Silja Rantanen

Taidemaalari Silja Rantasen teokset kuvaavat tiloja ja paikkoja, joista ihmishahmot on jätetty pois. Vain tausta on jäljellä. Taiteilija viittaa tapahtumiin tyylitellysti. Rantasen mielestä osittainkin näkyvä ristinpuu, johon tikapuut nojaavat, on äärimmäisen latautunut kuva. Se kaipaa tuekseen vain tarkkaan mietityt väripinnat.

Mihin taiteilija on tällä pelkistämisellä pyrkinyt?
- Minulle on tärkeää että taiteilijan persoona jää taustalle. Näin teos voi viitata johonkin laajempaan Sellaiseen, mikä on kaikille yhteistä, ihmisten yhteiseen kokemukseen, Rantanen kertoo.
- Aiheen takaa voi löytää ajatuksen. Se on aina aihetta tärkeämpi. Tällaiseen ilmaukseen Rantanen on löytänyt tukea keskiajan kirkkotaiteesta. Ajan kirkkotaiteelle olivat tyypillisiä tarkat sopimukset siitä, miten ja mitä teokset esittivät. Jopa väreistä oli olemassa sopimuksia. Koska keskiaikainen kirkkotaide kuvasi aiheita kaavamaisesti, teos saattoi viitata johonkin aiheen taustalla olevaan ajatukseen tai totuuteen. Rantasen mielestä tämä on ominaista myös hyvälle että uskonnollliselle kokemukselle.

Silja Rantanen kertoo olleensa kiinnostunut keskiaikaisesta kirkkotaiteesta jo vuosia. Rantasen mielestä teosten tausta on keskiaikaisissa maalauksissa usein yhtä ilmaisuvoimainen kuin hahmot. Rantasen töissä onkin käytetty "lainauksia" keskiaikaisten töiden taustoista. Vihreä suorakaide tai sininen pystykuvio ovat siitä esimerkkejä. Ne löytyvät kuuluisan kekiaikaisen alttarimaalarin Fra Angelicon vastaavista töistä San Marinon luostarista Firenzestä.

Miksi Fra Angelico kiinnostaa sinua erityisesti?
- Fra Angelicon maalaustapa on niin läpeensä viaton, lapsenomainen ja välitön. Tämä ei koske vain
hahmoa joka nostetaan esille, vaan se näkyy vaikkapa hänen maalaamaansa ihmishahmon viitan poimussa.