Messu Rekolassa

Messun pappina on Laura Maria Latikka ja kanttorina Sirkku-Liisa Niemi

Päivän virsi 163 on koraalien kunkku 

Valvomisen sunnuntain virsiin kuuluu virsi 163 "Herätkää!" niin huuto kaikaa. Tämä Philipp Nicolain koraali ( =virsisävelmä) Wachet auf, ruft uns die Stimme on innoittanut monia säveltäjiä kirjoittamaan sävelmän pohjalta uusia sävellyksiä, esim. kantaatteja ja urkukoraaleja (=urkusävellys jonka runkona on virsisävelmä). Saksassa tätä virttä on kutsuttu "koraalien kuninkaaksi".

Myös Johann Sebastian Bachin yksi suosituimmista urkukoraaleista perustuu Wachet auf -koraaliin. Se on trio-sävellys, jossa kolmea itsenäistä ääntä soittavat vasen käsi, oikea käsi ja jalat. Yhtä hyvin sävellyksen voisi soittaa kolmella eri soittimella, vaikkapa oboella, viululla ja sellolla. Urut ovat siis orkesteri ja urkuri toimii yksin kolmena eri soittajana. Se vaatii urkurilta hyvin paljon harjoittelua; teknisen osaamisen lisäksi kun pitää hallita kolmen soittimen koordinaatio. Hienoa säveltaideteosta jaksaa kuitenkin harjoitella. Musiikki on kaunista ja sävellyksen rakenne kekseliäs. Bachin ratkaisu miellyttää epäilemättä myös seurakunnan talousjohtajaa.

Tässä kappaleessa koraalimelodia on vasemmassa kädessä (tenorissa). Se kulkee vääjäämättä ja vakaasti, pitäen kuitenkin välillä pitkiäkin taukoja. Jalat soittavat jalkiolla bassoääntä. Oikea käsi soittaa ylä-äänen (sopraano) ihanasti soljuvaa ja keinuvaa melodiaa (joka ei siis ole virren melodia!). Bachin on arveltu kuvailevan sopraanon melodiassa häihin tanssivia viisaita neitsyitä, joista tämän päivän perinteinen evankeliumiteksti (Matt. 25: 1-13) kertoo. 

Kanttori soittaa Rekolan messun päätössoittona J.S. Bachin urkukoraalin Wachet auf, ruft uns die Stimme. Tule kuuntelemaan kuulostaako se sinusta nuorten naisten tanssimusiikilta :) Voit kuunnella kappaleen myös täältä:  https://www.youtube.com/watch?v=WvweJ1lLcZc

Valvokaa!

Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti tähän maailmaan ja unohtaa, ettei hän elä täällä pysyvästi. Kristityn tulisi olla joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Valvominen ei kuitenkaan ole voimia kuluttavaa jännitystä vaan turvallista luottamusta siihen, että Jumala vie meissä aloittamansa hyvän työn päätökseen. Jumalan lupauksen mukaisesti kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus vallitsee” (2. Piet. 3: 13).