...ihan kuin Suomessa 40 vuotta sitten

Mainitsin viimeksi kovista pakkasista Mongoliassa. Eipä olekaan sen jälkeen ollut, paitsi juuri niinä 3-4 päivänä, jolloin olin kuumeessa kotona. Ei oikein osaa suhtautua näihin nollan vaiheilla pyöriviin päivälämpötiloihin tähän aikaan vuodesta tässä maassa. Meiltä on siis 500 km (itään) Ulaanbaatariin, jossa on huomattavasti kylmempää. Samoin toiset 500 km (länteen) tulevaan kotikaupunkiini Uliastaihin (maaliskuusta alkaen), jossa myös on huomattavan kylmää. Täällä Tsetserlegissä oleminen on sikäli nyt kuin ylimääräinen bonus: kun aurinko paistaa lähes joka päivä kirkkaalta taivaalta eikä hiekkamyrskyjäkään ole ihan viime päivinä ollut, mikäs on ollessa! Mutta kun koskaan ei voi olla tyytyväinen, niin vähän lunta toivoisin!

Olen tullut ajatelleeksi, että monet asiat ovat Mongoliassa niin kuin ne olivat Suomessa 1960-luvulla (olen nääs syntynyt 1950-luvulla, joten muistan kyllä jotain):

- roskia ja jätteitä heitetään minne sattuu ja niitä siis on missä sattuu

- mitään ei oikeastaan kierrätetä, meillä silloin kierrätettiin vain paperia, täällä vain jonkin verran muovipulloja, ja tietysti vodkapulloja.

- monet pienemmät kaupat ovat vielä tyyppiä myyjä ja tavarat tiskin takana. Niin oli meilläkin Tuhkimotien Elannossa Roihuvuoressa ensi alkuun.

- vanhempia ihmisiä (siis kaikkia itseään vanhempia) teititellään

- suihkussa lutraamista joka päivä ei ole täällä vielä opittu – onneksi, sillä minusta se onkin tarpeetonta. Harva Suomessakaan 1960-luvulla teki sitä joka päivä. Yleensä saunottiin tai kylvettiin kerran viikossa. Jurtassa ei paljon suihkuja ole, eikä näissä kerrostaloissa taas aina ole vettä ollenkaan eikä kuumaa vettä yleensä koskaan. Yhden työkaveriperheen asunnossa tuli syksyllä kuumaa vettä joka päivä, sitten se vain yksinkertaisesti käytiin asunnon kylpyhuoneesta katkaisemassa!

Moni asia on myös toisin, tietysti.

- teknologia on läsnä lähes joka paikassa

- joka ainoassa jurtassa on televisio

- jos jurtta on keskellä aroa, on sen vieressä helposti sekä aurinkopaneeli että satelliittilautanen

- ihmisille tuntuu usein olevan tärkeämpää uusimman kännykkämallin omistaminen kuin lämmitykseen käytettävien puiden tai hiilten ostaminen - vaikka raha ei usein riitä molempiin!

- vielä 60-luvulla oli Helsingin julkisissa kulkuvälineissä kylttejä Älä sylje lattialle – Spotta ej på gålvet. Oli tavallista, että nenä niistettiin suoraan kadulle. En tiedä tekeekö sitä Suomessa enää kukaan – osaako edes tehdä. Täällä sen tekevät kaikki, aivan kaikki. Meidän mielestä se on iljettävää. Heidän mielestään on aivan yhtä iljettävää, kun me niistämme nenämme paperinenäliinaan – ja panemme sen sen jälkeen taskuun! Muutenkaan sisätiloissa ei missään tapauksessa saa niistää ihmisten edessä.

terveisin

Tiina Virtanen

Vantaankosken srk:n nimikkolähetti

Tsetserleg, Mongolia

tiina.virtanen@flom.fi