihan lopullisesti emme varmaankaan ole jättämässä tätä toista kotimaatamme, sillä Mekane Yesus -kirkko on pyytänyt meitä tekemään vielä muutaman lyhyemmän vierailumatkan tänne työn edistymistä seuraamaan ja uuden vaiheen suunnittelussa auttamaan.

Mutta meille ei enää jää tänne kotia, ja sen purkaminen on ollut yllättävän työlästä! On merkillistä, miten paljon kaikenlaista tavaraa voikaan kerätä ympärilleen kymmenessä vuodessa! - Edellisen kerran hävitimme kotimme täällä vuonna 1993, jolloin lapsetkin vielä olivat kanssamme Etiopiassa.

Mitä tehdä huonekaluille, matoille, verhoille…? Entäs kirjoille? Aika iso osa niistä pakattiin lentorahtina Suomeen lähetettäväksi.

Keittiötarvikkeet astioineen jäävät odottamaan uutta, heinäkuussa Englannista saapuvaa lähettiperhettä. Perheen äiti on toisen polven lähetystyöntekijä, lastemme koulutoveri. He ilmoittivat haluavansa ostaa monenlaisia kodin tarvikkeita, mikä oli iso helpotus meille ja tosiasiassa kyllä heillekin. Eipä tarvitse lähteä etsimään ja hankkimaan kaikkea ihan alusta alkaen.

Lähtemiseen liittyy oleellisesti jäähyväisiä. "Miten niin te olette lähdössä kokonaan pois? Ettehän te voi hyödyntää amharan kielen taitoannekaan kaukana Suomessa? Me rukoilemme, että Jumala tuo teidät takaisin tähän maahan!"

Läksiäissaarnan pidimme täkäläisen kotiseurakuntamme jumalanpalveluksessa viikko sitten. Pidimme sen yhdessä, mikä oli jotain aivan uutta ja ennenkuulumatonta, ja vielä vanhassa ja perinteisessä seurakunnassa.

Olimme kyllä kysyneet kirkkoherralta luvan etukäteen, mutta vielä sunnuntain kirkollisissa ilmoituksissa todettiin, että saarnan pitää Kes (pastori) Matti. Ja sitten kiipesimme saarnatuoliin yhdessä. Saarnatekstinä oli rakkauden kaksoiskäsky, sopiva teksti myös perheasioista puhumiseen.

Jumalanpalveluksen lopulla ennen yhteistä esirukousta seurakunnan kappalainen kutsui meidät alttarille ja siinä sitten siunasi meidät matkaan, lähetystyöhön Suomeen. Se tuntui hyvältä ja rohkaisevalta. Samoin rohkaisevalta tuntui monen seurakuntalaisen antama palaute saarnasta.

Tänään kirkon keskustoimistolla vietettiin kirjoittamiemme perhetyön kirjojen julkistamistilaisuutta ja samalla meidän lähtöjuhlaamme. Yhdessä kirkon seurakuntatyön osaston työtoveriemme kanssa olimme vielä yhdessä lounaalla.

Alkaa tuntua haikealta. Toisaalta viime viikkojen sähkön säännöstely - sähköt ovat poissa joka toinen päivä 14-15 tuntia - ja takkuilevat nettiyhteydet ovat sopivasti kypsyttäneet Suomeen lähtöä varten.

- Täältä tullaan, Suomi ja Kaivoksela!

Anna-Kaarina Palmu
Vantaankosken seurakunnan nimikkolähetti Etiopiasta

Kuva: Ritva Niemi