Vehnänjyvä - Vetekorn

Keskuskuvassa nainen työstää taikinanjuuren jauhoihin ja vaivaa taikinaa leivän leivontaan. Taustalla on vehnänjyvä. Kun me mietiskelemme keskuskuvan aihetta, me kasvamme Jumalan valtakunnan lapsiksi. Jeesuksen vertauksen mukaisesti minämme kuolee kuin vehnänjyvä mullassa. Uudistuneina voimme kääntyä yhteisömme puoleen ja huolehtia heikoista ja köyhistä – juuri kuten naiset kohtaavat lähimmäisiään kuudessa keskuskuvaa ympäröivässä kuvassa. Aloitamme teoksessa ylhäällä vasemmalla olevasta kuvasta ja seuraamme kuvia myötäpäivään.

Centralbilden föreställer en kvinna som arbetar in surdeg i mjölet och knådar degen för att baka bröd. I bakgrunden syns ett vetekorn. Genom meditation kring centralbilden växer vi inåt i gudsriket. Enligt Jesu liknelse om vetekornet dör vårt jag bort liksom ett vetekorn i myllan. Sedan kan vi förnyade gå ut för att ta hand om svaga och fattiga, liksom vi ser kvinnorna göra i de sex bilderna runt centralmotivet. Vi börjar med bilden uppe till vänster och följer bilderna medsols.

Linkkejä videoihin - Länkar till olika videon

Hiljaisella viikolla tai vaikka pääsiäislomalla voisit ottaa aikaa leipämeditaatioon. Tee itse hapanleipää. Kun hoidat juurta, älä ajattele muuta. Tai jos sinulla on lapsia, tee leipomisesta yhteinen leikki ja yhdessäoloa. Ruotsinkielinen video näyttää myös juuren valmistuksen ja valmistaa vaaleaa hapatettua leipää.

Under fastetiden eller påsk semestern kunde du ta tid för en bröd meditation. Gör egen surbröd. När du sköter deget, tänk ingenting annat. Eller om du har barn, gör det till en gemensam lek och samvaro. I denna videon gör man vitbröd med surdeg och börjar med att göra rottet. I det finskpråkiga videon lagas surbröd av rågmjöl.

Lyhyt hiljentyminen viljapellon äärellä. Katri Saarela. Toivontuottajat.

Nainen muokkaa jauhoista hapantaikinan ja taikinasta leivän.

Istu alas - Sätt dig ner

Kappelissa pöydällä on kulho. Siinä on jyviä. Jos tahdot, voit ottaa muutamia jyviä. Siirrä ne mortteliin ota itsellesi hyvä rauhallinen paikka ja ala jauhaa. Hiero nuijaa morttelikulhon pohjaa vasten. Tunne kulhon viileys käsissäsi, otteesi voimakkuus, päättäväisyys. Keskity tuntemaan liike. Tapa jolla painat nuijaa. Jyvät liukuvat kulhon pohjalla. Ne täytyy saada jäämään nuijan alle, jotta ne jauhautuvat. Jeesuksen aikana tekisit tätä kahdella kivellä. Jauhaisit, kunnes sinulla on riittävästi jauhoa päivän leipiä varten. Muista kiittää: Tänään myllyt jauhavat puolestamme.

Morttelikulho on viileä, mutta lämpenee käsissäsi. Voit välillä kaataa valmiin jauhon toiseen kulhoon. Ota lisää jyviä. Kiinnitä huomio hartioihisi. Ovatko ne jännittyneet? Ennen kuin lasket ne alas, kuuntele niiden tarinaa. Mitä hartiasi sanovat sinulle tänään? Mikä on se taakka jota ne kantavat? Mikä on kivun viesti? Tai ovatko ne kevyet ja irtonaiset? Missä asti hengitys silloin tuntuu? Laske leukasi alas ja hartiasi. Laske mortteli sylistäsi ja pudota kädet sivuillesi. Tunne selkärankasi kuin savupiippu jota pitkin ilma kulkee ylös ja alas. Hengitä pitkään ja rauhassa. Tunne kuinka jokaisella sisäänhengityksellä selkäsi hiukan suoristuu. Tämä virtaava vapaus voisi olla Kristityn vapautta, tähän vapauteen Jumala kutsuu sinua tänään. Anna pois taakkasi. Hän tahtoo kantaa ne. (Anu Paavola 2016)

I kapellet finns det en skål. I skålen hittar du korn. Om du vill, kan du ta några korn och sätta dem i en mortel. Sätt dig ner på en lugn plats och börja bearbeta korn till mjöl. Massera mortelstöten mot mortelskålens botten. Känn skålens svalka i  dina händer, din hands styrka, din beslutsamhet. Koncentrera dig på att känna rörelsen, ditt sätt att tynga ned mortelstöten. Kornen rör sig på skålens botten. Du behöver få dem att hållas under stöten så att de finfördelas till mjöl. Under Jesu tid hade du arbetat med två stenar. Du skulle ha fortsatt att stöta tills du hade tillräckligt mjöl för dagens bröd. Kom i håg att tacka: I dag stöter kvarnen för oss.
 
Mortelskålen är sval men blir varm i dina händer. Du kan hälla färdigt mjöl över i den andra skålen. Ta mera korn. Lägg märke till dina axlar, spänner du dom? Innan du släpper dom ner, lyssna på deras budskap. Vad vill dina axlar säga till dig just nu? Vilken börda bär dom? Vilket budskap har värken? Eller är dina axlar lätta och rörliga? Var känner du av din andning då? Släpp ner din haka och dina axlar. Lägg ner morteln från din famn och låt händerna falla till dina sidor. Känn din ryggrad som en skorsten längs vilket luften rör sig opp och ner. Andas länge och lugnt. Känn hur din rygg blir like rakare med varge gång du andas in. Detta flödande lättnad kunde vara som en kristens frihet. Till denna frihet kallar Gud dig idag. Ge bort din börda. Han vill bära dem. (Anu Paavola 2016)