Diakonia

Diakonia eli kirkollinen hyväntekeväisyys on kristinuskoon perustuvaa palvelu- ja avustustyötä. Kysymyksessä on yksi kirkon perustoimintamuodoista jumalanpalvelustoiminnan ja lähetystyön ohella.

Sana diakonia on kreikkaa ja tarkoittaa palvelua. Diakonian ajatellaan kristinuskossa perustuvan sekä Raamatun opetuksiin lähimmäisenrakkaudesta että alkukirkossa vakiintuneeseen tapaan huolehtia vähäosaisista.

"Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi"(Matt.22:37-40) on lause Raamatusta. Sitä sanotaan rakkauden kaksoiskäskyksi.

Diakoniatyötä tehdään seurakunnissa sekä työntekijöiden että vapaaehtoisten voimin. Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa on palkattu diakoniatyöntekijöitä, jotka ovat saaneet joko diakonissan tai diakonin koulutuksen. Tällöin puhutaan diakonian virasta, joka on papin ja piispan ohella yksi kirkon hengellisistä tehtävistä.

Diakoni ja diakonissa

Diakoni (kreik. diakonos) on ollut alkukristillisessä seurakunnassa köyhien ja sairaiden hoitaja.

Perinteisesti naispuolisesta laupeudentyöhön omistautuneesta henkilöstä on käytetty nimitystä diakonissa. Suomessa diakonin ja diakonissan nimitys ei kuitenkaan enää ole sukupuolisidonnainen vaan pätevyys riippuvat koulutuksesta.

Diakoniksi ja diakonissaksi voi opiskella Diakonia-ammattikorkeakoulussa (lyhyemmin diak). Diakonin koulutuksessa painotetaan sosiaalialan opintoja, diakonissa suorittaa sairaanhoitajan tutkinnon. Aikaisemmin koulutuksesta vastasivat diakonia- ja diakonissalaitokset, jotka ovat olleet edelläkävijöitä suomalaisen sairaanhoidon ja sosiaalityön koulutuksen ja palveluiden kehittämisessä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestysmuodon mukaan seurakunnassa tulee olla diakonian virka (diakonin tai diakonissa virka). Seurakuntayhtymässä virka voi olla seurakuntien yhteinen.

Vantaan seurakunnissa toimii kolmisenkymmentä diakoniatyön ammattilaista.