Juhannus rahtilaivalla

Se hetki, kun köydet on irrotettu laiturista ja laiva lähtee liikkeelle, on mielestäni yksi hienoimmista. Kaikki "ulkopuoliset" satamaihmiset ovat poistuneet laivasta, olemme vain "oman porukan" kesken ja lähdemme eteenpäin kohti uutta. Laiva ikään kuin rauhoittuu, asettuu elämään omaa elämäänsä.

Juhannuksen aatonaattona matkustin junalla Turkuun ja m/s Estradenille, Bore-varustamon rahtilaivalle. Olin laivalla kahdeksan päivää ja sen reitti kulki Eestin kautta Saksaan, sieltä Englantiin ja takaisin Saksaan ja Eestin kautta takaisin Turkuun. Satamat olivat järjestyksessä Paldiski, Bremerhaven, Harwich, Cuxhaven, Paldiski ja Turku.

Mennen tullen kuljimme Kielin kanavan kautta, jonka molemmissa päissä on sulku ja maksiminopeus 8 solmua eli 15km/tunti. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että laivan reitti merimiehen kannalta on kiireinen ja raskas: monta satamaa, monta laivan kiinnitystä laituriin, lastin purkua ja lastausta, epäsäännöllisiä yöunia.

Minun kannaltani rahtilaiva matkustajalaivaan verrattuna on todella rauhallinen. Miehistöä oli vain 14, joista yksi nainen. Ehdin rauhassa oleskella komentosillalla, keittiössä, kannella ja konehuoneessa ja jutella kaikkien kanssa.

Pyysin päästä konehuoneeseen töihin ja konemestari antoi minulle reilun metrin mittaisen ruosteisen rautatangon työstettäväksi. Siinä menikin monta päivää, kun ensin poistin ruosteen ja sitten maalasin sen useampaan kertaan. Tankoa käytetään jonkinlaisena nostovälineenä, mutta leikilläni epäilin, että antoivat kuraattorille jotakin puuhasteltavaa ja heittivät tangon lähdettyäni mereen. ; )

Myös olin kokin apuna keittiössä, ja messitytön kanssa yhteistyössä vahasimme messin lattian: hän aloitti toisesta reunasta ja minä toisesta. Yhdessä tehden ikäväkin homma hoituu kuin leikiten. Lisäksi järjestimme pursimiehelle vähän yllätystä tämän syntymäpäivän johdosta.

Kesällä merimiehen ammatti on aivan eri kuin talvella. Meri on kesäisin yleensä tyyni ja yöt valoisia; ulos mennessä ei tarvitse pukeutua toppavaatteisiin ja vapaa-aikana voi ottaa kannella aurinkoa. Elämä on myös sosiaalisempaa, kun vietetään porukalla aikaa ulkona. Erotuksena talvella on kylmää, liukasta ja pimeää ja laiva keinuu ihan eri malliin.

Tänä juhannuksena laiva koristeltiin koivuin ja kokki paistoi mehevät pihvit. Merinäköala kuuluu luontaisetuihin. Ja näki joku kai pyöriäisiäkin. Juhannus on juhlista jaloin.

Sekä Bremerhavenissa että Cuxhavenissa tapasin tuttuja Saksan merimieskirkon työntekijöitä. Oli mukava jakaa kokemuksia ja saada paikallisopas ko. paikkakunnalle.

Jaana Rannikko, laivakuraattori

Tekstiin on ymmärtämisen helpottamiseksi suomennettu merimiesten oikeasti käyttämää sanastoa:

laituri = kaija

laivan kiinnitys = töijaus

komentosilta = bryga

keittiö = byssa

kansi = täkki

pursimies = puosu