...ja valo tuli

”Arkkitehtuurin kielen aineksista herkin ja ilmaisuvoimaisin on valo. Talo rakennetaan aina rakennusaineista, mutta tilan olemuksen ja tunnetilan virittää valo. Valo voi ilmaista toivoa, vapautusta, iloa, autuutta, hartautta tai ekstaasia, tunnetiloja, joita rakentamisen materiaaliset keinot tuskin pystyvät herättämään. Myös kirkkotilan pyhyyden vaikutelma syntyy useimmiten valaistuksesta. Alvar Aallon Kolmen Ristin Kirkko Imatralla sekä Juha Leiviskän Myyrmäen ja Männistön kirkot ovat vaikuttavia esimerkkejä meidän aikamme kirkkotiloista, joissa juuri valo luo ylevyyden ja pyhyyden ilmapiirin. Kummassakin tapauksessa kirkkotilan valo on samalla pohjoisen maiseman ja metsän rauhoittavaa ja lohduttavaa valoa.”
Juhani Pallasmaa

”Kun astun alttarille tai saarnatuoliin, kotikirkkoni valoisana tilana puhdistaa mielen ja sielun. Tunnen seisovani sekä lähellä taivasta että seurakuntalaisia. Kirkon valot ja varjot koskettavat ja läpäisevät ruumiini. Ne kertovat minulle Jumalan tuhlailevasta rakkaudesta. Hänelle kaikki elävät.
En ole Myyrmäen kirkossa koskaan yksin. Saan liittyä vaeltavaan Jumalan kansaan yhdessä kaikkien pyhien ja enkeleiden kanssa.”
Jaakko Simojoki

”…kirkas särmä naulitsee rakennuksen maailmankaikkeuteen paljon tehokkaammin kuin pyöristetty kulma. Keveys edellyttää särmiä, joihin valo tarttuu. Silloin valot ja varjot toimivat mahdollisimman voimakkaasti.”
Juha Leiviskä

Valo antaa tekstiileille elämän
”Alttariseinän tekstiiliteos elää valon myötä. Sen osat toistavat kirkkovuoden värisymboleita; vihreä elämää ja kasvua, violetti hiljentymistä ja kärsimystä, sininen taivasta sekä valkoinen juhlaa, puhtautta ja ikuista iloa.”
Sama symboliikka toistuu liturgisissa vaatteissa ja muissa tekstiileissä.”
Kristiina Nyrhinen