Vantaalla ovat myös stadilaisten juuret

11.8.2017 15.00

Riina ja Andreas Koivisto kotiseututalo Övre Nybackan pihalla.
Vantaalaisuudesta kannattaa olla ylpeä. Siellä on muutakin kuin lentokenttä ja Kehä III, sanovat vuoden kotiseutuyhdistykseksi valitun Vantaa-Seuran toimintaa johtavat Andreas ja Riina Koivisto.

 

Vuoden kotiseutuyhdistyksen palkintoa tavoitteli tänä vuonna 37 Suomen kotiseutuliiton jäsenyhdistystä. Tunnustuspalkinnon sai kotiseutuhenkeä Vantaalla nostattava Vantaa-Seura.

Palkintoperusteiden mukaan Vantaa-Seura on aktiivinen ja moderni, kaupungin ja maaseudun eri puolet huomioiva yhdistys, joka tekee kotikaupunkia ja sen historiaa tunnetuksi ja luo kotiseutuhenkeä. Seuran toiminta on ammattimaista ja se järjestää tapahtumia monenlaisille eri kohderyhmille.

Yksi esimerkki tästä on Helsingan keskiaikapäivä, jonka Vantaa-Seura järjestää BRQ Vantaa Festivalin ja Vantaan seurakuntien kanssa. Lauantaina 12.8. Helsingin pitäjän kirkonkylässä Vantaalla on Pyhän Laurin vaellus, konsertteja, Lutherin pidot ja keskiaikamarkkinat.

– Tämä on tosi hieno tunnustus, ei tällä alalla muita palkintoja ole. Ihmisiltä saamme toki paljon positiivista palautetta toiminnastamme, mutta tämä tuo vielä aivan uutta intoa työhön, sanovat Vantaa-Seuran toiminnanjohtaja Riina Koivisto ja puheenjohtaja Andreas Koivisto.

Vantaalaisuuden puolestapuhujat ovat aviopari ja molemmat arkeologeja. Riina on muuttanut Vantaalle Pohjanmaalta, Andreas on neljännen polven vantaalainen. Riina Koivisto toimii Vantaa-Seurassa puolipäivätoimisesti, lisäksi seurassa on toinen osa-aikainen työntekijä, kulttuurituottaja Karoliina Junno-Huikari. Andreaksen työ seurassa on vapaaehtoistyötä, hän on kaupunginmuseon arkeologi.

Vantaalla on juuret kivikaudelta

Helsingissä lukion käynyt Andreas Koivisto koki, että hänen piti siellä vähän puolustella vantaalaisuuttaan. Siitä jäi näyttämisen halu, kotiseutuylpeys vain vahvistui. Riina Koivisto puolestaan kertoo tuttujensa ihmetelleen sitä, miksi he muuttivat juuri Vantaalle. Kun ovat siellä käyneet, enää eivät ihmettele.

Mielikuvat lähiöistä ja kaupungin nuoruudesta ovat vahvoja ja niissä on paljon hyvääkin, sillä Vantaan lähiöt ovat Koivistojen mukaan hienoja ja Vantaa on kasvanut vauhdilla maaseutupitäjästä moderniksi kaupungiksi. Vantaa on kuitenkin paljon muutakin kuin lentokenttä ja Kehä III, sillä on juuret.

– Itse asiassa Vantaalla ovat koko pääkaupunkiseudun juuret, Helsingin pitäjä Vantaalla on myös Helsingin emopitäjä. Täällä käytiin keskiajalla kirkossa myös Töölöstä. Kun Vantaalla elämä kukoisti jo kivikaudella, niin Helsinki oli vielä veden alla, sanoo Andreas Koivisto.

Vantaalaiset voivat siis tuntea ylpeyttä kotikaupungistaan, mutta itse asiassa Vantaa-Seuran toiminta ja sen järjestämät kymmenet tapahtumat kiinnostavat myös monia helsinkiläisiä. Heitä on 450 jäsenen joukossa, heitä osallistuu seuran retkiin ja kulttuurikävelyihin ja nykyiseen Helsinkiin kuuluvia alueita käsitellään monesti seuran vuosikirjassa. Viime mainittu on seuran lippulaiva, vastaavaa ei ole Suomessa.

Vantaa-Seura on tänä vuonna jo 50 vuoden ajan julkaissut Vantaan historiaa ja elämää Vantaalla käsittelevää Helsingin pitäjän vuosikirjaa, joka alkoi edesmenneen kotiseutuneuvos Lauri Leppäsen aikana pienenä lehtisenä.

Seuran edellinen puheenjohtaja Jukka Hako teki kirjasta näyttävän nelivärijulkaisun, jolla on hyvä maine tutkijapiireissä. Viime vuoden lopussa ilmestynyt vuosikirja keskittyi Suomi 100 -teemaan, tänä vuonna sukelletaan 1960-luvun Vantaaseen.

– Se on murrosvaihe, jolloin maatalouspitäjästä tuli moderni kaupunki, tuumii Andreas Koivisto.

Mielenkiintoinen selvitettävä vaihe Vantaan historiassa on Andreas Koiviston mukaan ruotsinkielisten muuttoa edeltänyt vaihe, hämäläisten aika. Siitä kertovat monet Vantaan paikannimet, kuten Kivistö ja Kannisto, Hämeenkylä sekä Lammaslampi. Viime mainittu ei suinkaan tarkoita lammasta, vaan lammas on vääntynyt ruotsin kielen lampaasta alun perin sanasta lampi. Lambträsk olisikin siis vain lampi.

Yli 70 tapahtumaa vuodessa

Vantaa-Seuran toiminta ei kuitenkaan ole vain historiaa ja Vantaan juurien penkomista, vaan elävää kotiseututyötä. Toiminnanjohtaja Riina Koiviston mukaan seura järjesti viime vuonna noin 70 tapahtumaa, joissa kävi yli 5000 ihmistä. Tänä vuonna nuo luvut saattavat ylittyä ja lisäksi osallistutaan muiden tapahtumiin.

Se on paljon, kun työntekijät osa-aikaisia. Seuran toiminta ei olisi mahdollista ilman tukijoita, joiden joukossa ovat niin kaupunki kuin Vantaan seurakunnat. Jäsenmaksu on pieni, 18 euroa vuodessa.

– Vantaalla on vahva kaupunginosaidentiteetti, täällä ollaan korsolaisia tai hakunilalaisia. Se on hyvä, mutta hienoa olisi, jos vantaalaiset tuntisivat laajemmin kotikaupunkiaan. Itävantaalaisten kannattaa tutustua Länsi-Vantaaseen ja päinvastoin. Täällä on hienoja kaupunkikohteita, perinnemaisemia ja luontoa, valtavasti nähtävää ja koettavaa, sanoo Riina Koivisto.

Vantaa-Seura järjestää retkiä ja kulttuurikävelyjä, Myllyiltoja vanhalla myllyllä Keravanjoen rannassa, luentosarjoja ja opastuksia tilauksesta. Toimintaa on myös venäjäksi ja englanniksi.

Seuran kaupungilta vuokraamassa, kohta 200 vuotta täyttävässä, kotiseututalo Övre Nybackassa pidetään omia tilaisuuksia, kuten kestikievarin perheaamuja ja vauvojen loruhetkiä, ja sitä vuokrataan perhejuhliin. Riina Koivisto on myös tutkinut Vantaan maatiloja, joista osa yhä jatkaa maataloutta, lähinnä peltoviljelyä.

– Työtä seuran toiminnassa on niin paljon, että tunnit eivät tahdo riittää. Tämä on kuitenkin mielenkiintoista työtä, sillä Vantaalta löytyy aina uutta, sanovat Koivistot.

Teksti Pauli Juusela

Kuva Marianna Siitonen

Juttu julkaistu alunperin ► Kirkko ja kaupungissa

« Uutislistaukseen