Ruskeasannan kappeli

Ruskeasannan hautausmaan siunauskappelin rakentaminen oli suunnitteilla jo 1800-luvun lopulla, mutta ideaa alettiin käytännössä toteuttamaan vasta vuonna 1924.

Professori, arkkitehti, Armas Lindgren (1877-1929) teki tilauksesta luonnospiirustukset. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin kirkkovaltuustossa vuonna  1926.

Armas Lindgrenin suunnitelma toteutettiin siten, että kappeli oli leveydeltään yhden ja pituudeltaan kaksi metriä alkuperäistä suunnitelmaa pienempi. Kappelin rakennuspuiden kaataminen annettiin seurakunnan metsänvartijan ja hänen apumiehensä tehtäväksi.

Rakennuspuina tarvittavat hirret ja parrut kaadettiin Rekolan metsästä. Ne veistettiin ja kuljetettiin Ruskeasannalle keväällä 1926. Sen jälkeen kappelin rakentaminen tarjottiin tehtäväksi urakalla, jonka sai edullisimman tarjouksen tehnyt rakennusmestari E. Moberg 55 000 markan hintaan.

Lääninrovasti S. Wilh. Roos vihki Ruskeasannan kauniin  hirsistä salvotun siunauskappelin loppiaisena vuonna 1927. Kappelin jyrkkä satulakatto, nurkkalaudoitukset ja kaaripäätteiset ikkunoiden pielet ja luukut ilmentävät rakennuksen kirkollista muotokieltä.

Vuonna 1964 uudistettiin kappelin sisätilat. Suunnitelmat laati sisustusarkkitehti, taiteilija Antti Salmenlinna, jonka työtä on myös alttarikaapin muotoinen alttaritaulu "Ylösnousemus".

Ruskeasannan vanha ruumishuone kävi ajan mittaan ahtaaksi, minkä vuoksi päätettiin laajentaa siunauskappelia. Sitä jatkettiin niin, että rakennuksen ulkonäkö pysyi lähes samana. Ruumishuone valmistui vuoden 1989 aikana ja siinä on säilytystilat 14 vainajalle.