Selviytyjäsankari kaipaa arvostusta – välillä saa vain olla

10.10.2017 19.08

115044_L.jpg
Evakkolapsia tutkinut tohtori Eeva Riutamaa neuvoo lopettamaan jatkuvan suorittamisen. Hän osallistuu Korson kirkon OlenNainen-iltaan 21.10.

 

Psykodraamaohjaaja Eeva Riutamaa, tutkit väitöskirjassasi Karjalan evakkolasten tunnemuistojen yhteyttä heidän hyvinvointiinsa. Mitä löytyi?

– Löysin kuusi eri toimintatapaa selvitä vaikeista kokemuksista ja nimesin ne: selviytyjäsankari, identiteetin etsijä, optimistinen toimija, trauman työstäjä, kohtalonsa hyväksyjä ja menetysten kantaja.

– Useimpien evakkolasten selviytymisstrategiaksi oli muodostunut selviytyjäsankarin rooli, jota motivoi saavutukset, menestys sekä muille ja ympäristölle näyttäminen. Kaikki tekeminen pohjautuu kysymykseen, olenko minä jotakin. Taustalla on tarve saada arvostusta. Eivät nämä selviytymisstrategiat ole vain evakkolapsiin liittyviä, vaan ne koskevat aika monia meistä.

Miksi on tärkeä tietää, mistä omat toimintamallit johtuvat?

– Jos aina pitää näyttää ja osallistua kansalaisyhteiskuntaan, parantaa maailmaa ja olla kaikkien auttaja, ihminen uupuu. Varsinkin, jos se on ainut tapa olla olemassa ja hyväksytty.

– Pitäisi olla levollinen lupa astella omassa elämässä niin, ettei yritä tekemisillään haudata kipua ja pysyä balanssissa. Traumat ja menetykset pitää käsitellä.

Miten välttää suorittaminen?

– Pitää olla ja elää. Tekeminen on ihan hyvä, jos tekee töitä omien lahjojen ytimestä, iloitsee siitä ja tekee omamittaisesti töitä. Jos työtehtävä alkaa ylipainaa, silloin kannattaa kysyä, tuleeko tämä valtava tarve tulla hyväksytyksi ympäristöstä, organisaation rakenteesta vai minun sisältäni.

« Uutislistaukseen