Tehdyt toimenpiteet
Nimimerkki Anni
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä reilut viisi vuotta. Jo ainakin vuoden ajan on tuntunut, että olemme ajautuneet vain kavereiksi. Viihdymme hyvin yhdessä ja meillä on mukavaa ja hauskaa. Arki pyörii ja muutenkin kaikki muu on ok. Paitsi, että olemme vain kavereita. Kumpikaan ei halua läheisyyttä ja läheisyys tuntuu välillä oudolta, ihan kuin olisi veljensä tai ystävänsä kanssa. Itse välttelen tilanteita, jossa saattaisi esiintyä seksiä. Silti kaipaan sitä. Mitä meidän pitäisi tehdä, että saamme tämän solmun auki. Vai onko edes mahdollisuuksia?
Hei Anni!
Kiitos kirjeestäsi, puhut tärkeästä asiasta.
Fyysinen läheisyys ja seksuaalisuus ovat olennainen osa parisuhdetta. Itse asiassa seksuaalisuus onkin se nimenomainen juttu, joka erottaa parisuhteen muista ihmissuhteista. Jokainen meistä ihmisistä on seksuaalinen olento kohdusta aina viimeiseen henkäykseensä saakka. Seksuaalisuus on meissä aina, vaikka ei olisi puolisoa tai parisuhdetta. Mietinkin, että mitenhän te kumpikin elätte seksuaalisuuttanne, kun se asia ei elä välisessänne suhteessa.
Kerrot, ettei kumpikaan teistä halua läheisyyttä. On tärkeää erottaa, onko kyse siitä, ettei halua vai siitä, että haluaisi, mutta ei jostain syystä voi, osaa, uskalla. Jos on kyse ensimmäisestä vaihtoehdosta, teidän olisi hyvä pysähtyä pohtimaan sitä. Kykenettekö elämään loppuelämänne kavereina, siskona ja veljenä? Aikuiseen elämään kuuluu eläminen miehenä ja naisena. Millainen on parisuhteenne, jos tämä puoli ei voi toteutua siinä? Näen vaarana sen, että jompikumpi tai molemmat alkavat etsiä toteutusta tälle osalle itsessään kodin ulkopuolelta toisista ihmisistä tai välillisesti vaikka netin kautta.
Toisaalta kerrot myös kaipauksesta, se on hyvin ymmärrettävää. Ihmisellä on ikävä toisen luo ja lähelle, toisen syliin; puhutaan ihon ikävästä. Mitenhän mahtaa olla miehesi laita? Onko teitä kaksi kaipaavaa vierekkäin?
Millainen oli suhteenne alkuaika? Oliko silloin intohimoa? Jos olette silloin tunteneet hullaantumista, palavaa halua toistenne lähelle, teillä on kaikki mahdollisuudet korjata tilanne. Jos sellaista ei edes alkuaikoina ole ollut, kannattaa miettiä, mikä teidät toi yhteen. Jos suhde on alun perin perustunut johonkin muuhun kuin teidän väliseenne rakkauteen, on syytä miettiä, kantaako se yhä ja vielä tästä eteenpäin.
Joskus läheisyyden esteenä on vaikeus olla intiimisuhteessa toisen kanssa. Tässä kohti katse kääntyy varhaislapsuuteen. Jos silloin ei ole saanut riittävästi syliä, hellyyttä ja huolenpitoa, on aikuisena vaikeaa olla aidosti ja intiimisti läheinen toisen ihmisen kanssa.
Suosittelen lämpimästi teille tämän solmun rohkeaa tutkimista. Voitte hyvin aloittaa keskenänne vaikka tämän vastauskirjeen pohdinnoilla. Jos solmu ei kahdestaan ala aueta, lähtekää asiantuntijan juttusille. Apua saatte yksityisiltä parisuhde- tai seksuaaliterapeuteilta, mikäli teille on mahdollista käyttää tähän tärkeään asiaan vähän rahaa. Mikäli se ei ole mahdollista, voitte myös kääntyä paikkakuntanne Perheasiain neuvottelukeskuksen puoleen, Vantaalla puh. 09 8306330.
Toivon teille rikasta elämää naisena ja miehenä tästä eteenpäin,
Martta
