Ruut ja Noomi - Rut och Noomi

Sinä joka olet avioitunut Suomen kirkossa 1900 –luvulla, kuulit varmasti yhtenä Raamatuntekstinä Ruutin sanat Noomille: ” Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani.” Ruut 1:16. Uudessa vihkikaavassa tämä sitaatti on korvattu toisella. Näiden sanojen kuultiin enemmän kuvaavan sitoutunutta uskollisuutta kuin, että luvattaisiin vaihtaa uskontoa puolison valintojen mukana.

Ruutin kirjaa voin lukea monin eri tulkinnoin. Noomi muuttaa pois kotimaastaan miehensä kanssa parempien elinolojen perässä. Jonkin ajan kuluttua mies kuolee, mutta Noomilla on kaksi poikaa jäljellä, jotka huolehtivat hänestä. Pojat avioituvat paikallisten naisten kanssa. Kun myös pojat kuolevat, päättää Noomi palata kotimaahansa. Ajat ovat paremmat ja siellä voisi jälleen elää. Miniät, kaksi nuorta leskeä, haluavat seurata häntä mutta Noomin mielestä näiden tulisi saada jatkaa elämäänsä lapsuuden kodissaan, avioitua uudelleen ja saada uusi mahdollisuus. Orpa tekee näin, mutta Ruut kieltäytyy. Tapaamme ajatella, että hän haluaa jalosti kantaa vastuunsa Noomista, joka on vanha ja tarvitsee apua ja suojaa. Ehkä Ruut kuitenkin myös pelkää menettävänsä päätösvaltaansa omaan elämäänsä jos palaisi lapsuuden kotiinsa. Ehkä hänestä ei enää koskaan tulisi kenenkään ensimmäistä vaimoa, vaan toinen tai kolmas, jonka pitäisi totella ensimmäistä vaimoa.

Elämä vanhassa kotimaassa, Betlehemissä, ei ollut helppoa ilman miestä perheessä. Oli ohrankorjuun aika. Ruut tekee parhaansa sadonkorjuussa ja tapahtuu, että eräs hyvä ja peltoa omistava mies kiinnittää häneen huomiota. Tämä kuulee hyvää Ruutin uskollisuudesta anoppiaan kohtaan ja näkee kuinka pitkään ja mielellään Ruut jaksaa tehdä työtä hänen pelloillaan. Mies, Boas nimeltään, sattuu olemaan myös kaukaista sukua Noomille. Tradition mukaan Boas olisi järjestyksessä toinen Noomin miniöiden sukulunastajaksi. Ensimmäiseltä sukulunastajalta kysytään, mutta tämä ei halua itselleen uutta vaimoa. Boas sen sijaan haluaa. Hän saa hyvän vaimon ja hieman maata omistukseensa. Jumala siunasi näin Ruutia ja Noomia, heillä on jälleen ystävällinen ja hyvä mies elämässänsä, joka elättää ja suojelee heitä. Kaikki tämä tapahtui myös tradition sääntöjen ja tapojen mukaan ja tuki harmoniaa suvun sisällä.

Enkä Ruutin kirja haluaa muistuttaa meitä odottamisen tärkeydestä. Jumalalla on meitä varten suunnitelmansa. Kaikki järjestyy, kun olemme kärsivällisiä.

 

Du som har gift dig i kyrkan här i Finland på 1900-talet hörde säkert Ruts ord till Noomi som en av bibelläsningarna: ”- - - Dit du går, går också jag, och där du stannar, stannar jag. Ditt folk är mitt folk,och din Gud är min Gud.” (Rut 1:16). I det nya vigselformuläret har man bytt dessa ord mot ett annat bibelcitat. Man uppfattade dessa ord mera som att man förbinder sig till trogenhet än att man lovar byta religion enligt sin partners religion.
 
Ruts bok kan tolkas på flera olika sätt. Noomi emigrerar med sin man från sitt land, med en strävan efter bättre livsmöjligheter. Maken dör men Noomi har två söner kvar som tar hand om henne. De gifter sig med lokala kvinnor i det nya hemlandet. När även sönerna dör, bestämmer sig Noomi för att flytta tillbaka till sitt gamla hemland. Livsmöjligheterna har åter blivit bättre där. Hennes svärdöttrar, två unga änkor, vill följa henne men hon tycker att de borde fortsätta sina liv i barndomshemmet, gifta sig på nytt och få en ny start. Orpa gör så, men Rut vägrar. Vi tänker gärna att hon vill bära sitt ansvar för Noomi som är gammal och behöver hjälp och skydd. Men Rut är kanske också rädd för att förlora sin rätt till själbestämmande om hon flyttar tillbaka till barndomshemmet. Kanske hon aldrig mer lyckas bli någons första fru, utan istället den andra eller tredje frun som måste lyda den första frun.
 
När de har kommit till Betlehem, Noomis hemtrakter, är livet inte lätt utan en man i familjen. Det är dags för kornskörd. Rut gör sitt bästa vid skörden och åkerns ägare som är god man, lägger märke till henne. Hennes trogenhet mot sin svärmor väcker hans uppmärksamhet, och han ser hur länge och ivrigt hon orkar jobba på hans åker. Mannen som heter Boas råkar också vara en av Noomis släktingar. Enligt traditionen är han den andra i ordning för att gifta sig med Noomis sons änka. När den som är först i ordning tillfrågas, vill han inte ha en ny fru, men Boas vill. Boas får en god fru och lite åkermark på köpet. Så har Gud välsignat Ruts och Noomis liv, de har åter en vänlig och bra man som försörjer och beskyddar dem. Allt gick till enligt tradition och god sed, vilket stödde släktens harmoni.
 
Kanske Ruts bok vill påminna oss om att det är viktigt att vänta. Gud har en plan för oss. Ha tålamod, allt ordnar sig.
 
Ruut kerää viljantähkiä Moabin pellolla anopilleen Noomille.